Antimilitaristin haastattelu: Totaalikieltäytyminen luo tottelemattomuuden kulttuuria

Henri Sulku sai kesäkuussa 2014 tuomion totaalikieltäytymisestä. Rangaistus on 173 päivää ehdotonta vankeutta, suoritusmuotona elektronisesti valvottu kotiaresti eli valvontarangaistus. Hänen bloginsa käsittelee militarismiin ja vankeuteen liittyviä teemoja eri näkökulmista. Blogin esittelysivulta:

Valvontarangaistus – eli tuttavallisemmin pantarangaistus – on verrattain uusi ja todella tuntematon rangaistusmuoto. Se eroaa perinteisestä vankilasta huomattavasti ja mahdollistaa aivan uudenlaisten kontrollien syntymisen. Niinpä blogin keskeisin teema on valvontarangaistuksessa elämisen kuvaus. Kirjoitan erityisesti arkipäiväisiä ja kokemuksiin perustuvia huomioita kontrolli(e)n alla elämisestä, mutta pyrin myös yleisemmällä tasolla kuvaamaan joitakin tämän rangaistusmuodon piirteitä. Minua kiinnostaa erityisesti valvontarangaistuksen mahdollistamat uudet kontrollit ja niiden kriittinen tutkiminen. Koska se kohtelee ihmisiä hyvin epätasa-arvoisesti (toisilla on huomattavasti paremmat edellytykset suorittaa kotiaresti ja työvelvoitteet), haluaisin nostaa ainakin joitakin normikriittisiä ja luokkanäkökulmia keskusteluun.

Kuinka päätit ryhtyä totaalikieltäytyjäksi?

Totaalikieltäytyminen oli minulle pitkän prosessin tulos. Kutsunnoissa hain asepalvelukseen, vaikka se tuntui jo silloin eettisesti arveluttavalta.

Lykkäsin palvelusta usealla vuodella, joiden aikana vakaumukseni sai vahvistusta ja vaihdoin siviilipalvelukseen. Jo tuolloin totaalikieltäytyminen tuntui etäisesti itselleni sopivalta vaihtoehdolta, mutta lopullinen päätös syntyi noin 2 vuotta sitten. Lykkäsin pitkään virallista kieltäytymistä odottaen ”sopivaa hetkeä”. Sitä ei tietenkään ikinä tullut, joten kieltäydyin lopulta heinäkuussa 2013.

Millaisia syitä totaalikieltäytymisesi taustalla on?

Kieltäytymiseen vaikutti henkilökohtainen eriarvoisuuden kokemus. Koin joutuvani armeijan hierarkkiseen, machoistiseen ja militaristiseen ympäristöön ainoastaan minulle syntyessä annetun sukupuolen perusteella. Vaihtoehtoisesti joutuisin viettämään kokonaisen vuoden alipalkatussa pakkotyössä, mikä tuntui vielä enemmän rangaistusluontoiselta.

Ikääntyessäni syyni muuttuivat enemmän poliittisiksi. Olen pitkään kokenut, että militaristisiin kansallisvaltioihin perustuva maailmanpolitiikka ei pysty takaamaan globaalia turvallisuutta, ja politisoiduin erityisesti antiautoritaaristen ja anarkististen kirjoitusten vuoksi.

Antiautoritaarisesta näkökulmasta armeijassa ei pelkästään totella, vaan myös opetellaan todella hierarkkisia ja machoistisia yhdessä olemisen tapoja. Minusta tämä on ehkä vakavin ongelma, koska näitä nuorena opittuja kanssakäymisen muotoja tullaan soveltamaan myöhemmin elämässä: työpaikoilla, korkeakouluissa, puolueissa, järjestöissä jne.

Mitä totaalikieltäytymisellä voi mielestäsi saavuttaa?

Nähdäkseni kieltäytymisellä on suuri symbolinen merkitys. Jokainen kieltäytyminen pistää alulle keskusteluja, liikehdintöjä ja kannanottoja, jos ei laajemmin niin ainakin kieltäytyjän lähipiirissä. Kokemusteni mukaan totaalien pitkät vankeustuomiot ovat hyvin laajasti suomalaisten oikeustajun vastaisia, joten pelkkä asian esillä olo ja sen tuleminen lähipiiriin aiheuttaa tyytymättömyyttä nykytilaan ja politisoi ihmisiä.

Minulle on myös tärkeää, että totaalikieltäytyminen inspiroi ihmisiä monissa muissakin kamppailuissa, ja luo laajempaa tottelemattomuuden ja toiminnan kulttuuria. Kansalaistottelemattomuuden muotona aseistakieltäytyminen saattaa olla ehkä perinteikkäin, ja aseistakieltäytyjät ovat inspiroineet lukuisia muitakin liikkeitä, kuten kansalaisoikeus-, ympäristö- ja työväenliikettä.

En halua kuitenkaan romantisoida totaaleja tai liioitella kieltäytymisen vaikutuksia. Tärkeintä on, että heidän ympärilläon laajempaa liikehdintää, joka pystyy painostamaan valtioita.

Koetko tekosi olevan yksilöllinen vai yhteisöllinen protestin muoto? Oletko mukana muussa poliittisessa aktivismissa ja vaikuttiko se päätökseesi kieltäytyä palveluksesta?

Joskus totaalikieltäytyminen nähdään ainoastaan yksilöllisenä, moraalisena tekona, mutta mielestäni siihen liittyy myös yhteisöllisiä ja poliittisia piirteitä. En koe olleeni prosessissa yksin, vaan kieltäytyminen on laittanut koko lähipiirini luomaan jonkinlaisen suhteen asevelvollisuuteen, totaalien vankeustuomioihin ja erityisesti kansalaistottelemattomuuteen. Kieltäytymisen päätehtävä onkin mielestäni hyvin yhteisöllinen: ihmisten haastaminen ajattelemaan itsestään selvinä pidettyjä asioita tuomalla epäkohta osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää ja kanssakäymistä.

Olen ollut mukana Helsingin anarkistisvasemmistolaisessa ja feministisessä liikehdinnässä, mutta totaalikieltäytyminen tuntuu aika eristetyltä kysymykseltä suhteessa muuhun toimintaan. Toisaalta kieltäytyminen osana laajempaa antiautoritaarista kamppailua saa sen tuntumaan merkitykselliseltä. Muu ruohonjuuritason toiminta antaa paljon voimia prosessiin, eikä minulla ole ikinä ollut ”ei tästä kuitenkaan mitään hyötyä ole”-tunnetta.

Yrität hakeutua ”pantatotaaliksi”, millaisia odotuksia sinulla on siitä ja koko prosessista?

Pantarangaistushan on aika uusi rangaistusmuoto, eikä minulla oikein ole tietoa miltä elämä pannassa todella tuntuu. Rangaistusmuoto perustuu äärimmäisen tarkkaan liikkeiden, aikataulujen ja toimintojen kontrolliin, joten luulen että se tulee olemaan psyykkisesti raskasta. Valvontarangaistuksessa aikataulut lyödäänn lukkoon viikoksi tai kahdeksi kerrallaan, joten se on erityisen raskas kaltaiselleni ihmisille, jonka menot ovat hyvin epäsäännöllisiä eikä niitä usein voi lyödä lukkoon useita päiviä etukäteen.

Toisaalta on myös helpottavaa, että rangaistus alkaa. Jatkuva kuulusteluiden, selvitysten, oikeudenkäynnin ja toimeenpanon odottaminen on myös raskasta. Tiedät vain muutamien viikkojen varoitusajalla milloin prosessi etenee seuraavan askeleen, eikä elämää voi kunnolla suunnitella eteenpäin.

Miten lähipiirisi on suhtautunut päätökseesi?

Vastaanotto on ollut lähes kauttaaltaan positiivinen ja tukevaa. Lähinnä jännitin vanhempien sukulaisten reaktioita, mutta hekin ovat suhtautuneet päätökseen kunnioittaen. Tuntuu, että monet heistä pitävät kieltäytymistä lähinnä ”nuoruuteen kuuluvana idealismina”, mikä sekään ei tosin aina ole mukavaa vaikkei suoranaisen ahdistavaakaan.

Olet ajatellut kirjoittaa totaalikieltäytymisestäsi blogia. Millaisia tekstejä olet ajatellut? Mitä on luvassa?

Tarkoitukseni on jakaa kokemukseen perustuvaa tietoa kieltäytymisprosessista ja valvontarangaistuksesta. Valvontarangaistus on todella huonosti tunnettu rangaistusmuoto, joten kirjoittelen arkipäiväisiä huomioita miltä tuntuu elää jatkuvan elektronisen kontrollin alla. Lisäksi aion kirjoittaa asevelvollisuudesta ja vankeudesta yleisemmällä tasolla.

Haasttattelu on julkaistu aikaisemmin Aseistakieltäytyjäliiton Antimilitaristi-lehdessä 2/2014. Haastateltuun saa yhteyden osoitteella totaaliblogi@riseup.net.

Facebook-kommentit
One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *