Jeesuksen Kristuksen haastattelu

Revalvaatio kävi haastattelemassa maanpäälliselle estradille paluutaan odottavaa Vapahtajaa ihmiskunnan ja erityisesti talouden tilasta sekä mahdollisesta talouden uudelleenjärjestelystä. Haastateltavalla on – toisin kuin niin sanotuilla ekonomisteilla – ollut aina hyvin selkeitä käsityksiä taloudesta, koronkiskonnasta ja sosiaaliturvasta.

Hyvää pääsiäisen aikaa, vaikka edellisestä vierailustanne ei teillä ehkä ole hyviä muistoja, voisimmeko kysyä muutaman kysymyksen?

Kaikin mokomin, ihan vapaasti, kukaan ei pitkään aikaan olekaan kysynyt minulta mitään, enemmän on vaadittu, aneltu ja rukoiltu. Aikaa tosin on vähän.

Niinhän meillä kaikilla. Siis minua kiinnostavat eräät lausuntonne, jotka vaikuttavat hieman ristiriitaisilta tai kryptisiltä, jos sallitte.

Taisin hämmentää edellisellä kerralla oikein kunnolla.

Aivan, hämmentävistä asioista ottaisin ensin esiin verot ja kenties sen jälkeen rahateorianne, siis nuo kolmekymmentä kultarahaa, koska meidän on vaikea enää ajatella kultakannan termein. Mutta siis: on annettava Keisarille mitä Keisarille kuuluu. Oliko tämä sitä teidän kuuluisaa ironiaanne?

Oi, oi! Sehän oli vain tilanteen pakottama lausunto. Miksi taas kerran taloutta, politiikka ja uskontoa sekaisin?

Kuten aina: kysymys on rahasta, tuloista, rahoituksesta, finansseista. Tiedämme, että suhtauduitte rahaan vähintäänkin varauksellisesti, mutta meillä on – jos sallitte – helvetisti velkaa ja jotkut sanovat, että pitää säästää ja olla elämättä ja jotkut että velat on jätettävä maksamatta. Tämä voi kuulostaa röyhkeältä, mutta olemme teille velkaa ikuisen elämän ja pelastuksen, koska maksoitte syntimme uhraamalla itsenne, pitäisikö meidän julistaa itsemme konkurssiin ja jättää velkamme maksamatta vai säästää itsemme hengiltä maksaaksemme velkamme teille?

Jaha, kirjanoppineita siis! No, elin itse samassa maailmassa, ihmisen poika kun olin, Rooman valtakunnassa, jossa piti jatkuvasti miettiä pitäisikö totella, kapinoida vai tehdä kompromisseja. Yritin olla tottelematta ja tekemättä kompromisseja, yritin olla politikoimatta, ja nyt mun pitää puolustella itseäni. Vai? Faijan kanssa oli kuitenkin sopimus, että maksan teidän velat, siis Aatamin ja Eevan jälkeläisten velat korkoineen, tai siis, että pannaan maailma konkurssiin, mitätöidään velat, kun saatte tappaa mut. Se kai meillä oli idea, mutta halusitte vaan jatkaa tota syyllisyys ja velkajuttua… Tajusin sen kyllä sillon ristillä, tuli epäilyksen hetki, et niinku silloin kun astuu lavalle ja unohtaa, mitä piti sanoa ja sylkäsee vaan jotain, ja kuitenkin jengi taputtaa… Siitä tää alko ja siks tässä nyt joutuu selitteleen tätä juonta.

Aina kuitenkin kysymys rahasta. Miksi?

Koska raha on monta asiaa, monta eri asiaa yhdessä: Isä, poika ja pyhä henki, avain ja portti, taivas ja helvetti, este ja etu, roska ja aarre.

En vain uskaltanut kysyä tuota. Se pelastaa ja tuomitsee?

Taidat tosiaan olla farisealainen, kirjanoppinut, ekonomisti, sanon vielä kerran, että en ole tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en mä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään, antamaan rahaa kaikille.

(Vittu mikä nihilisti) Ette siis sano mitään?

