Elämme talouspopulismin kulta-aikaa

Kuva: Coalition Talks (Pekka Nikrus)

Kuva: Coalition Talks (Pekka Nikrus)

Taloudellinen kriisitietoisuus ja siihen liittyvät johtopäätökset ovat läpäisseet suomalaisen arkijärjen syvältä. Yle uutisoi 13.5.2015, että ”Sipilä leikkaa miljardeja – kokeile laskurilla, miten sinä säästäisit”. Lukevan yleisön osallistaminen tyyliin ”miten sinä säästäisit” viestii kuinka vaikeita päätöksiä Juha Sipilä joutuu tekemään, eikä häntä sovi moittia leikkurin syvyydestä. Yksinkertainen totuus taloudesta on, että julkistalous on kuralla koska ylimitoitetut julkiset menot, ja kilpailukyky sakkaa koska jääräpäinen ay-liike.

Vaalitulos todistaa tällaisen talouspopulismin riemujuhlasta, vaikka päinvastaista tietoa riittää. Katsotaanpa parin-kolmen päivän sisään ilmestyneitä aihetta koskevia julkaisuja.

Viimeisin kauhistelun aihe on ollut EU-komission Suomelle antama ”vakava varoitus” (13.5.2015), jonka mukaan Suomen pitäisi kiireen vilkkaa kuroa julkisen talouden vaje umpeen. Juha Sipilä kommentoi uutisessa tuoreeltaan tilannetta vielä vakavammaksi kuin mahdollisesti heti ymmärretään. Selvää on, että tuleva hallitus lähtee sopeuttamaan julkistaloutta menoleikkauksin.

Seuraavana päivänä Suomen Kuvalehden artikkelissa ”Luvassa miljardileikkaukset?” tutkija Lauri Holappa tuo esille, kuinka leikkauksilla nimenomaan viedään talouskasvun edellytykset. Holappa onkin toistanut eri yhteyksissä viestiä jo vuosia, mutta valitettavasti vasta hiljattain julkisuudessakin on alettu tuomaan esille kuinka yhä useampi arvostettu taloustieteen tutkija suhtautuu leikkauksiin kriittisesti, ja toisaalta kannattaa elvyttävää politiikkaa.

Edellisenä päivänä Holappa taas puuttui Hesarin Nyt-liitteessä Ay-liikkeeseen kohdistuvaan demonisointiin. Hän toi esille, kuinka ay-liike on talouspopulistisen puheen mukaan Suomen heikon kustannuskilpailukyvyn taustalla ja kuinka Sipilän yhteiskuntasopimuskin jäi toteutumatta sen vuoksi. Tämä kostautuu meille kaikille edellä mainittuina leikkauksina.

Mitkään näistä mielikuvista eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomessa työn teettämisen hinta on eurooppalaista keskitasoa ja ay-liike itse asiassa näyttäisi seisovan jopa poikkeuksellisen oikeistolaisen politiikan takana. Holapan mukaan esimerkiksi ”[v]uonna 2013 työntekijäkeskusjärjestöt allekirjoittivat kaksivuotisen nollakorotussopimuksen ja […] [k]aikki palkansaajakeskusjärjestöt ovat liputtaneet vain pienillä varauksilla EU:n ja Yhdysvaltojen välisen TTIP-vapaakauppasopimuksen puolesta […].”

Samana päivänä hyvinvointisosiologian professori Juho Saari kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston blogissa, että vastoin yleistä luuloa, ”Suomi on alhaisten sosiaalimenojen maa”. Saaren mukaan vain jos sosiaalimenoja tarkastellaan Suomeen soveltumattomalla, EU:sta tulevalla ESSPROS-luokituksella, saadaan menot näyttämään korkeilta. Käyttämällä paremmin tänne soveltuvaa OECD:n nettososiaalimenomittaria menot asettuvat OECD-maiden keskitasolle, ja vastaavalla BKT-tasolla oleviin maihin nähden itse asiassa matalalle.

Kansan uutiset taas uutisoi hieman aiemmin (12.5.2015) talousvaikuttaja Björn Wahlroosin väitteestä, jonka mukaan suomalaiset tekevät toiseksi vähiten töitä maailmassa. Samassa uutisessa toimittaja osoittaa tilastoperustaisesti kuinka järjetön väite on, ja kuinka Wahlroos päästelee suoranaista pajunköyttä asiasta ilman, että hänen tarvitsee osoittaa mitään lähteitä näkemystensä tueksi.

Valitettavasti vahinko on jo tapahtunut – päästämällä Wahlroosin ääneen hän saa automaattisesti enemmän näkyvyyttä kuin Kansan Uutisten uutinen.

Sama logiikka toimii yleisemminkin. Leikkurimestari Juha Sipilä on oppositiossa passailun lisäksi enimmäkseen tyytynyt toistelemaan vääriä tietoja Suomesta aina Financial Timesissa asti. Sipilä väittää FT:ssa että Suomen kokonaisveroaste on 46 prosenttia ja julkisten menojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on 58 prosenttia. Vaikka nämä väitteet on todistettu moneen kertaan vääriksi, ei sillä ollut vaalituloksen kannalta mitään merkitystä.

Tärkeää ei tuntuisi olevan se, kenellä on olemassa parasta tietoa, vaan kuka pääsee sanomaan totuutensa ensimmäisenä ja kenen totuutta julkisuudessa halutaan toistaa. Vaaleja ei voiteta tiedolla tai punnituilla tutkimustuloksilla, vaan puhtaalla populismilla.

Facebook-kommentit
4 Comments
  1. Pingback: Elämme talouspopulismin kulta-aikaa | Rötösherranen

  2. Pingback: Suomi epäkuntoon, osa 1: Sipilän hallitusohjelman mädät perustukset | Kokemuksia palkkatyön ulkopuolelta

  3. Pingback: Yksiulotteisen (talous)keskustelun ongelma | Rötösherranen

  4. Pingback: Rikkaat eivät osallistu verojen maksamiseen | suomimedia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *