Masennus on uusi realismi, osa 2: vuotta myöhemmin

leipajono

Noin vuosi on mennyt siitä kun kirjoitin tekstini, ja mikään ei sen jälkeen ole muuttunut. Töitä ei ole, elintaso rapautuu pikkuhiljaa sitä myötä kun vaatteisiin ilmestyy uusia reikiä, joita ei voi korjata. Työhakemuksia olen kirjoittanut suurinpiirtein sata vuoden sisään, tuloksena yksi haastattelu missä heti kättelyssä todettiin, että ei me itse asiassa ollakaan palkkaamassa ketään.

Joku on aina neuvomassa että tee sitä, tee tätä. Lopeta tupakointi niin tulee paremmin toimeen. Niinkuin Kansan uutisten haastattelussa taisin todeta, köyhän pitäisi elää täydellistä Niksipirkkaelämää. Niksit on loppu, koska jokaisen niksin perusongelma on se että ne eivät muuta todellisuuden luonnetta yhtään miksikään: tulen olemaan köyhä koko loppuelämäni, koska töitä ei ole.

Todennäköisyys on vahvasti sen puolella että keskipitkällä aikavälillä päädyn täyttämään itsemurhatilastoja, niinkuin moni muukin minun asemassani. Tänään Juha Sipilä sanoi että kymmenen miljardia pitää leikata, ja arvatkaapas keltä se lähtee? Köyhiltä. Rikkaiden rahoihin ei kosketa. Luonnollisesti siitä käytetään kaunista ja peittelevää kieltä, kuten esimerkiksi että sosiaaliturvan indeksi jäädytetään. Se on hyvä tapa leikata, koska suurin osa ihmisistä ei tiedosta sitä, että vaikka rahasumma ei laske, heiltä on taas lähtenyt tietty määrä rahaa. Mietipä siinä sitten että miksei ole rahaa leipään enää.

Ei ole väliä toimiiko oikein vaiko väärin. Ihmisellä on mitätön osa siinä miltä hänen elämänsä näyttää, koska meitä hallitsee ennen kaikkea voimat, joita me emme pysty käsittämään. Ja suurin niistä on talous. Siksi minulle työhakemusten lähettäminen on ennen kaikkea rituaali, koska minulle ei ole töitä. En tarkalleen edes tiedä miksi vaivaudun siihen, koska loppujen lopuksi odotettavissa on vain se, että jossain kohtaa annan lopulta periksi. Sain palautteeksi aiemmasta kirjoituksestani, että ei pidä puhua itsemurhasta, koska se on liian dramaattista, mutta itse koen sen lähinnä siten, että se on realistinen arvio siitä mitä tapahtuu. Melko suuri osa köyhistä ei mieti omaa tilannettaan liikaa, mutta minä en osaa olla tekemättä sitä, vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan.

Elossapysymistä päivästä toiseen maailmassa, jossa ei ole mitään tekemistä, ei mitään saavutettavaa, ei mitään roolia. Se on se mitä köyhän elämä yhä on. Kateutta niitä kohtaan joilla menee paremmin. Kun melkein kaikilla menee paremmin, ja itse on jumissa siinä tilanteessa, että tiedostaa että asiat ei tästä parane mitenkään. Mikään ei etene.

Ja niinkuin viimevuotinen todisti, ainoa mitä tarjotaan sille joka tästä puhuu avoimesti on räkäinen pilkkanauru. Mikset tehnyt sitä, mikset tehnyt tätä? Olisiko kannattanut syntyä rikkaampaan sukuun? Jokunen hyvin toimeentuleva, kuten entinen valtioneuvostotyöntekijä ja nykyinen Kataisen kabinetin johtaja Juho Romakkaniemi kauhisteli, että hirvittävää kun ihmisellä ei ole toivoa, mutta toivo ilman todellista mahdollisuutta on hulluille. Samaan aikaan Romakkaniemen kaltaiset tekevät kaikkensa kurjistaakseen minun asemaani entisestään.

