Kilpailukykysopimuksen lisälehdet

Akava, EK, Kirkon työmarkkinalaitos, Kunnallinen työmarkkinalaitos, SAK, STTK ja Valtion työmarkkinalaitos allekirjoittamassa kilpailukykysopimusta.

Akava, EK, Kirkon työmarkkinalaitos, Kunnallinen työmarkkinalaitos, SAK, STTK ja Valtion työmarkkinalaitos allekirjoittivat kilpailukykysopimuksen 14.6.

Työmarkkinajärjestöt sopivat helmikuussa kilpailukykysopimuksesta ja hyväksyivät sen lopullisesti kesäkuun puolessa välissä. Kiky-sopimus määrittelee työnantajien ja palkansaajien sosiaaliturvamaksut vuoteen 2020 asti. Lisäksi palkat jäädytetään vuodeksi eteenpäin, ainakin vuoteen 2017 asti. Lomarahojen leikkaus julkisella sektorilla toteutuu vuosina 2017–2019. Työajan pidennys on määritelty pysyväksi muutokseksi. Hallituksen laskelmien mukaan 85 prosenttia työmarkkinakentästä on sitoutunut sopimukseen.

Koska sopimusta voidaan lukea monella tavalla, tässä artikkelissa kiinnitetään huomio siihen, mitä sopimuksessa ei ole suoraan kirjoitettu ja mikä kuitenkin näyttää toteutuvan. Kiky siirtää sosiaaliturvamaksuja työnantajilta palkansaajien maksettavaksi, pidentää työaikaa ja leikkaa julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että sosiaaliturvamaksujen muutokset lisäävät myös palkansaajien kesken tuloeroja ja että sopimus merkitsee myös sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen leikkausten jatkamista.

Seuraavassa muutamia kohtia, joista voitaisiin muotoilla kilpailukykysopimukseen koko joukko lisälehtiä tai uusia pykäliä.

1) Työnantajille ei esitetä mitään suoranaisia vaatimuksia eikä työnantajien velvollisuuksia lisätä. Työnantajayritykset voivat jakaa vapaasti isoja osinkoja omistajilleen, investoida tai olla investoimatta, työllistää tai olla työllistämättä, irtisanoa työntekijöitä entiseen tapaan, siirtää tuotantoa ulkomaille jne.

2) Se, että työnantajat saavat kilpailukykysopimuksessa suuren miljardiluokan alennuksen sosiaaliturvamaksuihin, ei estä hallitusta suunnittelemasta uusia verohelpotuksia työnantajille. Pari viikkoa sitten uutisoitiin, että hallituksessa kaavaillaan uutta merkittävää helpostusta yritysverotukseen, jonkinlaista investointivarausta. Se ei vielä näytä toteutuvan vuoden 2017 budjetissa, mutta ehkä myöhemmin. Vuoden 2017 budjettiesitys antaa jo tuloverotukseen melko anteliaan yrittäjävähennyksen, joka monissa tapauksissa hyödyttää myös työnantajayrittäjiä.

3) Kilpailukykysopimus ei estä hallitusta jatkamasta säästöpolitiikkaa ja tekemästä uusia leikkauksia, ei edes niissä kohdin, joissa palkansaajat joutuvat maksamaan nykyistä enemmän sosiaaliturvasta. Palkansaajien työttömyysvakuutusmaksua korotetaan kiky-sopimuksen perusteella, mutta hallitus on antanut kiky-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen eduskunnalle esityksen ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkauksista, mm. enimmäiskeston rajoittamisesta 400 päivään nykyisen 500 päivän asemesta. Perusturvassa indeksikorotuksia jäädytetään ja etuuksiin tehdään 0,85 prosentin ylimääräinen alennus. Opintotukea leikataan jne. Itse kilpailukykysopimukseen sisältyy aikuiskoulutustuen leikkaus, mutta jostakin syystä työttömyysturvan leikkauksista ei sanottu mitään. Vuoden 2017 budjetista voidaan lukea, että työnantajien sairausvakuutusmaksun alennus tekee 711 miljoonan euron loven valtion budjettiin, mikä osaltaan lisää painetta sairausvakuutuksen leikkauksiin.

4) Se minkä kiky-sopimus kunnille tuo, otetaan niiltä pois valtionosuuksia leikkaamalla. Sama koskee mm. yliopistoja. Kun kilpailukykysopimus alentaa myös julkisen sektorin työnantajamaksuja ja lomarahoja, optimisti voisi luulla, että esimerkiksi kunnat saisivat tätä kautta lisää rahaa käyttöönsä ja että kuntatyönantajat voisivat tämän ansiosta jopa palkata lisää väkeä erilaisiin palveluihin. Se on kuitenkin liian sinisilmäinen käsitys. Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä vuodelle 2017 leikataan kuntien peruspalvelujen, keskiasteen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valtionapuja yhteensä noin 385 miljoonalla eurolla kilpailukykysopimukseen vedoten.

Pienipalkkaisille epäedullisia muutoksia veroissa ja maksuissa

5) Kiky-sopimuksessa kerrottiin, että työnantajien sairausvakuutusmaksun alennusta vastaava rahoitusosuuksien muutos kohdistetaan vakuutetun päivärahamaksuun ja että palkansaajan sairaanhoitomaksua alennetaan vastaavalla määrällä. Muutoksen suuruutta ei kerrottu. Nyt valtiovarainministeriön budjettiesitys kertoo, että palkansaajan päivärahamaksu kaksinkertaistuu 0,82 prosentista 1,6 prosenttiin, palkansaajien sairaanhoitomaksu alenee 1,27 prosentista 0,7 prosenttin ja että muiden tulojen (eläkkeiden, työttömyysturvan ym.) sairaanhoitomaksu säilyy suunnilleen ennallaan. Muutos, jossa nimenomaan päivärahamaksua korotetaan, on epäedullinen pienipalkkaisille, koska sairausvakuutuksen päivärahamaksuun ei kohdistu vähennyksiä toisin kuin sairaanhoitomaksuun, jota maksetaan kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella. Päivärahamaksu on maksettava hyvin pienistäkin palkoista, kun taas verovähennysten vuoksi pienimmistä palkkatuloista ei välttämättä tarvitse maksaa sairaanhoitomaksua. Voidaan laskea, että noin 13 000 euron vuosituloon asti päivärahamaksun korotus vaikuttaa täydellä painollaan. Sitä suuremmilla tuloilla veronkiristys on lievempi. Kun mennään yli 35 000 euron vuosipalkkaan, muutos on palkansaajalle jopa hieman positiivinen sairaanhoitomaksun alennuksen vuoksi. Suomeksi voisi sanoa, että työnantajille suunnatun helpotuksen maksumiehiksi pannaan erityisesti pienipalkkaiset työntekijät.

6) Kiky-sopimuksessa vaadittiin hallitusta toteuttamaan lupaamansa verohelpotukset. Verohelpotuksista puhuminen on melko lailla harhaanjohtavaa, sillä kiky-sopimus korottaa palkansaajan sotu-maksuja, mikä on käytännössä samaa kuin verotuksen kiristäminen. Niin sanotut tuloverohelpotukset vain lieventävät tai kompensoivat tätä verotuksen kiristymistä. Koska nämä tuloverohelpotukset vähentävät valtion tuloja ja koska hallitus haluaa muuten pitää kiinni tiukasta budjettipolitiikasta, ne lisäävät painetta säästöihin ja leikkauksiin valtion menoissa (ks. kohta 3).

7) Valtiovarainministeriö ilmoittaa nyt budjettiesityksesäään, että kiky-sopimuksen perusteella palkansaajien veroja alennetaan 415 miljoonaa euroa vuonna 2017. Siitä on kuitenkin 125 miljoonaa euroa ns. automaattista verohelpotusta, joka johtuu siitä, että palkansaajien sotumaksut (eläkevakuutus-, työttömyysvakuutus ja sairausvakuutuksen päivärahamaksu) ovat tuloverotuksessa vähennyskelpoisia. Kun nämä maksut kohoavat, kunnallisverotuksessa ja valtion tuloverotuksessa veropohja pienenee hieman. Tämä osa verohelpotuksista olisi toteutunut ilman hallituksen eri päätöstäkin. Varsinaiset verohelpotukset palkansaajille ovat siten vain 290 miljoonaa euroa, eikä kiky-sopimuksen yhteydessä luvatut 415 milj. euroa. Kun sotu-maksujen korotuksen voi arvioida vievän palkansaajilta ainakin 540 milj. euroa jo vuonna 2017, on selvää, että palkansaajat kokonaisuudessaan eivät ole tässä laskelmassa voittajien puolella.

8) Budjettiesityksen mukaan eläkeläisille suunnataan verohelpotuksia 100 miljoonaa euroa. Taustaksi on hyvä tietää, että kansaneläkkeiden jäädyttäminen ja budjetissa oleva 0,85 prosentin alennus kansaneläkkeisiin kiristävät eläkeläisten verotusta, koska verotuksen eläketulovähennykset on sidottu kansaneläkkeen suuruuteen. Eläketulovähennysten jäädyttäminen ja leikkaaminen kiristävät suurelta osin myös niiden eläkeläisten verotusta, jotka eivät saa kansaneläkettä. Näin ollen myös eläkeläisille budjetissa luvattu verohelpotus on lähinnä vain kompensaatiota tämän mekanismin kautta tapahtuvalle verotuksen kiristykselle.

9) Työttömille ei suunnata mitään verohelpotusta, ei kiky-sopimuksessa eikä sen jälkeen tehdyissä hallituksen päätöksissä. Työttömät saavat tyytyä leikkauksiin, joita on luvassa mm. työttömien ansioturvassa, työttömien perusturvassa sekä asumistuessa vähintäänkin indeksijäädytysten kautta.

10) Kohdassa 7 mainittu sotu-maksujen vähentäminen tuloveropohjasta merkitsee sitä, että sotu-maksujen korotus kohdistuu ankarammin pienipalkkaisiin kuin hyväpalkkaisiin. Verotuksen progression vuoksi vähennysetu on suurempi hyväpalkkaisilla kuin pienipalkkaisilla. Tätä kiky-sopimuksen seurausta vielä vahvistaa se, että palkansaajien sairaanhoitomaksusta osa siirretään sairausvakuutuksen päivärahamaksuun eli suoraan palkasta vähennettäväksi (ks. edellä kohta 5). Hallitus tunnustaa nyt osittain tämän ongelman lupaamalla 30 miljoonan euron kompensaatiohelpotuksen niille palkansaajille, jotka joutuvat maksamaan sotu-maksuja, mutta jotka tulojen pienuuden vuoksi eivät maksa kunnallisveroa tai valtion tuloveroa eivätkä voi sen takia hyötyä verohelpotuksista. Tästä ei ole vielä yksityiskohtia kerrottu, joten sen vaikutusta ei voi tarkemmin arvioida.

Näin ollen kiky-sopimus ja siihen liittyvät veroratkaisut ovat tulonsiirto palkansaajilta työnantajille ja samalla monilta osin myös palkansaajien kesken tuloeroja lisäävä rakennelma. Kaikkein huonoimpaan asemaan ratkaisu jättää työttömät, joille luvataan pelkästään leikkauksia ja työttömyysturvan ehtojen kiristämistä.

PS. Mihin perustuvat SAK:n laskelmat?

SAK:n tiedotuksessa väitettiin kesällä, että kilpailukykysopimus tuo 60 hengen yritykseen 3 uutta työpaikkaa ilman, että sen työvoimakustannukset nousevat yhtään (katso esimerkiksi edellisen puheenjohtaja Lauri Lylyn puhe 6.6.2016 ja uuden puheenjohtajan Jarkko Elorannan lausunto 21.6.2016). Laskelmien perusteita ei ole SAK:n sivuilla esitetty. Ilmeisesti on päätelty, että kilpailukykysopimus alentaa yritysten työvoimakustannuksia noin 5 prosenttia ja että tällä säästöllä työnantajat ovat oitis valmiita palkkaamaan uutta työvoimaa. Nimittäin 3 työntekijää vastaa 5 prosenttia työvoimasta 60 hengen yrityksessä. Työnantajamaksujen alennus on kiky-sopimuksessa kuitenkin ”vain” noin 2,5 prosenttia, joten se ei riitä selittämään 5 prosentin alennusta työvoimakustannuksissa. Ehkä palkkojen jäädyttäminen on tulkittu siten, että se vastaa toista suunnilleen 2,5 prosentin alennusta työvoimakustannuksiin. Tällaiset laskelmat eivät ota huomioon tuotteiden kysynnän vaikutusta yritysten toimintaan. Yksityiset työnantajat tuskin palkkaavat lisää työvoimaa vain siitä ilosta, että työvoima on aikaisempaa halvempaa.

SAK:n sivuilla on myös esitetty laskelmia, jonka mukaan työnantajien kustannusten alentuminen kiky-sopimuksessa johtaa hintojen alentumisen, mikä hyödyttää palkansaajien ostovoimaa. Tämä on ristiriidassa edellisen kanssa. Työnantajien saama helpotus ei voi samanaikaisesti siirtyä hintojen alennukseksi ja muuntua uusiksi työpaikoiksi.

SAK:n ekonomistit eivät ole ehkä tulleet ajatelleeksi, että työnantajien saama kustannussäästö voi muuntua myös yrityksen voitoksi ja omistajien osingoiksi.

Toisaalta 60 hengen yrityksessä kiky-sopimukseen sisältyvä työajan pidennys 24 tunnilla vuodessa vastaa lähes yhden henkilön työpanosta, joten voisi myös kaavamaisesti päätellä, että tällainen työnantaja voi säilyttää entisen tuotantotason antamalla potkut yhdelle työntekijälle.

kilpailukykysopimus

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *