Aynrandia – sivu oikeiston pelikirjasta

Digital StillCamera

Tällä viikolla mediassa on vuodatettu krokotiilinkyyneleitä Suomen tulevaisuudesta ja liian suuresta julkisesta sektorista.

Tämä on hyvä muistutus siitä, että ideologinen taistelu ei perustu tosiasioille vaan sille, miten asiat kehystetään, miten ne esitetään ja miten helposti omaksuttavissa ne ovat. Kyse on hyväksynnän tuotannosta.

Toisin sanoen media ajaa voimalla sisään käsitystä pöhöttyneestä julkisesta sektorista ja sen leikkaustarpeesta. Jälleen kerran taikurin hatusta on kaivettu joku enemmän tai vähemmän sattumanvarainen numero, jonka tulisi kaiketi kertoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja taloudesta jotain oleellista.

Tämän ideologisen läävän jakeluketju toimii näin:

1. Björn Wahlroos esittää huvijahdilla idean, että Suomen julkisen sektorin koko suhteessa bruttokansantuotteeseen on Euroopan suurimpia.

2. Wahlroosin vasen käsi eli Libera-ajatuspajan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki antaa 12.5.2013 Helsingin Sanomille haastattelun, jossa hän haukkuu Suomea suunnitelmataloudeksi ja että julkisen sektorin alasajo on myytti:

”Lepomäki perustelee väitettään julkisen sektorin osuudella bruttokansantuotteesta. Suomessa julkisten menojen osuus oli viime vuonna noin 56 prosenttia. Se on Tanskan ja Ranskan jälkeen kolmanneksi eniten EU:ssa.”

Siis 56%! Enää pitäisi tietää, miksi tämä on ongelma.

Loppuvuosi menee Jyrki Kataisen Heureka-foorumin, palkkaratkaisun ja rakennepaketin merkeissä. Kun vaikeat päätökset “maltillisista” palkkaratkaisuista (suomeksi: palkkojen polkemisesta), työurien pidentämisestä ja kuntien tehtävien karsimisesta on saatu periaatteellisella tasolla hyväksyttyä, voidaan ideologisella tasolla lyödä seuraava vaihde päälle.

3. Jan Vapaavuori pitää Selkäranka-seminaarin, jossa presidentti Sauli Niinistö toistaa Lepomäen-Wahlroosin argumentin liian suuresta julkisesta sektorista. Toimittajat eivät syystä tai toisesta vaivaudu kysymään Niinistöltä tai muilta saarnaajilta, miksi 60 % julkissektori on ongelma. Itse asiassa toimittajat eivät kysy yhtään mitään. Ns. tutkivalla journalismilla on liian kiire ihmetellä Guggenheim-saagan uusia käänteitä. Vähän tätä ennen yhteiskunnallisuuden muskeleita on verrytelty keksimällä Suomeen kuusi yhteiskuntaluokkaa ja neljä erilaista arvomaailmaa. Seuraavaksi väitteitä alkavat toistaa kaikki lehdet ja uutiset.

4. Lopputulos: poliitikot, taloustieteilijät, toimittajat ja veronmaksajat päätyvät olemaan vähintäänkin periaatteellisella tasolla Björn Wahlroosin kanssa yhtä mieltä siitä, että Suomessa on liian suuri julkinen sektori. Sitä on leikattava kevään kehysriihessä, jottei Suomessa oltaisi Kreikan tiellä. Sillä, että Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela on osoittanut käytännössä jokaisen esitetyn argumentin virheelliseksi ja poliittisesti tarkoitushakuiseksi, ei ole ollut mitään käytännön merkitystä.

Tässä vaiheessa pitäisi olla selvää, että vasemmistolaisten ajatusten tulisi kiertää samanlaisen jakeluketjun läpi. Yhdysvalloissa taloustieteilijä Bill Black on käsitellyt lukuisissa viimeaikaisissa kirjoituksissaan sitä, miten Kansasista puuhataan “aynrandiaa” Koch-korporaation johdolla. Vilkaisu Kansasiin on kuin vilkaisu kristallipalloon ja Koch-imperiumin ajatuspajat toimivat kuin Libera. Oikeiston poliittisen pelikirjan tutkiminen on välttämätöntä.

Ja oi Suomi katso! Suurin osa peleistä ei tarvitse toimiakseen kuin jakeluverkon, arvovaltaa, Suomen lehdistön ja historiantajunsa kadottaneen vasemmiston.

Facebook-kommentit
4 Comments
  1. Hesari kirjoitti juuri tänään siitä, miten Suomen julkinen sektori ei ole paisunut – vaan BTK on laskenut suhteessa julkisen sektorin menoihin. Tässä juttu: http://www.hs.fi/talous/Kitulias+kasvu+on+paisuttanut+Suomen+julkisen+sektorin+maailman+suurimmaksi/a1389852524817?ref=hs-art-top-6
    Järkevämpi ja todellisuuspohjaisempi kuvaaja kuin jutun käppyrä olisi sellainen, jossa on kaksi käyrää: BKT ja julkisen sektorin menot ihan vain arvoina, ei tällaisia harhaanjohtavia prosentteja.

    Ja Liberasta puheen ollen, katsokaapas tätä:
    http://www.hs.fi/politiikka/Stubbin+tilalle+eduskuntaan+nousisi+kovia+p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksi%C3%A4+ajava+Elina+Lepom%C3%A4ki/a1389927129913

  2. Koska Revalvaatio ei päätä Suomen yhteiskunnallisista asioista eikä ole mediassa lobbaamassa austerityä kansalaisille, mielestäni on aiheellista Revalvaation keskittyä valtaapitävien ideologiaan omansa sijaan.

  3. Tiedät olevasi 100% oikeassa kun ihmisillä ei ole mitään muuta vastakommenttia kuin joku henkilöön itseensä käyvä. Ei asiaan!
    Tämä koskee nimimerkki Jan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *