Miljoonan marginaalin sanasto

Esipuhe: miljoonan marginaalin ABC

Revalvaatio julkaisee Radikaaleinta on arki –pamfletin [1] loppuun kootun Miljoonan marginaalin sanaston.

Sanasto pyrkii tavoittamaan vaihtoehtoa kapitalistiselle kasvupakolle, räjähtäneille ja tietoisesti kasvatetuille tuloeroille, ihmisten väliselle eriarvoisuudelle ja palkkatyön pakkojen sävyttämälle yhteiskunnalle. Siinä tarkastellaan prekaarien työmarkkinoiden ongelmia, mutta myös niiden mahdollisuuksia aina työläisyrittäjyydestä uuden osuuskuntaliikkeen tulemiseen. Sanasto politisoi myös kasvatusta ja turbulenssissa olevaa koulutusjärjestelmää pedagogisen vastarinnan ja yhteisomisteisen tiedon näkökulmasta.

Prekariaatti on ajoittain leimattu marginaaliseksi ilmiöksi. Prekarisaatio käsitetään helposti vain epätyypillisiksi työsuhteiksi ja työehtojen polkemiseksi. Se on toki näitäkin. Kyse on kuitenkin yleisemmästä koko elämää koskevasta epävarmistumisesta. Siten prekarisaatio ei rajoitu johonkin tiettyyn määriteltävään ihmisjoukkoon, kuten keskusteluissa usein esille tuleviin pätkätyöläisiin.

Kirjassamme Radikaaleinta on arki halusimme osoittaa väitteen prekarisaation marginaalisuudesta vääräksi tilastoimalla erilaisia prekaareiksi miellettyjä ryhmiä, joita yhdistää työmarkkina-aseman ”epätyypillisyys”. Pätkätöiden lisäksi tämä tarkoittaa työvoimaa, joka on ilman toistaiseksi voimassa olevaa kokoaikaista työsuhdetta.

Yhteen laskettuna työttömät, pätkätyöläiset, vuokratyöntekijät, osa-aikaiset ja yksinyrittäjät muodostavat kolmanneksen työvoimasta (noin 2,7 miljoonaa henkeä vuonna 2008). Jos siis kyseessä on marginaali, niin se on aika iso marginaali – miljoonan marginaali.

Prekaareiksi miellettyjä ryhmiä suomalaisilla työmarkkinoilla:

2008 2009
Työttömiä 174 000 221 000
Määräaikaisissa työsuhteissa 332 000 310 000
Vuokratyöntekijät 31 000 23 000
Yksinyrittäjät (pl. maa-, metsä-, ja kalatalous) 154 000 160 000
Osa-aikatyö (jatkuva) 196 000 201 000
Yhteensä 885 000 915 000

Lähde: Työvoimatutkimus 2009. Tilastokeskus.

Epävarmuus ei tietenkään leimaa jokaista tilastoitua henkilöä. Toisaalta luvuissa eivät näy kaikki vaikeasti tilastoitavat prekaarin työn muodot, kuten pimeä työ, siirtotyövoima, apurahatutkijat tai mikroyritykset ja osuuskunnat. Kuvassa eivät myöskään näy piilotyöttämät (94 000 vuonna 2009) tai työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena olevat (vuosina 2009–2010 kuukausittain 68 000 – 92 000). Samoin käy 250 000 opiskelijan prekaarille työvoimareserville. Luku voi siis yhtä hyvin olla suurempi kuin reilu yhdeksänsataa tuhatta.

Toimeentulon epävarmuuden lisäksi tilastoituja ryhmiä yhdistää se, että ne eivät sovi perinteiseen palkkatyönormiin, oletukseen, jossa yksilön elämän keskiössä on pysyvä työsuhde, jonka perustalta järjestetään ydinperheen toimeentulo. Sosiaaliturvamme ja monet keskeiset hyvinvointivaltion rakenteet perustuvat tälle teollisen yhteiskunnan sosiaaliselle järjestelylle, vaikka se ei vastaa miljoonan marginaalin kokemuksia tai tarpeita.

Prekariaattille ominaista on toimeentuloon ja tulonhankintaan liittyvä epävarmuus sekä vaikeus ennakoida ja suunnitella elämää. Työ tapahtuu yhä harvemmin maksettujen palkkatyötuntien sisällä, se niin sanotusti leviää “kaikkeen elämän aikaan”. Samalla työkyvyn kehittäminen ja työvälineisiin investointi tehdään yhä useammin omalla kustannuksella ja omalla riskillä. Työ siis ”yrittäjämuotoistuu” samalla kun elämänhallinnasta tulee – muodikkaasti ilmaistuna – haastavaa.

Prekarisaatio avaa parhaimmillaan uusia mahdollisuuksia paeta perinteisen palkkatyön pakkoja ja hallita omaa elämää omaehtoisemmin. Poliittiset päätökset eivät kuitenkaan tätä itsenäisyyttä tue, päinvastoin ne pyrkivät kuristamaan sen minimiin.

Ihmisillä on aina ollut halu rakentaa kohtuullista arkea, jossa tulevaisuus ei ole epävarma tai pelottava. Tällä hetkellä tällainen on kuitenkin yhä harvempien etuoikeus. Enemmistölle ulospääsy pakoista ja kontrolleista sekä hetki hetkeltä kiihtyvästä oravan pyörästä on kuitenkin mahdollista vasta ”kapitalismin saatanallisen myllyn” purkamisen jälkeen.

Sanaston kautta on mahdollista hahmottaa uudenlaista yhteiskuntaa ja toisenlaista arkea. Arkea, joka on kiireettömämpää, itsenäisempää ja mielekkäämpää. Arkea, jossa on tilaa synnyttää ja kokeilla erilaisia työn, kulttuurin ja yhdessäolon muotoja sekä kasvaa, kouluttautua ja kehittää itseään omaehtoisesti.

Vaihtoehdon hahmottaminen on haastavaa, ja tässä sanastossa on siitä vain sirpaleita. Varmaa kuitenkin on, ettei nykyinen itsensä hengiltä juokseva yhteiskunta ole vaihtoehto. Sanasto jäsentää arkea, jossa prekariaatti liikkuu luovasti työstä, tulomuodosta ja asemasta toiseen. Ja kuka tietää, ehkäpä sanastossa on myös osa niistä organisoitumisen rakennuspalikoista, joilla miljoonan marginaali muovautuu miljoonan muutosvoimaksi. Voimaksi, joka downshiftaa kapitalismin.

Tero Toivanen

Miljoonan marginaalin sanasto

Ajan köyhyys
Vaikeus hallita aikaa ja suunnitella tulevaisuutta. Hallinnan puute ei tarkoita vain omaa aikaa, vaan myös sitä yhteistä aikaa, jota vietetään perheen ja muiden ihmisten kanssa.

Arki
Jokapäiväinen, niin sanottu tavallinen elämä. Sen rytmi, rutiinit, ihmissuhteet, paikat ja mielialat. Arjen vastakohta on juhla, vaikka nimenomaan mahdollisuus tavalliseen arkeen on monelle yhä juhlavampi kokemus. Kun työ tunkeutuu yhä voimakkaammin kaikkeen arjeksi miellettyyn aikaan, vaatimus tavallisesta arjesta tarkoittaa eron tekemistä työn ja elämän välille.

Avoin innovaatio
2000-luvun hehkutetuimpia taloustermejä. Yritysten ei enää kannata tehdä suunnittelu- ja kehittelytyötään itse, vaan ulkoistaa se yhteiskuntaan, itsensätyöllistäjille, kollektiiveille tai erilaisille hankkeille. Avointa innovaatiota markkinoidaan osallistavana ja demokraattisena. Yhtä hyvin voisi puhua ilmaistyöstä, jossa riistetään yhteiskunnallista luovuutta ja vertaistuotantoa. Joukkoäly muuttuu kauppatavaraksi. Avoimen innovaation sijaan tulisi kehittää radikaaleja innovaatioita, joissa sekä tuotantovälineet että innovoinnin lopputuote ovat alusta loppuun yhteisessä hallinnassa ja yhteistä suojellaan yksityistämiseltä. Katso myös yhteisötalous.

Avoin tietopankki
Tietovaranto, joka on kaikkien käytettävissä vastakohtana yksityistetylle ja suljetulle tiedolle. Radikaalein muoto avoimista tietopankeista on niin sanottu public domain -malli, joihin varastoitu tieto on kaikin tavoin vapaasti hyödynnettävissä. Jos tiedon käyttöoikeuksia halutaan säädellä, se voidaan tehdä esimerkiksi Creative Commons -lisensseillä. Niillä voidaan rajoittaa tiedon muokkaamiseen tai myymiseen liittyviä oikeuksia, kuten myös huolehtia, että tietoa käytettäessä viitataan aina sen tuottajiin. Internet voisi parhaimmillaan olla globaalikirjasto, joka jakaisi tietoa koko maailman kulttuurihistoriasta.

Bossnapping
Ranskassa kevään 2009 aikana suursuosioon noussut protestimuoto, jossa työntekijät “kidnappaavat” pomonsa ja vaativat esimerkiksi irtisanomisten perumista. Useita suuryritysten pomoja otettiin Ranskassa duunarien puhutteluun ja presidentti Sarkozy vetosi hädissään kunnon kansalaisiin toiminnan lopettamiseksi. Mielipidemittausten mukaan bossnappingilla oli kuitenkin laaja tuki. Suomessa bossnappingia ei ole tiettävästi vielä tehty.

Commonsit
Katso vertaistuotanto.

Degrowth-liike
Muutosliike, joka vaatii kasvun purkamista ja “kasvuideologian” hylkäämistä. Liikkeen haasteena on kehittää keinoja purkaa mekanismeja, jotka sitovat laajoja ihmismassoja järjestelmään. Yksilötason downshiftaus ei riitä, vaan suoritustasoa on laskettava kollektiivisesti koko yhteiskunnan tasolla. Kohtuullistamisen ja leppoistamisen täytyy mahdollistua poliittisten päätösten kautta.

Downshifting
Elämän vapaaehtoinen hidastaminen ja yksinkertaistaminen. 2000-luvun trendi, jolla voi viestittää kuuluvansa tiedostavaan keskiluokkaan. Toisille kysymys on välttämättömyyden tekemisestä hyveeksi.

Epäterve talous
Tapa järjestää talous, joka kasaa hyvinvointia pienille ihmisryhmille toisten kustannuksella: ihmisten ansio- ja koulutustaso ovat suoraan verrannollisia esimerkiksi elinikään. Tasaisemman toimeentulon vallitessa myös ihmisten väliset terveyserot kaventuvat.

Finanssoituminen
Kapitalismin vallitseva taipumus, jossa finanssipääoman on ottanut ylivallan “reaalitalouteen” nähden. Laajemmin katsottuna koko nykyinen talouskriisi on monelta osin seurausta finanssoitumisesta, keinottelusta ja tyhjien lupausten myymisestä hyvinvointia lisäävien investointien tekemisen sijaan.

Flash mob
Flash mob -tempaukset ovat keino tuoda esimerkiksi työtaisteluja laajempaan tietoisuuteen. Flash mob on joukko ihmisiä, joka järjestää julkisessa tilassa performanssin, joka yllättää ja herättää ajatuksia hauskalla tavalla. Parhaassa tapauksessa flash mob -video leviää netissä ja saa moninkertaisesti enemmän huomiota kuin tavanomainen mielenosoitus. Googlaa esimerkiksi “bad hotel flash mob”. Suomessa flash mob -toiminnassa ovat kunnostautuneet muun muassa Työväen jousto ja Vastavoima.

Kapitalismin kasvupakko
“Kasvua keskimäärin kolme prosenttia vuodessa tai maailma tuhoutuu”. Tämän oravanpyörän kiihtyminen saa “ikävät ankeuttajat” viimeistään kysymään, onko rajaton kasvu mahdollista rajallisella planeetalla. Kysymys on sikäli retorinen, että laskelmien mukaan maapallon ylikulutuksen raja ylitettiin jo kolmekymmentä vuotta sitten. Tällä hetkellä ihmiskunta elää jo yli kolmasosan vuodesta luonnonresursseilla, joita ekosysteemi ei ehdi uusintaa. Silti kysymykseen ei haluta vastata, sillä nykyisen vaihtoehdottomuuden politiikan puitteissa työttömyyttä voidaan hillitä vain kasvua kiihdyttävillä investoinneilla. Katso myös pääoma.

Käyttöarvo
Viittaa tuotteen tarpeellisuuteen tai haluttavuuteen. Kun jollekin ei ole käyttöä, sillä ei ole käyttöarvoa. Tosin käyttöarvo voidaan aina tuottaa. Ihmiset saadaan hankkimaan mitä erilaisimpia asioita luomalla uusia tarpeita ja haluja. Jos työpaikka siirtyy kauemmaksi, syntyy tarve liikkua ja ehkä ostaa oma auto. Viihdeteollisuus ja markkinakoneistot tuottavat haluja ja tarpeita, joista emme aiemmin tienneetkään. Monesti käyttöarvo näyttäytyy tällöin näyttöarvon muodossa.

Luokkatietoisuus
Vastakkainasettelujen aika (on nyt).

Miljoonan marginaali
Katso prekariaatti ja prekarisaatio. Prekariaattikeskustelua vastaan on toisinaan esitetty, että kyse on marginaali-ilmiöstä. Epävarmuutta ja epätyypillisyyttä ilmaisevien työntekijäryhmien laskeminen yhteen kuitenkin osoittaa, että prekarisaatio on merkittävä työelämän määrittäjä (miljoonan marginaali = kolmasosa työvoimasta).

Osuuskunta
Taloudellista toimintaa harjoittava yritys, jonka omistavat osuuskunnan jäsenet. Jäsenillä on täysi päätösvalta yrityksessään ja heidän valtansa jakaantuu tasaisesti jäsen ja ääni -periaatteella, ei osakeomistuksen määrän mukaan. Historiallisesti suosittu liiketoiminnan muoto työväen- ja talonpoikaisliikkeissä. Uuden osuusliikkeen aika on koittanut commonsien, vertaistuotannon ja uusien informaatioteknologioiden myötä. Työosuuskunnat antavat itseään työllistävillle mahdollisuuksia organisoida työtään yritysmuotoisesti palkansaajan sosiaaliturvaa menettämättä.

Paskaduuni
Mikä tahansa työ, jossa työntekijän itsemääräämisoikeus on alistettu työnantajan tai asiakkaan pompottelulle, eikä työ takaa riittävää toimeentuloa. Näistä on voitava kieltäytyä.

Palkkatyö
Palvelussuhde, jossa työpanosta ja aikaa vastaan saa rahaa: jotkut saavat aivan liikaa ja toiset aivan liian vähän. Palvelussuhteeseen astuminen on sikäli pakotettua, ettei yhteiskuntamme lupaa säällistä elämää ilman itsensä myymistä – siis muille kuin pääoman omistajille ja poliittiselle eliitille. Jotkut ovat aina tuomittuja ylijäämäväen ja roskasakin osaan.

Perustulo
Vastikkeeton ja säännöllinen rahallinen suoritus tietyn yhteisön täysi-ikäisille jäsenille. Vastakohta palkkaorjuudelle.

Prekaarikoulu
Koulujärjestelmän sisäisessä kilpataistelussa heikoksi rankattu oppilaitos, joka pakotetaan valmistamaan prekaaria massaa. Vastakohta auliisti resurssoidulle eliittikoululle, jolla on varaa profiloitua erityislinjoja ja huippuopetusta tarjoavana ponnahduslautana paremman väen piireihin. Katso myös yhteiskoulu.

Prekariaatti
Ihmiset, joiden toimeentulo on epävarmaa ja heikosti ennakoitavissa. Prekariaattikeskustelussa on korostettu, että nykyaikaisen työväen on – erona työväen perinteiseen asemaan kapitalismissa – lisäksi kamppailtava epävarmuutta vastaan panostamalla aivan erityisesti jatkuvaan itsensä kehittämiseen, uuden oppimiseen sekä persoonallisuutensa myymiseen. Työelämän taloudellista riskialttiutta sävyttää siten uudenlainen henkinen kuormittavuus, kuluttavuus ja tunne riittämättömyydestä. Katso myös tietokapitalismi.

Prekarisaatio
Työelämän yleisen epävarmistumisen kehityssuunta, joka koskettaa ihmisiä vaihtelevalla voimakkuudella. Kyse on mielivallan ja ennakoimattomuuden kokemuksesta tilanteessa, jossa työkykyjä kehitetään siirtämällä riskit yksittäisen työntekijän kannettavaksi.

Pääoma
Suppeasti määriteltynä rahallinen sijoitus, jolla tehdään lisää rahaa. Yleisemmin ajateltuna yhteiskunnallinen suhde, jossa toisten osana on omistaa ja rikastua, kun taas toisten osana on tehdä työtä ja yrittää pärjätä. Pääomasuhde on järjestely, jonka ansiosta jotkut voivat tehdä pelkällä rahalla lisää rahaa.

Radikaali oppiminen
Itsenäisen ja kollektiivisen oppimisen muoto, joka pyrkii tunnistamaan yhteiskunnan epäkohtia ja voimaannuttamaan oppijaa muuttamaan niitä. Oppimisessa pyritään ymmärtämään yhteiskuntaa sen kaikessa ristiriitaisuudessa sekä oppijan omaa asemaa ja taustaa sen osana. Oppiminen organisoidaan usein omista tai yhteisön tarpeista käsin. Oppimista luonnehtii kokeileminen, tutkiminen ja uuden etsiminen. Pyrkii myös perinteisen hierarkkisen opettaja-oppilas -suhteen purkamiseen. Katso vastarinnan pedagogiikka.

Solidaarisuus
Keskinäisen kilpailun, työpaikkakiusaamisen ja rasismin vastakohta. Vanha totuus on, että solidaarisuus on voimaa: yhdessä duunarit ovat voimakkaampia kuin yksin. Ei siis ihme, että solidaarisuuden syntymistä on yritetty niin monin tavoin estää. Solidaarisuus ei synny automaattisesti. Sitä on rakennettava jokapäiväisessä kanssakäymisessä, tukemalla työkavereita ja muita samassa asemassa olevia sekä osoittamalla, että työväen edut ovat loppupeleissä yhteiset – täysin riippumatta siitä, onko työkaveri homo, virolainen tai muslimi, tai saako ihminen elantonsa palkkatöistä vai sosiaalitoimiston luukulta. Toisten työstä ja työttömien reservistä hyödyn kerää nimenomaan ylimpien tuloluokkien väki.

Takuupalkka
Vuokratyötä käytetään, koska sen avulla yritysriskiä on kätevä siirtää työntekijöiden kannettavaksi. Työnostajat on saatava maksamaan vuokratyöläisille takuupalkkaa niiltä päiviltä, joille työtä ei ole.

Tasavero
Verojärjestelmä, jossa kaikki maksavat yhtä suurta osuutta tuloistaan veroina. Sen vastakohta on progressiivinen verojärjestelmä, jossa veroprosentit määräytyvät maksukyvyn mukaan eli rikkaat maksavat enemmän.

Tietokapitalismi
Teollisen kapitalismin jälkeinen vaihe, jossa tiedosta ja kulttuurista, tutkimuksesta ja opetuksesta sekä oppimisesta ja kasvattamisesta pyritään tekemään taloudellisen kasvun tärkeimpiä voimavaroja. Tietokapitalismissa tiedon omistamisesta tulee keskeinen valtakamppailujen kohde. Työväki kohtaa tietokapitalistisen siirtymän tiukentuvana kontrollina ja kasvavina vaateina panostaa työvoimansa jatkuvaan kehittämiseen, kuten kouluttautumiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Kun tiedosta tehdään yksityistä kauppatavaraa, estetään yhtäläinen pääsy luonteeltaan yhteiseen tietoon.

Työehtosopimus (TES)
Työnostajien edustajan ja järjestäytyneiden työntekijöiden välinen sopimus, joka saavuttaesaan yleissitovuuden sääntelee kaikkien alalla työskentelevien ihmisten palkkoja ja työehtoja. Jos oma työsopimuksesi tarjoaa heikommat ehdot, hae liittosi tai muun kamppailun avulla sinulle kuuluvat edut ja palkat.

Työläistutkimus
Tutkimusote, jossa pyritään paitsi uuden tiedon tuottamiseen, myös vallitsevien epäkohtien muuttamiseen. Tunnetaan myös nimellä yhteistutkimus, jolloin korostetaan tiedon tuotannon tapahtuvan ryhmässä ja olevan osa vastarinnan rakentamista. Yhteistietoa tuottaa kapinallinen solu, ei ulkopuolinen asiantuntija. Katso radikaali oppiminen.

Työläisyrittäjä
Yrittäjästatuksella toimiva itsensä työllistäjä tai yrittäjämäisessä asemassa työskentelevä työntekijä, joka vastaa pitkälti itse rahoituksensa hankkimisesta ja nostaa usein ennemminkin palkkioita kuin palkkoja. Tällaisia ovat freelancerit, toiminimet, yksinyrittäjät, työosuuskunnissa työskentelevät, apu- ja määrärahoilla elävät taiteilijat ja tutkijat sekä ainakin osa pien- ja perheyrittäjistä.

Työn ja pääoman välinen ristiriita
Sijoitukset ovat sitä tuottoisampia, mitä halvemmalla työtä pystytään teettämään. Siksi työnostaja ostaa aina sieltä, mistä halvimmalla saa. Työntekijän kannalta parasta on aina myydä työvoimaansa mahdollisimman kalliilla. Suoranaisten palkkavaatimusten lisäksi hintaa kasvatetaan esimerkiksi tekemällä töitä hitaammin, vastustamalla irtisanomisia sekä vaatimalla sosiaaliturvaa ja julkisia palveluja. Lakko eli organisoitu joukkomittainen työstä kieltäytyminen on yleensä ollut voimakkain ase, jolla työvoima on pystynyt tekemään itsestään yhä kalliimpaa tai ainakin vastustamaan halventamistaan. Työn yrittäjämuotoistuminen sekoittaa tilannetta ja murtaa perinteisen lakkoaseen voimaa.

Työnostaja
Työnantajan tosinimi.

Työvoimapula
Työnostajat eivät saa haluamaansa työvoimaa haluamillaan ehdoilla. Koska kustannukset voisivat ostajien kannalta olla aina vähän matalammat, työvoimapula vallitsee aina.

Vaihtoarvo
Arvo, jolla hyödyke voidaan vaihtaa toiseen hyödykkeeseen. Rahataloudessa vaihtoarvo ilmenee hintoina, jotka joskus ovat pahasti vääristyneet, kuten silloin kun asuntojen myynti käy niin kuumana, että markkinoille muodostuu kupla, joka puhjetessaan romahduttaa hintatason. Silloin osoittautuu, että hinnat eivät vastanneet arvoa.

Vastarinnan pedagogiikka
Kasvatusta, joka pyrkii yhteiskunnan muuttamiseen. On tärkeää, että lapsi tai nuori saa kasvatuksen ja koulun sosialisaation kautta valmiuksia toimia yhteiskunnan jäsenenä. Aikanamme sosialisaatio pelkistyy kuitenkin yhä raadollisemmin kapitalistisen voitontavoittelun logiikkaan sopeuttamiseksi. Logiikan tuhoisuus ihmisille ja planeetalle on hyvin tiedossa, siksi kasvatuksen on sopeutumisen sijaan opetettava vastarintaa.

Vertaistuotanto
Voimistuvan kapitalistisen yksityistämisen ja riistämisen kohde, mutta samalla kuitenkin 2000-luvun toisenlaisen tuotannon alkusolu, joka vahvistuu jatkuvasti verkostoissa ja ihmisyhteisöissä. Keskeistä vertaistuotannolle ovat yhteisresurssit (commonsit), jotka ovat yhteisöjen hallinnassa ja niiden jäsenten käytettävissä. Yhteisresurssit voidaan tyypitellä seuraavasti: sosiaalisia resursseja ovat esimerkiksi terveyspalvelut, verkostoresursseja internet tai wikipedia, ekologisia resursseja yhteiset kalavedet tai ilma. Toisin kuin yksityinen, joka perustuu omistamiseen ja tavaratuotantoon, vertaistuotanto perustuu yhteisomistukseen ja jakamiseen. Vertaistuotannon suhde julkiseen on läheinen. Julkinen tuotanto alistuu kuitenkin usein (valtiolliselle) hierarkkiselle vallankäytölle, kun vertaismuodossa tuotanto on yhteisön demokraattisesti hallinnoimaa.

Verkostotalous
Talous pohjautuu nykyisellään yhä enemmän tietoon, joka syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, sekä sosiaalisten suhteiden hyödyntämiseen. Verkostot ylittävät kansallisvaltioiden rajat ja ovat hyvin keskeisiä finanssi-, palvelu- ja teknologia-alojen lisäarvon tuotannossa. Vertaa avoin innovaatio.

Vieraantuminen
Työvoimatavaran kokemus elämästä kapitalismissa. Vieraantuminen saa uusia muotoja sitä mukaa, kun eri elämänalueita tavaramuotoistetaan eli sisällytetään abstraktin työn ja kapitalistisen voitontavoittelun piiriin.

Workfare
Institutionalisoitunut moraalijärjestelmä, jossa oikeus hyvinvointiin on ansaittava työllä, työtä on vain ansiotyö ja sitä pyritään teettämään millä ehdoilla tahansa. Workfare on pohjoisamerikkalaista todellisuutta, jossa sosiaaliturva on vakuutuslaitosten tuottoisaa bisnestä. Tämä on muodostumassa myös suomalaiseksi malliksi.

Yhteiskoulu
Nimitys vertaistuotannolliselle koulutusjärjestelmälle. Yhteiskoulu rakentuu oppilaiden, opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden ymmärryksestä siitä, mitä on tiedon yhteisomistus ja oppiminen, tutkimus ja koulun hallinnan autonomia. Yhteiskoulussa tieto on kaikkien hyödynnettävissä oleva yhteisresurssi, jonka perustalta voidaan rakentaa kapitalististen pakkojen ulkopuolista oppimista ja tutkimusta.

Yhteiskunnallinen yritys
Osa eurooppalaista yhteisötalouden tulemista: Kyse ei ole sosiaalisesta yrityksestä, vaan yrityksestä, jonka tarkoituksena on liiketoiminnan keinoin ratkoa jotain ekologista tai sosiaalista ongelmaa. Liiketoiminnallisen voiton yhteiskunnallinen yritys on velvoitettu käyttämään toimintansa kehittämiseen. Yhteiskunnalliset yritykset jatkavat osaltaan uusliberaalia pyrkimystä yksityistää julkiset palvelut. Vertaa yhteisötalous.

Yhteisvastuu
Kun yhteiskuntaa rakennetaan yhteisölliset ja ekologiset tarpeet huomioiden, mahdollisuuksien tasa-arvo hylätään toteutuvan tasa-arvon edestä ja ihmiset toimivat muilla motiiveilla kuin yksityiseen voitontavoitteluun perustuen. Keskeinen perusta kasvatukselle, joka tuottaa paitsi itsenäisiä ihmisiä, myös vastuuta toisista ja yhteisestä vauraudesta. Vertaa solidaarisuus.

Yhteisvauraus
Yhteisesti luotu varallisuus, joka toimii mahdollisimman tasa-arvoisen hyvinvoinnin ja vapaan elämän perustana. Yhteisvaurauden muodot kuten julkiset palvelut ovat usein pitkien historiallisten työväen kamppailujen tuloksia. Yksi meidän aikamme tärkeimmistä kamppailuista koskee yhteisomisteista tietoa.

Yhteisötalous
Vaihtoehtoisesti joko uusi nimi kolmannelle sektorille tai erityinen nimi Euroopan unionin uudelle visiolle, joka nimestään huolimatta viittaa ennen kaikkea yrityselämään. Kun julkista sektoria ei kyetä pitämään yllä ja kun kaikille ei riitä perinteisiä palkkatöitä esimerkiksi teollisuuden alasajosta johtuen, keksitään yhteisöllisyys uutena liiketoiminnan alueena. Samalla kolmannesta sektorista tulee uusien yhteiskunnallisten kamppailujen ja työtaistelujen aluetta, jolla voidaan organisoida vaihtoehtoa kapitalismille.

Yt-neuvottelut
Yhteistoimintamenettely määritellään laissa yhteistoiminnasta yrityksissä, jossa säädetään pakollisesta yhteistoimintamenettelystä. Käytännössä yt-neuvottelut tarkoittavat työntekijöille lomautuksia tai potkuja. Maaliskuussa 2010 annetun korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan yt-neuvotteluja ei kuitenkaan saa käyttää jo päätettyjen irtisanomisten kumileimasimena. Tämä avaa uusia näkymiä irtisanomiskorvausten vaatimiseen työntekijöille.

Viitteet

[1] Koivulaakso Dan, Kontula Anna, Peltokoski Jukka, Saukkonen Miika ja Toivanen Tero. 2010. Radikaaleinta on arki. Helsinki: Into Kustannus.

Katso myös Arjen radikaalit -blogi osoitteessa: http://arjenradikaalit.wordpress.com/ & pamfletin Facebook-sivut: http://www.facebook.com/#!/radikaaleintaonarki


Facebook-kommentit
One Comment
  1. Pingback: Miljoonan marginaalin ABC « Tero Toivanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *