Syyrian kansannousun myöhemmät vaiheet osa 2

Tämä on toinen (ja viimeinen) osa kirjoituksesta, joka käsittelee Syyrian vuonna 2011 alkanutta kansannousua. Tässä osassa kartoitetaan islamististen aseellisten ryhmien nousua valta-asemaan kapinallisten keskuudessa Syyrian arabiankielisillä alueilla. Alussa olevan lyhyen taustoituksen jälkeen esitellään kolme keskeisintä islamistijärjestöä – IS, Jabhat al-Nusra (elokuusta 2016 eteenpäin Jabhat Fateh al-Sham) sekä Ahrar al-Sham – minkä jälkeen siirrytään Syyrian kansannousun ja sodan islamisoitumisen läpikäyntiin enimmäkseen aikajärjestyksessä. Loppupuolella luodaan lyhyt katsaus siihen, miltä kapinallisalueiden islamismi näyttää käytännössä sharia-oikeusistuinten muodossa, sekä siihen, mitä Jabhat al-Nusran muuttuminen Jabhat Fateh al-Shamiksi merkitsee.

Syyrian kansannousun myöhemmät vaiheet

Keväällä 2011 alkaneet arabimaiden kansannousut tuntuvat viisi vuotta myöhemmin kaukaiselta muistolta. Syyriassa vanha valta on pysynyt pystyssä äärimmäisen kovilla otteilla ja ulkovaltojen tuella. Kansannousujen alkuperäiset tavoitteet on pitkälti syrjäyttänyt kahdenlainen vastavallankumous: toisaalta vanha valta, toisaalta islamismi.

PYD:n ja Venäjän liitto vapaata Aleppoa vastaan

Rojavaa hallitseva kurdien PYD/YPG on lähtenyt vastavallankumoukselliselle tielle yrittäessään yhdistää Rojavan kantonit valtaamalla arabienemmistöisiä alueita, väittää Michael Karadjis. Hänen mukaansa yrittämällä yhdistää Rojavan erilliset kantonit Venäjän ilmapommitusten tuella ja tuhoamalla alueen arabikapinallisten vallankumoukselliset neuvostot kurdien autonomialiike kaivaa omaa hautaansa. (Toim.)

Syriza, euroero ja neuvottelujen jatkaminen

Vaikka valmius ja tahto erota olisi olemassakin, mitä tehdä, jos kreikkalaisten selvä enemmistö ei sitä halua? Walterin ryhmän teettämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että lähes 3/4 valitsisi eurojäsenyyden, vaikka ymmärtää sen hintana olevan 4–5 vuotta lisää talouskuria.

EU, sosialismi ja eurooppalainen vasemmisto. Murray Smithin haastattelu

Joonas Laine haastattelee Murray Smithiä sosialismista, Euroopan unionista ja eurooppalaisen vasemmiston näköaloista. Smith on skotlantilainen sosialisti, joka on ollut mukana vasemmistolaisessa politiikassa useissa Länsi-Euroopan maissa 1960-luvulta asti. Vuodesta 2009 asti hän on asunut Luxemburgissa, jossa on mukana vasemmistopuolue déi Lenkin toiminnassa ja tuli valituksi sen edustajana Euroopan vasemmistopuolueen hallitukseen vuonna 2010.

Vasemmistoliiton tulevaisuusasiakirjan arviointia

Vasemmistoliitto hyväksyi kesäkuun puoluekokouksessaan (8.–9.6.2013) asiakirjan Punavihreä tulevaisuus. Tässä kirjoituksessa asiakirjaa arvioidaan erityisesti siltä näkökannalta, mikä on sen kuvaama ”piste horisontissa”, ts. pitemmän aikavälin ”kokonaisvaltainen näkemys” ja näköala yhteiskunnasta, jota tavoitellaan, ja verrataan sitä niihin tavoitteisiin, joita vasemmistolaisella työväenliikkeellä perinteisesti on ollut.