Blockupy Frankfurt 18M: Jatkuvan liikkeen strategia

 

Katso videoreportaasi toiselta kiellettyjen mielenosoitusten päivältä. Seuraamme myös poliisin miehittämää kaupunkia suurmielenosoituksen aattona. Lauantain 19.5. suurmielenosoitus lähtee liikkeelle kello 13:00 Suomen aikaa.

 

 

Aamun ensi hetkistä asti kaupunki versoo vastarintaa. Spontaaneja protesteja syntyy ympäri keskustan aiemmin ilmoittamattomissa paikoissa. Rautatieasemalle kokoontuu useita pienryhmiä kello 07:00 lähtien onnistuen lamauttamaan finanssikaupunki Frankfurtin keskeisimmän liikennöintikeskuksen: poliisi on sulkenut kaikki metron sisäänkäynnit yhtä lukuunottamatta ja keskusrautatieaseman sisäänkäynneistä auki on, tarkasti vartioituna, vain kolme. Toisaalla mielenosoittajat lukivat Saksan perustuslakia ja lahjoittivat kirjan protestin jälkeen poliiseille, jotka olivat saartaneet heidät. Kello 08:00 rautatieasemalla muotoutuu 400 hengen kulkue, joka lähtee rautatieaseman edestä kohti yliopistoa. Kulkue ei kävele, vaan juoksee, ja perässä seuraavat noin 80–100 poliisiautoa jäävät aamuruuhkaan mielenosoittajien vauhdin ja arvaamattomien reittivalintojen vuoksi. Saavuttuaan läntiselle bulevardille, poliisien miehittämän messukeskuksen eteen, mielenosoitus hajoaa parviksi. Parvista syntyy minuutteja myöhemmin kaksi erillistä ryhmää, joista toinen jää omasta halustaan poliisin mottiin ja onnistuu näin sulkemaan läntisen bulevardin, yhden kaupungin pääväylistä tuntikausiksi. Myös toinen ryhmä pääsee lähelle tavoitettaan sulkea pohjoinen pääväylä. Liike on keksinyt, kuinka käyttää poliisin mottitaktiikkaa omaksi edukseen.

Iltapäivällä kello 12:00 Euroopan keskuspankkia ympäröivän miehitysalueen on onnistunut läpäisemään pienryhmissä 200 henkilöä. He kokoontuvat EKP:n juurelle ja aloittavat juhlat. Poliisin annettua häätökäskyn paikalle ilmestyy 200 lisää ja nelisatapäinen joukko jatkaa mielenosoitusta. Michael Hardt pitää puheen EKP:n edustalla, eikä ketään pidätetä, sillä poliisilla on kaikki häkkitila käytössä. Noin kello 14:00 edellisenä päivänä noin 200 henkilökohtaisen karkotuskäskyn saanutta mielenosoittajaa valitsee kohteekseen Main-joen eteläisellä puolella sijaitsevan pankin, sillä poliisin myöntämien häätöjen karkotusalue rajoittuu jokeen.

DGB:n, saksalaisten ammattiliittojen kattojärjestön pihalle kokoontuu satoja syömään ja lepäämään. Poliisi parkkeeraa rakennuksen eteen, nostaa pippurisumutetynnyrin esille ja saapuu mellakkavarusteissa muistuttamaan, että kaupungissa ei tänään ole oikeutta osoittaa mieltä. Yllättäen kulman takaa saapuu välittömästi tämän jälkeen pieni kulkue, joka valtaa kadun ja estää hetkeksi poliisi- ja siviiliautojen kulun. Poliisi poistuu mukisematta nurkan taakse rakentamaan tiesulkuja työväentalon ympärille.

Poliisi häiriköi nuoria ja muita habitukseltaan epäilyttäviä: kaikissa keskustan kadunkulmissa on 4–10 kyttää vartiossa. Katunäkymässä tavallisia ovat tunnelmaltaan oudot hiljaisten nuorten ryhmät, joissa pysäytetyt seisovat tai istuvat poliisivartiossa sillä aikaa kun heidän henkilöllisyytensä tarkastetaan ja reppunsa tutkitaan. Pankkipilvenpiirtäjän juurella, ostaessamme evästä, kioskinomistaja toteaa kaikkien saksalaisten kyttien olevan sikoja, ja lisäksi täysiä natseja.

 

”Jokainen on potentiaalisesti aggressiivinen”

Koko päivän poliisi pidettiin liikkeessä. Keskustan alueelle muodostuvien kokouksien kohtelu oli vaihtelevaa. Große Bockenheimer Straßen tiivistymä motitettiin ja kaikki tunnistettin, tutkittiin ja valokuvattiin. Kun keskuspankin edustalla ja Pauls Platzilla kokoontuneet kieltäytyivät poistumasta ja istuivat alas, heidät kannettiin tai saatettiin omin jaloin vain parin korttelin päähän ja käskettiin poistua kaupungista. Yli 4 hengen ryhmät ovat olleet koko päivän erityisen epäilyksen kohteena. Rivipoliisilta kysyttäessä hän vastaa, etteivät neljää henkeä suuremmat ryhmät sinänsä ole kiellettyjä, mutta niitä kuitenkin pysäytetään muita enemmän.

– Me katsomme heitä silmästä silmään ja päättelemme miten on, poliisi sanoo kuvaillakseen pysäytettävien valintaa pärstäkertoimen pohjalta.

Pärstäkertoimen pohjalta toimittiin kaiketi myös Große Bockenheimer Straßen kävelykadulla. Siellä kuusi nuorta istui kävelykatua koristavan patsaan juurella, kun poliisi saapui ilmoittamaan, etteivät he voi poistua paikalta. Poliisi yritti ympäröidä nuoret samalla kun tiedotti, että kyseessä on aggressiivisten yksilöiden etsintä ja heitä epäillään. Tilanne herätti kuitenkin välittömän vastarinnan, kun paikalle saapui noin 40 hengen joukko, joka liittyi patsaalla istuvien joukkoon ja kieltäytyi poistumasta. Poliisi rakensi motin ja suoritti kaikille sisään jääneille jo tutuksi käyneen tunnistamistoimien sarjan: tutkinta, tunnistus, habituksen tallennus valokuvaamalla ja videoimalla. Yksi aggressiiviseksi yksilöksi epäillyistä kuudesta kertoo tapahtumista seuraavaa:

– Istuimme kolmestaan ottamassa aurinkoa kaikessa rauhassa. Patsaalla oli joitain muitakin tyyppejä. Yhtäkkiä poliisi ympäröi meidät ja sitten jouduimme odottamaan tunnin paikassa, jossa emme enää halunneet olla. Aluksi poliiseja saapui ainakin 50, vaikka patsaalla meitä oli kuusi.

Viimeistään toimintaviikon perjantaina kävi selväksi, että poliisi on suorittanut kaiken blokkaamisen puolestamme. Frankfurtissa toteutettu kaupunkitilan kontrolli ja kaupungissa liikkuvia kohtaan harjoitettu repressio on niin voimakasta, että mieleen nousee ihmetellä, miksi RAF tarvitsi väkivaltaisia iskuja osoittaakseen valtion olevan väkivaltakoneisto, jos saman voi osoittaa vain olemalla sinnikkäästi ja kekseliäästi siellä, missä haluaa, tehden mitä haluaa. Sillä juuri tästä Blockupy Frankfurt todistaa. Alkaa olla korkea aika uskoa, että eurokriisin hoito ja hoitomuotoja vastustavien voimien käsittely petaa tietä perusturvan katoamisen ja elämän kurjistumisen lisäksi kaupunkitilan kiristyvälle kontrollille. Kontrolli perustellaan niin sanotun tavallisen kansalaisen edulla, mutta toteutetaan juuri hänen oikeuksiaan leikaten.

 

“Jos kreikkalaiset piestään, meidät kaikki tullaan pieksemään”

Vihreät ja sinivalkoiset poliisiautojen jonot ovat saaneet lisäkseen perjantain aikana tummansiniset mellakka- ja miehistönkuljetusautot. Ydinkeskustassa ajellaan maastonvihreillä panssarivaunuilla ja EKP:n edustalla seisoo useita teräsrekkoja, joiden katolla on kaksi vesitykkiä kussakin. Pippurisumutesäiliöitä sijoitetaan tarkastuspisteitä merkitsevien tiesulkujen suojaan. Virallinen pidätysluku liikkuu iltakuuden aikaan jossain 500 tietämillä. Tämän ja aiempien päivien viiden tuhannen sijaan kaupunkiin on sanottu saapuvan lauantain (valitusprosessin jälkeen uudelleen lailliseksi julistettua) suurmielenosoitusta varten jopa 15 000 poliisia.

Nopean hajaantumisen ja tiivistymisen strategia osoitti tänään voimansa. Lauantaina nähtäväksi jää, mitä näissä olosuhteissa tapahtuu, kun liikkeelle lähtee lailliseksi julistettu suuri kulkue. Kaupunkitaktiikoiden koettelun päivänä katseet kääntyivät myös Kreikkaan. Sara Tomlinson opettajien kansallisesta liitosta painotti kreikkalaisten kamppailuiden merkitystä liikkeelle koko Euroopassa:

– Jos heidät piestään, meidät tullaan kaikki pieksemään. Jos he voittavat, meillä on mahdollisuus, hän sanoi Die Linken DGB:n tiloissa järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Illalla väki kokoontui Goethe Universitätin Bockenheimin opiskelijarakennuksessa. Poliisit vartioivat tänään red zoneksi julistettua kampusta kaikilta suunnilta ja suorittavat henkilötarkastuksia, mutta väki ei välitä, tunnelma on yhtä juhlaa. Tarjolla on lakiapua, tilaa levätä ja suunnitella. Isossa salissa järjestetään kokoontuminen, jossa on paikalla muutamia julkkiksia – David Graeber ja Michael Hardt – sekä tuhansia kaikilta Euroopan suunnilta. Ilta liukenee juhlaksi.

 

 

Video: Lasse Poser
Teksti: Lotta Tenhunen
Kuva: Eric G.H.

 

Facebook-kommentit
4 Comments
  1. Pingback: Samaan aikaan Frankfurtissa | Vallankumouksen hedelmiä

  2. Pingback: Totuusradio » Blog Archive » Occupy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *