Jukka Liukkonen – Miten perussuomalaisten äänestäminen on tulkittava?

Perussuomalaiset on ennenkaikkea vanhaa maailmaa haikaileva arvopuolue, joita yhdistää ja huolestuttaa perinteisen maailman järkkyminen ja tunto siitä että nykymaailma kohtelee heitä epäoikeudenmukaisesti.

Suomen puoluekartta, ks. lisää http://friends.murrur.fi/stuff/puoluekartta.html

Perussuomalaiset on tapa purkaa kiukkua siihen, jonka koetaan olevan etuoikeutettu: maahanmuuttajiin joiden uskotaan saavan enemmän tukea kuin suomalaisten, poliitikkoihin joiden uskotaan ajavan vain omaa taloudellista etuaan, sukupuolivähemmistöihin ja hippeihin joita ei ennen ollut ja jotka uskaltavat elää toisin, Vihreisiin jotka näyttävät pärjäävän elämässä paremmin ja osaavat nauttia elämästä normisuomalaista enemmän.

Tietenkään nämä uskomukset ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta kun asiaan haluaa uskoa kauhean paljon, niin ajatus muuttuu päässä totuudeksi. Kaikki nämä ryhmät sotivat kuvitteellista menneen maailman maaseutuidylliä vastaan, jossa ihmiset muistuttivat toisiaan ja elämä oli yksinkertaisempaa. Ei pitänyt valita latten ja espresson välillä sekä nolata itseään ja pettyä, jos tilasi väärää, vaan tilattiin vaan kahvia. Ei tarvinut tietää mitä fennovegaani tarkoittaa, vaan kaikille kelpasi läskisoosi maidolla. Kaikki meni armeijaan ja sitten työhön jossa ei ollut uramahdollisuuksia ja kaikki katsoivat samaa tv-kanavaa, josta sitten puhuttiin töissä. Nyt on niin monta kanavaa että on todennäköisempää katsoa väärää ohjelmaa ja olla ulkona porukasta kuin katsoa oikeaa kanavaa. Nyt pitää miettiä miten korttinsa pelaa töissä, ettei ole luuseri tai menetä töitä. Enää ei vain voi tehdä töitä, vaan työhön koetaan liittyvän sosiaalista peliä, joka on vierasta. Kuvitteellisessa idyllissä ei ennen ollut köyhiä ja kaikille oli töitä. Nämä sosiaaliset tilanteet voivat olla ahdistavia, ja moni kai näkee että sen on pakko johtua erilaisuuden sallimisesta, jota hipit, maahanmuuttajat, vihreät ja vähemmistöt edustavat.

Valkoisella keski-ikäisellä heteromiehellä on siis kriisi, kun muut tuntuvat olevan etuoikeutettuja ja vielä yhteiskunta elää heidän tapojensa mukaan. Ollaan enemmistö, mutta raavaan miehen malli ei ole enää kaivattu. Heidän elämäntavastaan on tullut vähemmistö, jota he eivät halua hyväksyä. Niinpä moni heistä haluaa taistella kehitystä vastaan.

Perussuomalaisia maailman paikaltaan pois järkkymisestä huolestuneita on vasemmalta oikealle. Perussuomalaiset yhdistää kaikkia niitä demareita, keskustalaisia ja kokoomuksen äänestäjiä, jotka ovat tippuneet nykymaailman kelkasta. Vaikka Soini itse on oikeallepäin kallellaan, niin ryhmässä on myös niitä entisiä demareita. Se, onko persut vasemmisto-keskustalainen puolue määritellään lopulta sillä, miten hyvin Soini saa pidettyä puolueensa kasassa eduskunnassa. Uskon, että ryhmä pallottelee keskustan vasemman ja oikean laidan välissä asiakysymyksestä riippuen. Ryhmää ei yhdistä mikään selvä ideologia, vaan yhteinen huoli.

Puolueiden sijoittuminen eduskunnassa, ks. lisää http://friends.murrur.fi/stuff/puoluekartta.html

Perussuomalaiset näkyvät selkeästi erottuvan muista vanhoillisuutensa kautta. Perussuomalaiset ovat varmasti onnistuneet myös houkuttelemaan huolestuneita nukkuvia äänestäjiä, jotka eivät ole kokeneet politiikkaa omakseen ja ovat vieraantuneet siitä.

Toinen ryhmä, joka on äänestänyt perussuomalaisia, on nykyiseen politiikkaan kyllästyneet. Heille perussuomalaisten ajamat asiat ovat täysin toissijaisia. He haluavat muutosta ja ainut puolue, joka voi kanavoida muutoshalun uskottavasti, on  Perussuomalaiset. Tämä ei tarkoita että perussuomalaiset olisivat oikeasti muutosvoima, mutta näyttäytyy sellaisena. Se riittää muutosta haluaville äänestäjille. He eivät halua vallankumousta tai muuttaa kaikkea, vaan ainoastaan politiikan tekemisen nykyisiä periaatteita ja herrasmieskäytäntöjä.

Nämä äänestäjät eivät luultavasti ole pysyviä äänestäjiä, vaan ovat vain saapuneet muista puolueista äänestämään. He voivat olla jopa vihreiden äänestäjiä, jotka haluvat muutosta demokratiaan. Mutta heistä voi tulla pysyviä äänestäjiä, mikäli perussuomalaiset pystyvät puhuttelemaan heitä tulevien vuosien aikana. Oletettavasti puolue tekee tässä kaikkensa, sillä muutoin se kutistuu.

Kolmas selkeästi tunnistettu äänestäjäkunta on rasistit tai maahanmuuttokriitikot, kuten he itse itseään kutsuvat. Maahanmuuttokriitikon ja rasistin sanojen välillä on merkitsevä ero. Siinä missä rasisti harjoittaa mielivaltaista väkivaltaa tai uhkailua ja osoittaa mieltään ilman pitkälle johtavia tavoitteita, on maahanmuuttokriitikko poliittinen rasisti, joka haluaa muuttaa lakia ja politiittista ympäristöä. Mutta he tarvitsevat uuden käsitteen, jotta voivat osallistua politiikkaan ja ajaa tavoitetta uskottavasti. Kun salonkikelpoinen nimitys, jonka päämääristä kaikki ovat yhtä mieltä, on hyväksytty yleiseen kielenkäyttöön, yhä useampi haluaa mielummin olla hyväksyttävä rasisti kuin halveksuttu rasisti.

Tämä ryhmä on myös ymmärtänyt, ettei kansallismielinen Vapauspuolue tule ikinä saamaan edustajaa eduskuntaan. He huomasivat myös hyvissä ajoin, ettei Muutos 2011 tule tuomaan muutosta ja vaihtoivat Perussuomalaisten listoille. Heillä on vakiintuneet kannattajat, jotka uskovat heidän päämääriinsä ja antavat tukensa, olivat he missä puoluessa tahansa. Soini on sanonut haastattelussa, että maahanmuuttoasiat koskettavat pientä ihmisryhmää, jolle asia on erityisen tärkeä. Lisäksi maahanmuuttokriitikot ovat erityisen aktiivisia netissä ja Soinin puolue tarvitsee ennenkaikkea nettipresenssiä.

Neljäs aktiivinen perussuomalaisryhmä, joka on jäänyt useimmissa analyyseissä täysin huomaamatta, on internetissä aktiiviset nuoret. Persut ovat tehneet aivan loistavaa internet-kampanjaa, pääosin rasististen joukkojen kautta. Suomalaisten nuorten poliittinen tietämys on usein heikkoa ja perussuomalaisten ja maahanmuuttokriitikoiden vahvat internet-kampanjat ovat olleet ihan uutta ja päräyttävää materiaalia kuivaan politiikkaan kyllästyneille. Ne ei ole noloja kampanjoita niinkuin yleensä vaan perustuvat trollaukselle, rohkeille vedoille ja itsenäiselle osallistumiselle. Kampanjoihin voi siis osallistua tuottamalla itse materiaalia, muttei tuotosten kanssa tarvitse olla vakavissaan. Näille nuorille ei myöskään puolueella ole väliä, vaan hyvä kampanja on vetänyt heidät puoleensa.

Soinilla on siis vanhan SMP:n kannattajakunnan lisäksi suuri määrä aktiivisia, muttei kovin sitoutuneita uusia ihmisiä puolueessaan ja kannattajina. Tämä varmasti on aiheuttanut eduskunnassa ongelmia, koska puolueella ei ole mitään selkeää ideologiaa, jota kohti kaikki sen kannattajat ja kansanedustajat pyrkisivät. Soini on hyväksynyt internet- ja uutistrollauksen, muttei ole ymmärtänyt sen merkitystä. Soinin poliittinen momentum alkaa hidastumaan ja puolue saattaa reagoida monella tavalla tähän.

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *