Franco Berardi Bifo – Ohjaamossa

depression

Bifon kommentti Nella cabina di pilotaggio Germanwingsin lento-onnettomuudesta. Julkaistu alunperin 31.3.2015 Alfabeta2:ssa, suomentanut Jussi Vähämäki. Bifo on julkaissut vuoden alussa teoksen Heroes: Mass Murder and Suicide

Sanovat, että nuori lentäjä Andreas Lubitz olisi kärsinyt masennuksesta ja jättänyt kertomatta psyykkisestä tilastaan yritykselle – Lufthansa – jolle työskenteli. Lääkärit suosittelivat ottamaan vapaata. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä: nykyinen turbokapitalismi inhoaa niitä, jotka pyytävät lupaa ottaa sairauslomaa, ja se inhoaa yli kaiken jokaista viittausta masennukseen.

Minäkö masentunut? No, en todellakaan! Päinvastoin, voin tosi hyvin, hoidan hommat tehokkaasti, iloisesti, dynaamisesti ja ennen kaikkea kilpailukykyisesti. Käyn joka aamu lenkillä, ja olen aina valmis ylitöihin. Eikö tämä ole juuri low costin filosofia? Eivätkö torvet soi, kun kone laskeutuu aikataulussa? Eikö meitä ympäröi joka puolelta puhe kilpailukyvystä? Emmekö ole päivittäin pakotettuja arvioimaan ja vertaamaan henkistä tilaamme mainoksissa näkyviin aggressiivisen iloisiin naamoihin? Eikö meitä uhkaa irtisanominen, jos olemme sairauden takia liikaa poissa töistä?

Nyt lehdet (samat, jotka jo vuosia ovat kutsuneet meitä laiskureiksi ja laulaneet tehottomien tuhoamisen ylistystä) neuvovat olemaan tarkempia työhönotossa. Tehdään lisätarkastuksia, että, lentäjät eivät ole epätasapainoisia, hulluja, masentuneita, maanisia, melankolikkoja tai muuten vaan vittuuntuneita. Entä lääkärit? Ja upseerit? Ja bussinkuljettajat? Veturinkuljettajat? Matematiikanopettajat? Poliisit?

Pudistetaan masentuneet. Hävitetään ne. Sääli, että he muodostavat nykyväestön absoluuttisen enemmistön. Enkä puhu kliinisesti vakavasti masentuneista, joiden määrä kuitenkin kasvaa jatkuvasti, vaan niistä, jotka ovat onnettomia, surullisia, epätoivoisia. Vaikka siitä puhutaan harvoin ja varoen, psyykkisten sairauksien määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut räjähdysmäisesti, ja itsemurhien määrä on noussut WHO:n (World Health Organization) raportin mukaan 60% (Vau!) viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana.

Neljäkymmentä vuotta? Ja mitähän se voisi tarkoittaa? Mitä viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana on tapahtunut, että ihmiset juoksevat raivona mustan lesken syliin? Kenties on olemassa joku yhteys tämän elämän lopettamisen kasvaneen innon ja prekaarisuutta ja kilpailua vaativan uusliberalismin voittokulun välillä? Kenties on olemassa yhteys myös erään, ruudun ääressä kasvaneen ja toistuvia psyko-informatiivisia ärsykkeitä vastaanottavan sekä vähemmän ja vähemmän toisia ihmisruumiita koskettavan sukupolven yksinäisyyden välillä? Älkääkä unohtako, että jokaista onnistunutta itsemurhaa kohden on noin kaksikymmentä epäonnistunutta. Älkääkä unohtako, että monissa maissa (myös Suomessa) lääkäreiltä vaaditaan varovaisuutta itsemurhan määrittelyssä mikäli kuolleen vaikuttimista ei ole selkeää todistusaineistoa. Entä kuinka monen auto-onnettomuuden taakse kätkeytyy enemmän tai vähemmän tietoinen itsemurhahakuinen syy?

Heti kun tutkijat ja lentoyhtiö olivat kertoneet, että onnettomuuden syynä oli masennuksesta kärsineen ja sen kätkeneen työntekijän itsemurha, Internet täyttyi normaaliin tapaan salaliittoteoreetikkojen marssirivistöistä. ”Uskokoon ken haluaa”, sanovat ne, jotka epäilevät salaliittoa. Takana täytyy olla CIA, tai Putin,  tai kenties vaan lentoyhtiön virhe, jonka ne haluavat pitää salassa. Italiassa Sartori-niminen sarjakuvastrippien tekijä, luullessaan olevansa  hyvinkin vitsikäs, piirtää kuvan sanomalehteä lukevasta tyypistä, joka sanoo : “Airbus-turma: syyllinen masentunut perämies”. Tämän jälkeen tyyppi lisää: ”Kohta ne sanovat, että myös ISIS on koottu masentuneista”.

Niinpä, hienoa. Juuri tästähän on kysymys: nykyisellä terrorismilla voi olla tuhansia poliittisia syitä, mutta ainoa todellinen on psyykkisen (ja sosiaalisen, mutta ne ovat sama asia) kärsimyksen epidemia, joka leviää maailmassa. Voidaanko nuoren shaheedin, joka räjäyttää itsensä tappaakseen kymmeniä muita, käyttäytyminen selittää poliittisilla, uskonnollisilla tai ideologisilla syillä? Varmasti voidaan, mutta se on pelkkää läppää. Todellisuudessa, se, joka tappaa itsensä, pitää elämää sietämättömänä ja näkee kuolemassa ainoan pelastuksen, ja verilöylyssä ainoan koston. Itsemurhaepidemia on iskenyt maapallolle, koska vuosikymmenten ajan käynnissä on ollut valtava onnettoman elämän tehdas, josta pakeneminen näyttää mahdottomalta. Ne, jotka näkevät kaikkialla salaliittoja, voisivat lopettaa salatun totuuden etsimisen ja heidän pitäisi tulkita vaihteeksi toisella tavoin näkyvää totuutta.

Andreas Lubitz sulki itsensä tuohon kirottuun ohjaushyttiin, koska tuska, jonka hän tunsi itsessään oli tullut sietämättömäksi, ja koska hän syytti tuosta tuskasta sataaviittäkymmentä matkustajaa ja hänen kanssaan lentäneitä työtovereita, ja kaikkia muita ihmisolentoja, jotka, kuten hän, ovat kyvyttömiä vapautumaan nykyistä ihmiskuntaa kalvavasta onnettomasta elämästä; elämästä, jota mainonta pommittaa pakollisen onnen kuvilla, elämästä, jota digitaalinen yksinäisyys ampuu monikertaisin ärsykkein ja samalla eristää ihmisruumiin, elämästä,  jonka finanssikapitalismi on pakottanut tekemään työtä kaksinkertaisesti ja ansaitsemaan jatkuvasti puolet vähemmän.

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *