Journalismin laadun syöksykierre

Huhhuhhuijakkaa, törmäsinpä tänään heikkolaatuiseen journalismiin Helsingin Sanomissa. Katja Boxberg esittelee ajatuspaja Liberan politiikkaa.

Tämä juttu on huono, koska siinä on poliittinen sisältö, ja haastateltavan sekä esiteltävän organisaation poliittiset sidokset jätetään kertomatta. Pajassa häärii varakansanedustaja Elina Lepomäen lisäksi muun muassa kaupungivaltuutettu Wille Rydman. Sekä Wille että Ellu ovat vanhoja tuttuja kokoomuksen oikeistosiivestä. Heille yltiöliberaalin ajattelun ohella on ominaista niinkin alhaiset aatokset kuin Jussi Halla-ahoa peesaileva maahanmuuttopolitiikka.

Harva uusi aatteelinen toimija kykenee hankkimaan kestävän perusrahoituksen välittömästi käynnistyessään, mutta Liberalle se ei ollut ongelma. Libera on suurrahoittajien suosiossa eikä se siksi ole avoin. Massia tulee muun muassa Liberan hallituksessa istuvan Björn Wahlroosin säätiöltä.

Alistusajattelun hutera perusta

Libera keskittyy ajatuspajana viljelemään porvarillisen emansipaation ilosanomaa.

Porvarillisessa emansipaatiossa on kyse sellaisen moraalisen asenteen omaksumisesta, jossa luovutaan kaikenlaisesta yleisinhimillisen solidaarisuuden tunteen aiheuttamasta mielipahasta. Älylliseen ilmiasuun tämän ajatustavan on pukenut Ayn Rand.

Porvarillisen vapautumisen teoreettinen oppiäiti Ayn Rand.

Randilaiset puhuvat maailmankuvastaan objektiivisena moraalina – egoismina. Randilaisessa mielentilassa on mukavampaa keskittyä henkilökohtaiseen tulosvastuuseen ja yksilökeskeisen maailmankuvan ylläpitämiseen.

Tuloksenteko finanssikapitalismissa edellyttää kykyä toteuttaa yksilöllisen taloudellisen hyvinvoinnin päämäärää ensisijaisena kaikkeen muuhun nähden. Randilainen filosofia kiteyttää tällaisen tietoisuuden helposti omaksuttavaksi moraaliseksi doktriiniksi.

Porvarillinen emansipaatio kehkeytyy yleisimmin prosessissa, jossa henkilöllä on hallussaan riittävä kasauma pääomaa. Automaatio se ei tietenkään ole ja tilaan voi päästä muillakin keinoin. Randilaisuudelle riettaan klangin antaa sen toimiminen ideologisena vastineena eräälle tunnetulle luonnehäiriölle.

Nyt kilipääkapitalisteilla on oma ajatuspaja. Libera yrittää takoa lupaavimmista nuorista randilaisen ajatusvamman vimmaisia puolestapuhujia. Ja tämä vain, jotta pääomapyramidien huipulla leuhottavat sedät kasaisivat lisää hynkkyä taskuihinsa.

Liberan löperö kuningasajatus: julkisen kulutuksen turmiollisuus

Eräs Liberan kulmakivistä on julkisen kulutuksen vastustaminen. HS:n jutussa Lepomäki toteaa esimerkiksi Kataisen hallituksen tekevän vasemmistolaista politiikkaa, koska julkisten menojen osuus suhteessa bkt:hen on 56 prosenttia.

On kapea-alaista väittää, että viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut julkisen alijäämän ja velkasuhteen kasvu johtuisivat julkisen kulutuksen kasvusta. Kyseessä on tyypillinen porvarillisen argumentoinnin historiattomuus: Lepomäki jättää mainitsematta, että 1990-luvun alusta lähtien julkisten menojen määrä suhteessa bkt:hen on pysynyt Euroopassa vakaana. Tämä on johtunut esimerkiksi valtion tulojen vähenemisestä, mikä on ollut seurausta veropoliittisesta vallankumouksesta, jossa Euroopan valtiot ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana heittäytyneet verokilpailuun rikkaiden ja suuryritysten suosiosta.

Suomessa julkissektori on itse asiassa pienentynyt suhteessa 1990-luvun lamaan, jonka aikana julkiset menot suhteessa bkt:hen olivat 65 %:

Suomen julkiset menot laskivat 1990-luvun laman jälkeen 2000-luvun vaihteeseen saakka, josta lähtien julkissektorin koko on pysynyt vakiona vuoden 2008 kriisiin asti. Julkissektorin ongelmat ovat pahentuneet pankkien pelastamisesta ja kriisin jälkeen harjoitetusta leikkauspolitiikasta, joka on heikentänyt talouskasvua sekä kasvattanut työttömyyttä ja sosiaaliturvan tarvetta.

Koska sosiaaliturva muodostaa suurimman osan julkisista menoista, erityisesti työttömyyden kasvu paisuttaa julkissektoria. Jos Euroopassa jatketaan nykyistä leikkauslinjaa ja julkissektori jatkaa paisumistaan, Lepomäki pääsee jatkossakin leipomaan Kataista hesarissa Wahlroosin argumenteilla. Hesarin lukijoille voidaan kuitenkinkin heittää kysymys, kumpi on vastuuttomampaa politiikkaa – julkisvelan vai massatyöttömyyden jättäminen tuleville sukupolville?

Hienoa, että journalistinen julkaisu imee tällaiset ajatuspierut sellaisenaan ja kritiikittä.

Piilomainonnalla tulosta tekemään!

Erityisen jännän tilanteesta tekee se, että yksi työnantajajärjestö Viestinnän keskusliiton päätavoitteista on ollut piilomainonnan salliminen journalismissa.

Boxbergin juttu HS:ssä muistuttaa piilomainontaa. Politiikan journalismissa on ollut tapana suhtautua kriittisemmin haastateltaviin ja ennen kaikkea tuoda näiden sidokset esiin. HS:n tämänpäiväinen juttu esittelee lafkaa täysin kritiikittä, jättää sidokset mainitsematta ja viestii pajan kuningasajatuksen sellaisenaan pohjoismaiden merkittävimmässä sanomalehdessä.

Journalistit eivät piilomainonnasta ole järin innostuneita. Toimittajat tekevät työtä, jonka tarkoituksena on tehdä viestinnästään mahdollisimman luotettavaa. Yksi työn lähtökohdista on, että journalisti ei osallistu markkinointiin ja tekee markkinointisisällöistä läpinäkyviä. Tämä työ on sitä, joka tekee journalistisesta tuotteesta haluttavan ja arvokkaan.

Helsingin Sanomissa työskentelee myös toimittajia, jotka suhtautuvat työhönsä vakavasti. Valitettavasti kapitalistien ajatusmalleista viehättynyt tiedotusvälineiden johtoporras ja Viestinnän keskusliitto ovat keskittyneet kannibalisoimaan bisneksensä epäluotettavalla politikoinnilla. Asiakkaat ovat sen tajunneet, ja Helsingin Sanomat puolittaa tällä menolla levikkinsä viidessä vuodessa. Yksi Ahvenanmaallinen ei ole ihan pikkujuttu.

Ilpo Puhakka 

Toimitystöhön osallistui Antti Ronkainen 

Aiheesta muualla:

 

 

Facebook-kommentit
4 Comments
  1. Hei!

    Pyytäisin lukemaan myös blogikirjoitukseni ”Valtamedian mediavalta” ( http://sosiokeiju.blogspot.fi/2013/04/valtamedian-mediavalta.html ) ja ”Valtamedian mediavalta – toinen näytös (osa 2: Paluu!)” ( http://sosiokeiju.blogspot.fi/2013/04/valtamedian-mediavalta-toinen-naytos.html ). Niistä jälkimmäinen eli uudempi käsittelee pääasiassa kaupallisen valtamedian nykyisen ”journalismin” alhaista laatutasoa ja sen ideologista tarkoituksellisuutta. Edellinen eli vanhempi taas tarkastelee erään suositun esimerkin myötä, mikä tekee mediasta valtamedian, mihin kaikkeen valtamedian lonkerot ulottuvat ja miksi valtamediaa on kokonaisuudessaan parasta vältellä ja vastustaa.

    ”HS teki sen taas”, sanoi eräs kirjoittaja Twitterissä. Haluaisin auttaa osoittamaan, että HS on aina tehnyt ja tulee aina tekemään sen taas – ja sillä, että HS yhä uudelleen tekee sen taas, on täysin selvät syynsä, joita ei viime kädessä ole niin vaikea ymmärtää.

  2. Eikö Hesari jatkuvasti julkaise idioottien apologetiikkaa? Esimerkkinä viime syksyn sunnuntaisivuartikkeli Akuliina Saarikoskesta, joka esitteli vihapuhujan sijaan traagisen oikeudenmukaisuusmarttyyrin. Paljon pahempi rike kuin tämä!

  3. Pingback: Tieteellisestä päättelystä ja maailmankuvasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *