Kun vihaamme brutalismia, vihaamme hyvinvointivaltiota

Brutalismi on etiikkaa, ei estetiikkaa. Jos sen eettinen pohja putoaa, jää vain karkea betoni, teräs, lasi ja tiili. Tämä teki brutalismista ironisesti täydellisen syntipukin. Kun hyvinvointiyhteiskunta muuttui dysfunktionaaliseksi, sen kasvot olivat brutalistiset. Brutalistinen estetiikka – joka siis ei ollut tarkoitettu estetiikaksi – muuttui symboliksi uuden poliittis-taloudellisen kehityksen konkreettisille vaikutuksille. Sanottiin, että betonilähiöt aiheuttivat apatiaa, addiktioita ja rikollisuutta, kaikkea mahdollista pahaa. Niinhän vieläkin sanotaan.