Kaikista neuvoista mitä tarjotaan, yksi on joukosta poissa.

Kukaan ei tarjoa töitä. Sen tiesin toki etukäteen, koska sellaisia ihmiset ovat.

Jeesustelu on ilmaista.

Facebook-kommentit
12 Comments
  1. Ei kannata etsiä maailmanmenestystä, yhteiskunnan rakkautta. Ehkä sitä joskus vielä tulee, tai sitten ei, mutta on hyvä ehkä hyväksyä ettei sitä välttämättä tule ikinä.

    Sen sijaan kannattaa miettiä, mikä on todella arvokasta. Ihmiset ovat, ne jotka tunnet. Ymmärrän että on vaikeaa suhtautua kavereihin, jotka saavat niin paljon enemmän. He ovat keisarin ystäviä, autoineen, terasseineen ja kaasugrilleineen. Kesämökkijuttuineen ja ikeakasseineen.

    Mutta auttaa, kun tajuaa etteivät hekään saa keisarilta mitään ilmaiseksi. Itse et voi tehdä mitään mahdottomuuksien maailmassasi, mutta he eivät ehdi aina kovenevien vaatimusten maailmassaan.

    Tilanteenne on eri, mutta olette molemmat uhreja. Maailma on vankila. Sekä vartijat että vangit ovat lopulta kaikki lusimassa.

    Anna siis heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät, jos et muuten, niin sillä perusteella, että oli aika kun et itsekään tiennyt. Annat itsellesi anteeksi tietämättömyytesi silloin, ja ystävillesi anteeksi heidän tietämättömyytensä nyt.

    Etsi jotain tekemistä. Kai olet jossain hyvä? älä käy oikeutta. Lahjoita. Ole antelias.

    Luovu myös omista ennakkoluuloistasi. Tiedosta että niitä on. Ylläty miten niitä olikin, kun testaat ja kokeilet niitä.

    Itse olin 8 vuotta työttömänä. Sitten aloitin ennakkoluulojeni vastaisesti opiskelun. Se on ollut parasta, mitä on tapahtunut vuosiin. Sitä myöden vasta tajusin ennakkoluulojeni syvyyden. Virheet näkemyksissäni. Useita vääriä ajatusmalleja on varmasti vielä jäljellä.

    Ymmärrän ettei kaikki ole kaikille mahdollista. Satuin pärjäämään pääsykokeissa. Entäs jos ei onnistu? entä jos ei käy säkä? Se on onnea kaikki, kaikki on lopulta saatu lahjaksi.

    Kirjoitin, että olisin avuksi, koska toivoa on paremmasta, vaikkei olisikaan siitä mitä kaipaa.

    Mutta tiedä, että tiedän mistä puhut. Tiedän ihan tarkkaan. 8 vuotta.

    KIVILLE

    Me olemme niitä,
    jotka horjuvat rantakivillä.
    Pimeän autiuden edessä.
    Alastomina ja mykkinä.

    Uudestaan ja uudestaan,
    Aallot iskevät.
    Ajan kanssa kivikin murenee.
    Ja ranta häviää kauas.

    Ei kylmä vie tuntoa,
    se vie jonkun meistä.
    Kukaan ei huuda,
    mutta kaikki ovat hiljaa.

    Kivet ovat mykkiä
    Ja kivillä odottavat ihmiset,
    tyhjyyden edessä.

  2. Tuttuja tuntemuksia. Mutta hyvä ystävä älä luovuta vielä. Vaikka sinulla olisi TYÖ 8h/pvä ei se sinua tekisi onnelliseksi. Hylkäämällä kulttuurisi huolehdit itsestäsi – näin resurssipohjainentalous.blogspot .fi tai .com -zeitgeist-hengessä kirjoitetulla blogilla. Myös eliitin esoteerisista symboleista kirjoitettua blogia kandee vilkaista, jotta saa muunlaistakin näkökulmaa tähän orjakulttuuriin. Ole onnellinen ettet ole pinnallinen, ajattelematon orja! Facessa myös hyvä ryhmä ”paljastetaan rahan valhe”. Monien vasemmistolaisten ”kultti” tuntuu olevan kyseenalaistamaton ateismi – uskomus sekin – siinä vain sammon ryöstänyt ”eliitti” voittaa 😉

  3. Kaikki tuo niin totta. Itse jäin työttömäksi 1991, jolloin alkoi lama. Opiskelin 92-94 ja sain pojan 95 ja tytön 01. Olen ollut siis vuodesta 91 toimeentulotuella ja äärettömän köyhä. Viimeisten vuosien aikana en ole jaksanut juuri enää pistää päätäni ulos. Tai jos jaksaisi niin ei ole varaa mennä minnekään. Eikä oikein kyläilemäänkään kehtaa mennä, pummiksi. Olen 57v enkä näe oikein mitään ulospääsyä, toivoa tai valoa.

  4. Minulta et saa räkänaurua, vaikka en kyllä voi antaa työtäkään, sitä kun ei ole itselläkään. Saat kyllä sydämellisen kiitokseni, sillä sanoitit myös minun kurjuuteni tavalla, johon en olisi itse pystynyt. Kaikista eniten haluaisin kiittää sinua keksimällä sellaiset sanat, joilla saisin sinut uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Minulla on sitä vielä hippunen jäljellä, kunpa keksisin tavan jakaa sen kanssasi.

  5. ”Elossapysymistä päivästä toiseen maailmassa, jossa ei ole mitään tekemistä, ei mitään saavutettavaa, ei mitään roolia.”

    Ja vaikka rooli löytyy, se ei ole omaa itseä, ja tekeminen perustuu siihen, minkä toiset ovat määritelleet oikeaksi. Miten löytyy se oma ja aito, joka tuo todellisen tyydytyksen elämään? Minulle asia selvisi, kun tutustuin Alkuajatus-nimiseen uuteen elämäntietoon, se käsittelee juuri tätä ongelmaa erittäin selkeällä tavalla. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

  6. Toisiko työ ja raha sinulle onnen vai alkaisitko valittamaan kuinka vapaa-aikasi riistetään aivan liian pienellä korvauksella?

    Tilanteesi on vaikea ja toivoton vain koska sinulle on opetettu pienestä pitäen ettei työttömän elämä Suomessa ole ihmisarvoista elämää sekä että raha ja omistaminen tuo onnen. Suosittelen miettimään uudestaan, me Suomen köyhät kuulumme kuitenkin rikkaimman kymmenen prosentin joukkoon, se on vähän vain jos sen uskoo olevan vähän.

    Ihmisen ei kuuluisi elää työn kautta, työn valhetta meille toistetaan pienestä pitäen ja suurin osa uskoo siihen sokeasti. Kehitys kehittyy, suurimmalla osalla aloista koneet tekevät työt jatkuvasti helpommiksi ja helpommiksi jolloin oikeasti suurin osa työskentelystä on ihan turhaa pallien rapsuttamista ja kahvitaukoilua. Itse olen jättäytyä työttömäksi juurikin siksi että minun työpanos tekisi 4 henkilöä tarpeettomaksi ja lopulta työttömäksi eikä minun palkka tietenkään nousisi niin että voisin ylläpitää neljän ylimääräisen ihmisen elämisen. Uskon työttömyyden olevan moraalisesti oikein.

    Raha on valhe, raha ei tee ihmistä onnelliseksi kuten ei tee myöskään tavara tai omistaminen. Onnellisuus on hetkessä elämistä, tasapainoilemista oikean ja väärän, tulevaisuuden ja menneisyyden välillä. Onnellisuus on tuore pullan tuoksu ja mutteripannulla keitettyä kahvia, siihen ei montaa roposta saa kulumaan ja sillä voi pelastaa naapurin jos toisenkin päivän.

    Jossain vaiheessa julkisen vallan on myönnettävä ettei kaikille vain yksinkertaisesti ole töitä, se milloin se tapahtuu ja millaisia seurauksia asialla on jääköön toistaiseksi arvoitukseksi.

  7. Puhut kokemuksellisella tasolla asiaa. Etenkin ahtaassa asemassa elävien syyttäminen siitä, miksi he eivät tee sitä tai tätä, on lyhytnäköistä. Ihmiset eivät ole robotteja, jotka osaisivat kalkuloida kaikki asiat etukäteen ja ottaa jokaisesta hetkestä irti maksimaalisen hyödyn.

    Yhtäsuuruusmerkin laittaminen masennuksen ja realismin välille on mielestäni kuitenkin liian dogmaattista. Aiemman kirjoituksen herättämässä keskustelussa on ollut sellainen sävy ikään kuin masennukselle ei mahdettaisi mitään, koska olosuhteet ovat mitä ovat.

    Laittaisin vähän enemmän pesäeroa masennuksen ja realismin välille. Masennus on ensisijaisesti mielialahäiriö. Realismilla taas viitataan asioiden tilaan sellaisina kuin ne ovat. Yhteiskunnan tila voi yhtenä tekijänä myötävaikuttaa masennuksen ilmenemiseen, mutta on väärin ja jopa eriarvoistavaa väittää, että realistinen katsontakanta johtaisi yksinomaan masennukseen. Masennuksen ilmenemiseen vaikuttavat niin monet muutkin tekijät, kuten genetiikka ja aikaisemmat kokemukset. Olen itse (olettaen tekstisi perusteella) köyhempi kuin sinä, mutta en pidä itseäni ainakaan pahasti masentuneena. Tekeekö se minusta väärässä tietoisuudessa elävän, suorastaan höntin, ”vääränlaisen köyhän”?

    Yksilöiden mielenterveysongelmiin vaikuttaa ihan satavarmasti niin ympäristö kuin myös yksilölle ominaiset piirteet. Ei kuitenkaan pidä liioitella vain jomman kumman merkitystä.

    Lisäksi herää kysymys, kuinka oleellista yhden yksilön elämässä ylipäätään on nähdä kaikki asiat täysin realistisesti? ”Realistisesta katsontakannasta” tehdään ikään kuin jokin lopullinen totuus, joka ei jätä mitään liikkumavaraa. Onko kuitenkaan
    itseisarvo piehtaroida masentavissa ajatuksissa, jos se johtaa sängyn pohjalla makaamiseen eikä lopulta edes muuta asioita mitenkään? Mitä saamme irti tällaisesta ”realismista”?

    Mielestäni ei ole mitenkään valheellisessa pumpulissa elämistä, jos silloin tällöin laittaa mihinkään johtamattomat masentuneet ajatuksensa sivuun. Sen voi ymmärtää jopa mielenhallintana. Ehkä hieman positiivisemmassa mielentilassa jaksaisi osallistua vaikka mielenosoitukseen, jolloin kokemiensa epäkohtien eteen on jo hieman konkreettisemmin tehnyt jotakin. Tietenkin voidaan myös kysyä, onko se masennukseen sisäänrakennettu ominaisuus ettei masentunut kykene hallitsemaan mieltään. Tuskin kuitenkaan asiaa auttaa täysin ulkoistaa masennustaan yhteiskunnan rakenteisiin.

    Oman masennuksensa ulkoistaminen täysin ulkopuolisista syistä johtuvaksi determinoi ihmisen masentuneeksi siihen saakka, kunnes asiat ihmisen ulkopuolella muuttuvat. Masennus on kuitenkin paljon monimuotoisempi häiriö. Pahimmassa tapauksessa ulkoisten tekijöidenkin muuttuessa saattaa edelleen huomata olevansa masentunut.

  8. Kiitos tekstistä. Tää ihmiselo on jotain ihan muuta, mitä telkkarista näkee tai joidenkin puheista saa ymmärtää… Tuolla kun kadulla kävelee, sitä niin vähän näkee. Sitä vain tietää sen oman pienen maailmansa, eikä näe tai kuule sen vastaantulevan ihmisen elämään, tai hänen kärsimykseensä. Ja haluaakokaan sitä nähdä?

    Minulla on asiat hyvin, tunnen itseni sikarikkaaksi, kun pääsen pian töihin. Ei se raha, vaan että saan tehdä jotain, millä on merkitystä. Enkä ole yksin. Olen siitä niin helkkarin kiitollinen.

    Tarun kommenttiin yhdyn, kunpa keksisin tavan jakaa toivoani kanssasi. Osaat muuten kirjoittaa hyvin.

  9. Kieltämättä välillä pistää masentamaan. Vuodesta 1994 olen kuulunut köyhälistöön. Ensin pienyrittäjänä, joka teki lopulta konkurssin kun vähän isommat firmat päättivät asioista ja Suomi päästi markan kellumaan.

    Ensin meni firma, sitten asunto ja lopulta
    puolisokin. Lapset sentään sain pitää – edes osan aikaa. Aika monta vuotta synkistelin, etten koskaan kelpaa kenellekään ja kun luottotiedot olivat palaneet, että olen B-luokan kansalainen. Masennuslääkkeiden avulla pääsin pahimman synkkyysjakson yli.

    Onnekseni löysin muutamaa pykälää paremman kumppanin rinnalleni ja uusioperheen elämässä on vuosikymmen mennyt. Opiskelin paperit ulos koulusta, mutta kun suhteita ei ole, ei ole töitäkään kuin satunnaisesti. Pätkätöitä on 1-2kk / vuodessa ja lopun aikaa yritän miten kuten pärjäillä.

    Toivottavasti löydät itsellesi jotakin mielekästä tekemistä. Itselleni erilaiset pelit (ilmaiset tai hyvin halvat) ovat tarjonneet mielekästä tekemistä, sekä yhteistyö muutamissa kaveriporukoiden projekteissa – vaikka rahaa näistä projekteista ei ole koskaan tullut.

  10. Sanoit tuolla Kansan Uutisten puolella että ikään kuin toimit heidän puolestaan joiden toimintakyky ei tule koskaan paranemaan työkyvylliselle tasolle. Että itseltäsi puuttuu vain rahaa, ne joilta puuttuu edellytykset tehdä työtä jos sitä tuleekin tarjolle eivät takuulla kirjoita itse. Kyllä jotkut, minäkin (pseudonyymisti Sinsemillana ja joskus vuosia sitten omalla nimelläni).

    Kiitos tästä kuitenkin, on ihan totta ettei niitä heidän itse kirjoittamiaan ole missään taidettu julkaista.

    Paitsi heidän omilla sivustoillaan vailla paljonkaan lukijoita. Löydyn hakukoneilla. Puhun kyllä paljon muistakin aiheista.

    Ilmaiset asiat suoraan ja tyylikkäästi, ei ihme että se ravistelee ihmisiä. Se johtuu vain siitä että ihmisillä on taipumus kieltää ikävät tosiasiat.

  11. Ei kannata masentua. Kannattaa alkaa mahdollisimman omavaraiseksi, mieluiten kaikessa. Esimerkiksi itse kasvattaa ja metsästää ruokansa, valmistaa vaatteensa ja työkalunsa, jne. Sitten voi myös vaihtaa omia tuotteita toisten samanhenkisten kanssa. Bonuksena tässä on se että talousjärjestelmä vaikuttaa sinuun mahdollisimman vähän ja VOIT ITSE VAIKUTTAA ELÄMÄÄSI mahdollisimman paljon eikä verojakaan tarvitse juurikaan maksella. Voin vakuuttaa että masennus unohtuu kun saa itse vaikuttaa elämäänsä hylättyään tämän byrokratialla kyllästetyn sairaan yhteiskunnan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *