Giorgio Agamben – Jos rahan raivoava uskonto ahmii kaiken

Ilmestynyt alunperin La Repubblicassa 16.02.2012, käännös Jussi Vähämäki.

Jotta ymmärrettäisiin mitä sana ”tulevaisuus” tarkoittaa, on ensin ymmärrettävä, mitä tarkoittaa eräs toinen sana, jota emme juuri ole tottuneet käyttämään muualla kuin uskonnon piirissä: ”usko”. Ilman uskoa tai luottamusta tulevaisuus ei ole mahdollinen, tulevaisuutta on vain mikäli voimme toivoa tai uskoa johonkin. Niin, mutta mitä usko on?

David Flüsser, merkittävä ja kuuluisa uskontotieteilijä – edelleen on olemassa tämä oudolta kuulostava tieteenala – oli juuri työskentelemässä sanan pistis merkityksen kanssa. Tämä sana on Jeesuksen ja apostolien uskosta käyttämä kreikankielinen termi. Sattumalta, eräänä päivänä hänen ollessa yhdellä Ateenan aukioista, hän yllättäen, luotuaan katseensa ylöspäin, näkee suurin kirjaimin kirjoitettuna Trapeza tes pisteos. Yllättyneenä sattumasta, hän katsoo tarkemmin ja muutaman sekunnin kuluttua tajuaa, että hän seisoo pankin edessä: trapeza tes pisteos tarkoittaa kreikaksi ”luotonantopankkia”. Siinä oli sanan pistis merkitys, jota hän oli kuukausia yrittänyt ymmärtää: pistis eli ”usko” on yksinkertaisesti luottoa, josta nautimme Jumalan luona ja jota Jumalan sana nauttii luonamme uskoessamme niihin. Siksi Paavali voi kuuluissa määritelmässään sanoa, että ”usko on toivottujen asioiden ydinaines, todistus näkymättömistä”. Usko on sitä, joka antaa todellisuuden sille, mikä ei vielä ole olemassa, mutta johon uskomme ja luotamme ja johon olemme panneet peliin luottamuksemme ja sanamme. Jokin sellainen kuin tulevaisuus on olemassa siinä määrin kuin uskomme onnistuu antamaan substanssin, ydinaineksen, siis todellisuuden toiveillemme.

Mutta meidän aikakautemme on vähäisen uskon tai, kuten Nicola Chiaromonte on sanonut, huonon uskon ja tietoisen huijaamisen ylläpitämistä, siis uskon, jota ylläpidetään väkisin ja vailla vakaumusta. Aikamme on vailla tulevaisuutta ja toivoa – tai tyhjien tulevaisuuksien ja pettävien toiveiden aikaa. Mutta mitä tässä ajassa, joka on liian vanha uskoakseen todella johonkin ja liian ovela ollakseen todella epätoivoinen, on jäljellä luotostamme, mitä tulevaisuudestamme?

Sillä tarkemmin katsoen on vielä yksi alue, joka kokonaisuudessaan pyörii luoton akselin ympärillä, alue, jonne kaikki uskomme (pistis) on päätynyt. Se on rahan ja pankkien piiri – trapeza tes pisteos – on sen temppeli. Raha ei ole muuta kuin luottoa ja moniin seteleihin kuten dollariin ja puntaan on edelleen kirjoitettu, että keskuspankki lupaa taata jollain tavoin tuon luoton (tätä ei kuitenkaan lue euroissa, miksiköhän ei, ehkä meissä olisi pitänyt herätä hivenen epäuskoa). Niin sanottu ”kriisi”, jota läpikäymme – joskin on jo selvää, että se, mitä kutsutaan ”kriisiksi” on aikamme kapitalismin normaalin toiminnan tapa – alkoi joukosta ajattelemattomia luotto-operaatioita, joita pimitettiin, myytiin ja uudelleen myytiin kymmeniä kertoja ennen kuin niitä voitiin realisoida. Toisin sanoen tämä merkitsee, että finanssikapitalismi – ja pankit, jotka ovat sen pääasiallisia orgaaneja – toimii pelaamalla luotolla, siis – ihmisten – uskolla.

Mutta se merkitsee myös, että Walter Benjaminin hypoteesi, jonka mukaan kapitalismi on todellisuudessa uskonto ja kaikkein raivoisin ja tyydyttämättömin koskaan olemassa olleista uskonnoista, on ymmärrettävä kirjaimellisesti.

Pankki – harmaine asiantuntijoineen ja toimihenkilöineen – on ottanut Kirkon ja sen pappien paikan halliten luottoa sekä manipuloiden ja ohjaillen sitä vähäistä uskoa ja epävarmaa luottamusta, joka ajallamme on vielä itseensä jäljellä. Ja se tekee niin täysin vastuuttomalla ja kaikkia mahdollisia epäilyjä herättävällä tavalla yrittäen kahmia rahaa ihmisten toiveista ja uskosta määräten luotosta joka kullekin ihmiselle kuuluu ja hinnasta joka tämän täytyy luotostaan maksaa (ja jopa hiljaisesti täysin suvereenisuudestaan luopuneiden Valtioiden luotosta). Tällä tavoin luottoa hallitsemalla ei hallita vain maailmaa, vaan ihmisten tulevaisuutta, josta kriisi tekee yhä lyhyemmän ja nopeasti erääntyvän. Ja jos nykyään politiikka ei enää näytä mahdolliselta, johtuu se siitä, että finanssivalta on tosiasiallisesti ryövännyt kaiken uskon ja koko tulevaisuuden, koko ajan ja kaikki odotukset.

Niin pitkään kuin tämä tilanne kestää, niin kauan kuin yhteiskuntamme uskoo itsensä maalliseksi ja pysyy kaikista uskonnoista järjettömimmän ja pimeimmän orjuuttamana, on parempi, että jokainen vetää luottonsa ja tulevaisuutensa näiden surkeiden, arvottomien näennäispappien, pankkiirien, professoreiden ja erilaisten luottoluokitusyritysten toimihenkilöiden käsistä. Ja kenties ensimmäinen asia, joka tulisi tehdä, on lopettaa katsominen pelkästään tulevaisuuteen, kuten he meitä kehottavat jatkuvasti tekemään ja kääntää katse menneeseen. Vain ymmärtämällä mitä on tapahtunut ja ennen kaikkea yrittämällä ymmärtää, miten se on voinut tapahtua, on ehkä mahdollista löytää uudestaan oma vapautensa. Arkeologia – ei futurologia – on ainoa pakotie nykyisyyteen.

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *