Kapitalismin kriisi ja vasemmiston kykenemättömyys vastata siihen ovat tehneet selväksi, että sekä puoluekentällä harjoitettu poliittisen toiminnan tapa, että vasemmistoteoreetikkojen harrastama käsitteiden pyörittely ovat tulleet tiensä päähän. On aloitettava uudelleen alusta.

Vasemmisto on kadottanut kykynsä tutkia vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Se tarvitsee uutta luokkakantaista politiikan tekemisen tyyliä, johon voidaan saada aineksia seurailemalla parjatun, väheksytyn ja demonisoidun Leninin askeliaⁱ. Hän oli nimittäin eräs Zürichin ja Pietarin parhaimmista tanssijoista.

Miika Kabatan Tampereella 16.10.2009 pidetyn Talouskriisi ja Marxin paluu -seminaarin alustuksen pohjalta kirjoittama laajennettu artikkeli. Kabata tuo tekstissä monipuolisesti esiin niitä marxilaisten kriisiteorioiden käsitteellisiä ja teoreettisiä erotteluja, joita valtavirtakeskustelussa ei olla riittävästi otettu huomioon. Voiton suhdeluvun ja kriisien yleisen muodon tarkastelun lisäksi Kabata esittää negatiivisen teesin, joka kehoittaa välttämään formalistista tapaa soveltaa Marxin kriisiteoriaa pyrittäessä ymmärtämään nykyistä kriisiä, yhteiskunnallisia ilmiöitä ja historiallisia konjunktuureja.

”They say... they say things are gonna get better / All I know they fuckin better”
Black Flag, Depression
http://www.youtube.com/watch?v=vpuw7sQeg_k

Tamperelainen Totuusradio alusti vieraantumista käsittelevän lähetyksensä asiaankuuluvasti ristiriidalla. Ohjelman blogissa siteeratun katkelman mukaan vieraantumisesta ei saa tai voi puhua analyyttisesti uskottavalla tavalla. Kuitenkin voimme kokea jotain sen kaltaista.

Vieraantumisteoria ei ole muodikasta. Teorian muunnelmat ansaitsevat usein kaiken sen kritiikin, mitä niitä kohtaan esitetään. Mutta että vieraantumisella ei olisi perustoja ja että puhe siitä olisi jotenkin lähtökohtaisesti epäkelpoa? Ilmeisesti siitä, mistä ei (vielä) voida puhua olisi alettava yhdessä kirjoittamaan.[1]

Globaalin talouslaman myötä on myös akateemisessa maailmassa koettu jälleen uutta Marx-renessanssia. Tämä onkin hyvä, sillä kenelläpä muulla yhteiskuntafilosofilla olisi yhä uudelleen samanlaista relevanssia kuin Marxilla, jonka ”Pääomaa” on jopa Wall Streetillä asti luettu. Kirjoituksen tarkoituksena on hakea hieman erilaisempaa tulokulmaa Marxiin neuvostofilosofi Evald Iljenkovin ajattelun näkökulmasta.

Yliopistoliikkeen toinen aalto iskee virallisten ylioppilaskuntien edustajistoihin. Yliopistoliike synnytti yliopistojen sisälle ja liepeille myös vähemmän näkyviä fraktioita, joiden käsitykset "demokraattisista pelisäännöistä" ovat lopullisesti häiriintyneet.

Nämä fraktiot ovat osa nousevaa vihreää vasemmistoa Suomessa.