Ongelmia tiedonkulussa?

Mutta lukijamme haluavat tietää?

Haluavat suuria tunteita. Kirjoita seksistä, rahasta ja uskosta, mieluummin sekaisin, niin ovat tyytyväisiä. Niille raha, seksi ja usko on samoja juttuja, kuten isä, poika ja pyhä henki. Mieti vähän, aika turhauttavaa. Mun elämässä niitä oli aiemmin aika vähän, pesin Marian jalat, rahaa ei juuri ollut eikä temppeliinkään ollut asiaa. Voisit kirjoittaa otsikolla Jeesuksen salattu elämä apostolien homoyhteisössä: kalasymboliikan syvin olemus seksuaalisen tyydytyksen metaforana. Tai tee samantien elokuva.

Ja minut kivitettäisiin.

Jos selviät jatka samalla linjalla, kovenna panoksia! Perisynnistä perustuloon: paratiisin avaimien pakkoluovutus!

Pitäisikö taas kerran viedä rahat rikkailta ja rahanvaihtajilta?

Munat, pääsiäisen kunniaksi.

Mutta keskeytin teidät, anteeksi, olitte sanomassa jotain farisealaisista ja kirjanoppineista.

Ne eivät tulleet koskaan illalliselle, eivät halunneet syödä ja juoda meidän kanssa. Vakoilla ja kytätä ja juoruta ne kyllä osasivat. Ehkä ne oli vaan saitoja. Haukkuivat mua ahmatiksi ja juopoksi, kun Matteus ja Luukas kerto meidän syömisistä ja juomisista. No, oltiin köyhiä, kaikki pyöri ruuan ympärillä. Kumma juttu, oltiin kuitenkin kaikki nuoria. No oli silloin tällöin bileitä ja joskus joku aina anto jotain, lahjotti ja just ne joilla ei mitään ollut, tai siis ne ei jakanut sitä ei mitäänsä vaan vielä enemmän itseään, siis sitä, että niille kaikki se mitä ne oli hankkinut, myymällä itseään, välittämällä huumeita, kauppaamalla aasin silloin tällöin, oli niille jotakin, jota ne ei pitänyt omanaan ja halusivat jakaa sen. En tiedä oliko se syyllisyyden jakamista, mutta se oli helppo antaa anteeksi, koska ne oli kuitenkin viattomia eikä ne olleet tehneet mitään syntiä, siis ajatelleet, että se, mitä ne käytti olisi vaan niiden omaa.

Vielä rahasta, vaikka kuulostankin jankuttavalta A-Studion juontajalta: pitäisikö Keisarille maksaa vai ei?

Todella ovela kysymys, olen ihan hämmentynyt, vaaditko suoraa vastausta, vienkö pohjan pois kirkolta? Ajatus oli kai, että velat on jo maksettu.

Ansaitsette sen. Toistitte jatkuvasti tuota ”taivasten valtakuntaan…”, voin kuvitella rikkaan tunkemassa itseään neulansilmän läpi – nykyäänhän asia on toisin, helpompi on rikkaan, hyvin kuntoilleen tunkea itsensä neulansilmän läpi kuin lihavan köyhän. Kumpi on enemmän syntinen?

Tiesin, että tämä on tulossa. Aina, kun Barabbas, kundi oli vähän aktivisti ja vähän konna, on mukana kuvioissa, kysymys rahasta nousee pintaan. Bara ei pelkästään jättänyt antamatta Cesarille, vaan varasti Cesarilta ja kaikilta muilta. Ristillä, rinnalla kahden samanlaisen ryövärin, jouduin sitten riippumaan, kun se pääs takaisin duuneihinsa. Se, jos kuka luikahti kuin kameli neulansilmästä.

Toinen niistä kuitenkin katui.

No, houraili ainakin. Toinen haukkui, toinen kehui, toinen pakeni, toinen seurasi, yritin rauhoitella: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Unohdin, että mun täytyy vielä palata tänne. Toivottavasti pääsi perille. Tilanne oli tosi outo, toinen yritti paeta ja toinen seurata, mutta kumpikaan ei liikuttanut eväänsäkään, roikkuivat vain kädet levällään kuin mitkäkin poliitikot, toinen suri paskaa elämäänsä ja toinen haaveili taivaallisesta ryöstösaaliista. Rahasta puheen ollen, kolikolla on aina kaksi puolta eikä mulla ole kumpaakaan.

No, oliko ne sit vaan yksinkertaisia varkaita?

Ei pidä paikkaansa. Konnuus vaatii aivoja. Konna on aina yrittäjä, yrittäjä aina konna. Pientä viilausta pyhien kirjoitusten tulkinnassa, kuten kirjanoppineet tekevät, riittää kun ollaan vähän erikoisia, muutetaan vähän vaikka kulttimenoja, ja uusi seurakunta on pystyssä, uusi soittoääni ja rahaa tulee, vähän kiiltoa pintaan. Kysynnän ja tarjonnan laki, kato. Täytyy osata pelata vaihtokursseilla, vaikka kiire onkin huono isäntä.

Olette kuitenkin aina seuranneet näitä asioita. Puhuneet sijoituksista, tuloista, viiniköynnöksistä, kylvämisestä ja sadonkorjuusta, varkaista ja muusta.

Myönnän, olen syntynyt pienessä kylässä, keskellä köyhiä, joiden ainoa ajatus oli säästää, että saisivat hankittua jotain ja jotka huomasi aina uudestaan, että joku vie niiden säästöt. Itse asiassa Faija, siis ei toi Joosef, yritti koko ajan opettaa näille urpoille – sori, käytän vaan kieltä, jota isäukko teistä käyttää, kun se ei oo tutustunut teihin lähemmin – että säästämisen sijaan on tuhlattava, investoitava, yritettävä, lähdettävä liikkeelle, riskeerattava tulevaisuuden ja kaikki tämä pelastuksen takia. Luulen, että se lähetti mut tänne ikään kuin tuhlaripoikana… No mulla oli toi Matteus sit opetuslapsena. Älykäs ja rohkea sijoittaja, jolle riski oli haaste, intohimo ja huume eikä mikään pelkotila. Silloin siellä Genesaretin järven rannoilla oli hyvä meininki. Jengi oli tyytyväinen kun saatiin pari kalaa ja jonkun verran leipää aperitiiville.

Voin kuvitella. Vaikka happoa ja kokaa ei kai ollut.

Viiniä, naisia ja homoja kyllä. Muistatko, mä olin tosi hyvässä kunnossa sillon, kävelin vetten päällä, tai sit apostolit oli tosi pihalla.

Matteus taitaa olla ainoa, joka on Evankeliumeissa kirjoittanut huonoista naisista ja publikaaneista, jotka pääsee meitä ennen taivaaseen. Oliko ne tosiaan niin taivaallisia?

Enmä tiedä, musta Matteus vähän niinku ajatteli omaa paikkaansa taivaassa ja mietti, että olis kiva jos siellä olis jo joku tuttu järven rannalta odottamassa. Se kai ajatteli eläkepäiviään.

Maria Magdaleenaa on pidetty aina huorana. Mitä siihen sanotte?

Mummos oli! Se ei ollut tyytyväinen elämäänsä, tunsi itsensä yksinäiseksi, sillä oli rahaa säästössä eikä perillisiä pakottamassa tekemään mummon lihapullia. Nämä rouvat joko matkustavat ympäri maailmaa tai alkavat ajaa jotain aatetta tai molempia yhtä aikaa. Lähetystyötä, vapaaehtoistyötä… Ja ajattele vähän, meitä nyt oli kuitenkin toistakymmentä kundia, viini virtasi, meikäkin hiippaili leirille vettä pitkin joskus aamuyöstä, ilmaannuin millon mihinkin yllättäen, rukoilemasta, joo tietty. Mä en tajuu, mitä pahaa siinä oli, tai varmaan se, että kirjanoppineet ja fariselaiset ei saanu piparia, niin ne teki omasta kyvyttömyydestään toisten synnin.

Mutta olemme eksyneet aiheesta, palataanpa rahaan ja maailman tilaan: Mikä on teidän arvionne?

Mä tiedän, että mun pitäis astua stagelle, eikä tää oo jännitystä tai muuta, kädet ei tärise eikä tunnu siltä, että repliikit unohtus, mutta suoraan sanoen, oon alkanu epäillä koko juttua, kun se eka käynti meni niin reisille. Idea oli, että mä maksan velat ja jengi voi alkaa hengittään vähän vapaammin ja ilman jatkuvaa syyllisyyttä, siis elään, mutta mitä nää tekee, alkaa ottaa hulluna velkaa, potea syyllisyyttä siitä, että maksoin niitten velat. Sitten on siitä vihaisia mulle, keksii, et tän vihan voi muuttaa uskonnoksi ja rakentaa sille jonkun kirkon, joka yrittää selittää, että tää viha onkin rakkautta, ja taas ne kokee siitä syyllisyyttä ja alkaa inhota mua entistä enemmin ja kätkee inhonsa huolehtimiseen ja hoitamiseen. Toi kirkkohan on tommonen omaisuudenhoitoyhtiö, eläkevakuutuslaitos vai mitä ne on? Alun perin pointsi oli myös, että Aatamin ja Eevan laina olis lopullisesti maksettu ja siitä olis opittu jotain. Mutta ei, tää kasvatuksen ja opastamisen ajatus on kyllä perseestä… Jos mä meen nyt tonne, mitä mä sanon, huudan et eräpäivä on tullut ja alan jonkun velkojen auditoinnin vai? Mä en oo lainkaan varma, et haluan noiden elämän, en ainakaan ikuisena elämänä, enkä mä tiedä mihin mä sijoittasin ne kuolleina, siis loppusijoituspaikkoja on vaikea löytää.

Tuota, en ymmärrä?

Mieti vähän, seisoskele ite täällä backstagella pari tuhatta vuotta odottamassa sanoman perille menoa, niin sitä alkaa kelata kaikenlaista.

Mutta rahasta?

Mulla ei sitä juuri ollut, joten tiedän mistä puhun. Ehkä toi Juudaksen touhu kertoo jotain: jäbä oli piensijoittaja, ensin se sijoitti muhun, mutta sille valkeni, että tuotot saattaa lyhyellä tähtäimellä jäädä vaatimattomiksi ellei peräti negatiivisiksi. Alko pelata varman päälle, muuttaa ystävyyttä rahaksi ja myi sijoituksensa saadakseen likviditeettiä, kultaa, jonka se ajatteli ikään kuin yleiseksi pääsylipuksi kaikkeen. No, Faija tietysti, jota on aina ottanut pattiin noi piensijoittajat ja niiden kuvitelma, et rahan takana on jotain oikeata ja todellista, jota ne voi ite arvioida, piti Juudas-paralle pienen sisäisen puhuttelun ja Iskariot totesi, että elämäntyö oli kadonnut ilmaan finansseilla leikkiessä ja olis parempi kadota näyttämöltä – ja kun tuliaseita ja korkeita kerrostaloja ei ollut, joutu yrittää itsensä hirttämistä, mutta eihän siitä tullut mitään, niinku ei mistään sen touhuista, ku oksa katkes ja se suistu alas ja pakahtu keskeltä, niin että kaikki sisälmykset valu ulos. Kaikki toi vaan siksi, että se usko et raha on jotain jonka takana on se kuuluisa todellisuus. Mä en tajuu, se oli kai lukenu jotain kreikkalaista metafysiikkaa ja ajatteli, et jos sopeutuu todellisuuteen, kuuntelee sen vihjeitä ja käskyjä, niin kaikki menee ok. Mä olin yrittänyt opettaa sille vähän realismia, et tää homma on vähän niinku meistä kiinni, mut eihän se tajunnu, se vaan usko – tää usko on mun mielestä kyllä uskomatonta, ja et ne jaksaa jankuttaa siitä – et täytyyhän tässä olla järki, syy ja pitäähän kaiken lopulta selvitä ja tulla palkinto. Työstä kato palkka! Ei kai me nyt aleta maksaan mitään, jos jengi on valmis tekeen duunia loputtomasti. Faija on nimittäin motiivipalkkauksen mestari: jos nyt teet tän ja tän, niin huomenna pääset kenties vakituiseen duuniin, ikuiseen elämään. Toisaalta musta olis kyllä ollu parempi, että Juudas olis perustanut ton kirkon ja uskonnon, olis tullut selkeempi pankkilaitos, Pietari kun oli semmonen ihme sekoilija, jotenkin lutunen, kuten naiset sano siellä järvellä, semmonen kansan mies, kalliona vähän tommonen vierivä kivi, joka ei tienny mitä se lopulta halusi ja jos halusi jotain niin sitten katui kun sai. Lopputulos oli sit tää laitos, jossa halutaan taivaspaikka, mutta sijoitetaan maalliseen tai oikeestaan kun halutaan maallista niin sijoitetaan taivaalliseen. Eihän se toimi ku autokaupassa ja sielläkin vaan hetken.

Mitä mieltä olette siitä, että kapitalismin synty ja kehitys on pantu teidän syyksenne?

No Faija sano, että kun se aikoinaan lepäs sen yhden päivän ja sillä oli aika kova darra ja morkkis, ku se oli riehunu kuus päivää sekona, se mietti, että keksiskö sipsipussin, kylmän kaljan ja huonon elokuvan vai meniskö lenkille luomaansa maailmaan, se valitsi kuitenkin levon, kaljan ja sipsit ja alko tuottaa elokuvaa. Ei kai halunnu nähdä heti mitä oli tehnyt. Sille tuli mieleen, että olis hyvä idea, kun se nyt hallitsi tätä hommaa, kaikkivaltias kun oli, että jos kokeilis mitä tulee jos jengi saisi vähän vapautta. No, ekaks tietysti Eeva halus tehdä eron tuottavan ja tuottamattoman työn välillä ja valitsi pahan tiedon puun hedelmän, muistan kun Faija sano ajatelleensa, että mielenkiintoinen juonenkäänne, jota pitää kehitellä. Sitten Kain tappo Aabelin jollain sumuiselle satamalaiturilla, tuli vähän takaa-ajoa ja muuta toimintaa, ja sitä alko kasaantua koko ajan lisää. Homma alko karata käsistä. Leffa alko elää omaa elämäänsä. Ajatus oli viheltää peli poikki lähettämällä mut maan päälle. Mut niinku sanoin se vaan kiihotti niitä lisää, kun ne keksi velan ja syyllisyyden. Mä en ota niskoilleni tätä touhua.

Onko teillä jotain konkreettista sanottavaa?

Siis, kapitalismista. No, kapitalismi perustuu lupaukselle, siis mä lupaan maksaa sulle, jos sä toimit näin ja näin ja saat aikaan ton. Mulla ei varsinaisesti ole rahaa, mutta menen vaikka pankkiin ja sanon, että aion tehdä tänä, tartten rahaa kamoihin, joilla tuotan ja jos ja kun saan kamat tehtyä ja myytyä maksan takaisin, lunastan siis velkani, pelastun. No pankkiiri antaa mulle lupauksen, kirjallisena esimerkiksi, ja näytän sitä muille ja ne suostuu tekemään duunin. Tai niinku Faija sano: alussa oli sana, ja sitten sana tulee lihaksi, raha toimii just näin kun se muuttuu pääomaksi. Mut kuten sanoin, meillä oli tarkotus päästä tästä eroon, siis kun mä tulin maailmaan, niin tän luottosysteemin piti loppua, kun ei enää tarttenu luvata ja odottaa lunastusta. Kuten näät, ei toiminut. Kaikki vaan yrittää maksaa velkaansa, jota ei ole.

Miten näätte ihmiskunnan tulevaisuuden?

Näillä näkymin siitä tulee aika pitkä, sillä aion skipata maailmaan palaamisen ja maailmanlopun.

Hyvää pääsiäistä!

Päästäänhän täältä ilman aasiakin.

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *