Planeettamme on hätätilassa

Hurricane Sandy Aftermath

Kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa planeettamme tulevaisuuteen? Tieteilijät ennustavat painajaismaista tulevaisuutta.

Dahr Jamail, The Nation 17.12.2013

Käännös: Joel Kaitila, Kaisu Suopanki ja Tero Toivanen

Nuorena suunnittelin tulevaisuuttani. Pähkäilin, mihin korkeakouluun hakisin ja mitä opiskelisin. Myöhemmin aloin vaivata päätäni sillä, missä työskentelisin, minkälaisia artikkeleita kirjoittaisin, miltä seuraava kirjani voisi näyttää, miten maksaisin asuntovelkani ja mihin haluaisin lähteä vuorikiipeilemään.

Nykyisin olen huolissani planeettamme tulevaisuudesta. Kun viimeksi tapasin sisarusteni 10- ja 12-vuotiaita lapsia, en kysynyt, mitä he haluavat tehdä aikuisina tai muitakaan tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä, joita olen itseltäni kysynyt. Näin siksi, että heidän sukupolvensa tulee paljon luultavammin kyselemään: Mistä he tulevat saamaan puhtaan vetensä? Minkälaista ruokaa mahtaa olla saatavilla? Ja mitkä osat heidän kotimaistaan ja maapallosta ovat ylipäänsä asuttavia?

Syynä on tietenkin ilmastonmuutos, jonka seurausten vakavuuden ymmärsin kunnolla vasta kesällä 2010. Olin kiipeilemässä Mount Rainierilla Washingtonin osavaltiossa ja kuljin samaa reittiä kuin vuonna 1994. Tällä kertaa en päässyt kokemaan jäärautojen pureutumista jäätikköön. Päinvastoin tulin kiusallisen tietoiseksi siitä, että korkeallakin jäärautani kirskuivat tuliperäistä kalliota vasten. Juuri ennen aamunkoittoa askeleeni löivät kipinää.

Kiipeilyreitti oli muuttunut dramaattisesti. Pysähdyin katselemaan jyrkiltä kallioilta sata metriä alempana kuunvalossa kylpevälle jäätikölle. Henkeni salpautui, kun tajusin katselevani vuonna 1994 kiipeämäni valtavan jäätikön jäännöksiä. Juuri tuota kohtaa kiivetessäni jäärautojeni alla oli todellakin kirskunut jokin muu kuin kivi. Pysähdyin hengittämään ohutta ilmaa ja yritin kuumeisesti ymmärtää ilmastonmuutoksen jäätikölle aiheuttamaa tragediaa.

Sittemmin en ole käynyt Mount Rainierilla tarkastamassa, miten paljon pidemmälle jäätikön hupeneminen on ehtinyt. Sen sijaan olen yrittänyt selvittää, kuinka pahaksi ilmastonmuutos voi edetä. Näin törmäsin joukkoon tieteilijöitä, joiden mielestä tilanne ei ole vain erittäin huono, vaan katastrofaalinen. Vaikka heitä ei mitenkään voi pitää ilmastotieteilijöiden enemmistönä, muodostavat he tarkkanäköisen vähemmistön.

Osa tutkijoista menee johtopäätöksissään vielä pidemmälle: mikäli ilmakehään syydetty ennätysmäärä hiilidioksidipäästöjä saa rinnalleen riittävän suuria metaanipäästöjä (metaani on paljon hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu) tuntemamme elämä maapallolla voi olla tiensä päässä. He pelkäävät, että olemme ilmastonmuutoksen suhteen kuilun partaalla – tai ehkä jo pudonneet sinne.

On huomionarvoista, että myös konservatiivisemmat ilmastotieteilijät, esimerkiksi arvostetun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) -ryhmän jäsenet, esittävät hiuksianostattavia skenaarioita, jotka eivät poikkea paljoakaan pessimistisimpien tutkijoiden näkemyksistä. Tutustukaamme silti hetken verran niiden tieteilijöiden näkemyksiin, jotka väittävät meidän olevan kuilun partaalla.

“Lajimme ei ole koskaan ollut tässä tilanteessa”

“Ihmislaji ei ole koskaan aiemmin kohdannut tilannetta, jossa ilmakehän jokaisesta miljoonasta hiukkasesta neljäsataa on hiilidioksidia (400ppm)”, toteaa Arizonan yliopiston evoluutiobiologian, luonnonresurssien tutkimuksen ja ekologian emeritusprofessori Guy McPherson. Hän on tutkinut ilmastonmuutosta jo 25 vuoden ajan. “Emme ole koskaan eläneet planeetalla, jolla ei ole Arktisen alueen jäätiköitä ja olemme muutaman seuraavan vuoden aikana tilanteeseen, jossa ilmakehän keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus ylittää 400ppm-tason. Arktisen jäätikön katoamisen tulemme huomaamaan etenkin kesäisin. Arktinen alue ei ole ollut jäätön ainakaan kolmeen miljoonaan vuoteen.”

Yksinkertaisimmillaan Arktisen alueen sulaminen merkitsee planeettamme lämpenemistä. Ilman jääpeitettä auringon säteily ei heijastu takaisin, vaan päinvastoin Pohjoinen jäämeri imee energian itseensä. Tämä lämmittää merta ja siten koko planeettaa entisestään. Lämpeneminen taas kykenee muuttamaan säävaihtelujen globaaleja säännönmukaisuuksia, tuulivirtauksia ja jopa suihkuvirtauksien paikkaa. Napojen ympärillä puhaltavat suihkuvirtaukset ovat putkimaisia kovan tuulen vyöhykkeitä korkealla ilmakehässä. Ne liikuttavat kylmiä ja lämpimiä ilmamassoja ja vaikuttavat siten kriittisellä tavalla sääilmiöihin koko planeetalla.

Nature Bats Last -blogia pitävä McPherson kiteyttää: “Emme ole koskaan aiemmin olleet lajina vastaavassa tilanteessa. Vaikutukset ovat äärimmäisen vakavat ja uhkaavat paitsi omaa olemassaoloamme myös kaikkea elollista.”

Vaikka McPhersonin näkemykset ovat hurjempia kuin romahduksen vasta vuosikymmenten päähän uumoilevien valtavirtaisen ilmastotieteen edustajien, hän ei suinkaan ole ainoa, joka esittää vastaavia huolia. Cambridgen yliopiston professori Peter Wadhams on mitannut Arktisen alueen jään paksuutta jo neljäkymmentä vuotta ja hänen havaintonsa tukevat McPhersonin pelkoja. Wadhamsin kertoman mukaan “jäätilavuuden romahdus on ollut niin nopeaa, että jää sulaa loppuun hyvin pian”. Nykytiedon valossa hän arvioi, että Arktisella tulee “95% varmuudella” olemaan jäättömiä kesiä vuoteen 2018 mennessä. (Yhdysvaltain laivaston tutkijat ovat ennustaneet, että jää sulaa vielä aiemmin – jo 2016.)

Brittiläinen tieteilijä John Nissen, joka on Arctic Methane Emergency Groupin puheenjohtaja (myös Wadhams on jäsen), on esittänyt, että jos ympärivuotisen jään katoaminen ohittaa “pisteen josta ei ole paluuta” ja jos katastrofaaliset “Arktisen alueen metaanitakaisinkytkennät” aktivoituvat, ajaudumme “välittömään planetaariseen hätätilaan”.

McPherson, Wadham ja Nissen ovat vain äänekkäin osa ilmastonmuutoksen ja etenkin metaanipäästöjen katastrofaalisuudesta varoittavien tieteilijöiden joukkoa. Metaani on ilmakehän kasvihuonekaasuna jo suhteellisen lyhyelläkin aikavälillä vaikutuksiltaan paljon hiilidioksidia (CO2) tuhoisampi. Sadan vuoden aikaskaalalla jokainen metaanimolekyyli on kaksikymmentäkolme kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidimolekyyli ja kahdenkymmenen vuoden aikaskaalalla metaanin potentiaali lämmittää maapalloa on sataviisikertainen hiilidioksidiin verrattuna – ja Arktisen alueen ikirouta on täynnä metaania. “Merenpohja on merialueen ikiroutaa, mutta nyt sekin lämpenee ja sulaa”, toteaa Wadham. ”Jo nyt Itä-Siperian merellä esiintyy mittaluokaltaan merkittäviä metaanikuplia. Merenpohjan metaanikansi sulaa koko ajan ja vapauttaa miljoonia kuutiokilometrejä metaania.”

Nature Geoscience -lehden vastikään julkaiseman tutkimuksen mukaan metaania on vapautunut arktisen mannerjalustan kahden miljoonan neliökilometrin alueella tuplasti enemmän kuin mitä tähän asti on ajateltu. Lehden tutkijat havaitsivat, että ilmakehään vapautuu joka vuosi vähintään seitsemäntoista teragrammaa (miljoonaa tonnia) metaania. Kun pari vuotta aiemman, vuonna 2010 julkaistuun tutkimukseen perustuneen käsityksen mukaan metaania katsottiin vapautuvan vuosittain vain seitsemän teragrammaa.

Heti Nature Geoscience’n tutkimuksen julkaisua seuraavana päivänä joukko tieteilijöitä Harvardista ja muista johtavista tutkimusinstituutioista julkaisi raportin Proceedings of the National Academy of Sciences -julkaisussa. Siinä osoitetaan, että Yhdysvaltojen öljy- ja maataloussektorin aiheuttamat metaanipäästöt saattavat olla 50 prosenttia suuremmat kuin aiemmissa arvioissa ja puolitoista kertaa suuremmat kuin Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto antaa ymmärtää.

Mutta kuinka vakavasta asiasta mahdollisessa globaalissa metaanikatastrofissa onkaan kyse? Kaikki tieteilijät eivät pidä sitä välittömänä uhkana eivätkä edes kaikkein suurimpana mahdollisena uhkana. Toisaalta yksi tuoreen metaanipäästötutkimuksen tekijöistä, Kalifornian yliopiston ilmasto- ja meritutkija Ira Leifer on huomauttanut, että “metaanilla on osansa 250 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneessa permikauden joukkosukupuutossa ja sen voidaan ajatella olevan keskeinen tekijä oikeastaan kaikissa lajien sukupuuttoon johtavissa kehityskuluissa.” Permikauden joukkosukupuutoissa on arvioitu hävinneen kaikkiaan 95 prosenttia kaikista eliölajeista.

Myös Suurena kuolemana tunnettu joukkosukupuutto alkoi, kun massiivinen laavavirta Siperian alueella nosti maapallon lämpötilaa kuudella celsiusasteella. Tämän johdosta merenpohjan jäätyneet metaanivarat sulivat ja kun ne vapautuivat ilmakehään, lämpötilan nousu kiihtyi huimasti. Tämä kaikki tapahtui suunnilleen 80 000 vuoden aikajänteellä.

Olemme tällä hetkellä keskellä prosessia, jota tieteilijät kutsuvat maailmanhistorian kuudenneksi joukkosukupuuttoaalloksi. Päivittäin 150-200 lajia kuolee sukupuuttoon, mikä tarkoittaa että sukupuuttoaallon tahti on noin tuhat kertaa nopeampi kuin mitä “luonnollinen” tai “taustalla vaikuttava” sukupuuton toteutumisaste. On mahdollista, että meneillään oleva tapahtumakulku on verrattavissa, tai jopa ohittanut, sekä Permikauden joukkosukupuuton toteutumisen nopeuden että intensiteetin. Erona on, että nykyinen joukkosukupuuttoaalto on ihmiskunnan aiheuttama, ja siten kestänyt vasta pari vuosisataa. Nykyinen sukupuuttoaalto kiihtyy jatkuvasti epälineaarisella tavalla eikä sen toteutuminen tule missään olosuhteissa vaatimaan 80 000 vuotta.

Kun ilmakehään vapautuu ennätyssuuria hiilidioksidipäästöjä fossiilisten polttoaineiden käytön takia ja niiden lisäksi vapautuu jatkuvasti enemmän metaania, on mahdollista että Suuren kuoleman kaltainen prosessi pääsee valloilleen. Osa tieteilijöistä pelkää, että tilanne on jo nyt karannut käsistä ja että olemme saavuttaneet jo useita niin sanottuja palautekytkentöjä, joiden jälkeen lämpenemisen aiheuttavat osaprosessit alkavat ruokkia toisiaan pysäyttämättömällä tavalla. Tämä johtaa ihmiskunnan sukupuuttoon. Mikä pahempaa, osa tutkijoista on vakuuttuneita siitä, että sukupuuttoon johtava prosessi voi toteutua paljon nopeammin kuin mitä yleisesti uskotaan – jopa muutaman seuraavan vuosikymmen aikana.

Nukkuva jättiläinen jyrähtää

NASA:n tutkimusraportin Is a Sleeping Climate Giant Stirring in the Arctic? mukaan “Vuosituhanten saatossa Arktisen alueen ikiroutainen maaperä on kerännyt suunnattomat varastot orgaanista hiiltä, arviolta 1 400-1 850 petagrammaa (petagramma on miljardi tonnia). Se on noin puolet kaikesta arvioidusta maapallon maaperään sitoutuneesta orgaanisesta hiilestä. Vertailun vuoksi: kaikki vuoden 1850 jälkeinen fossiilisten polttoaineiden polttaminen ja ihmisten toiminta on tuottanut 350 petagrammaa hiiliperäisiä päästöjä. Suurin osa varastoituneesta orgaanisesta hiilestä sijaitsee maaperän helposti jäästä sulavissa yläkerrostumissa 3 metrin syvyyden sisällä pintakerroksesta.

Muiden ohella NASA:n tutkijat alkavat oppia, että Arktisen alueen ikirouta, ja sinne sitoutunut hiili, ei ehkä olekaan niin pysyvästi jäässä kuin sen nimi antaa olettaa. NASA:n johtama viiden vuoden kenttätutkimushanke Carbon in Arctic Reservoirs Vulnerability Experiment (CARVE) tutkii, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa Arktisen alueen hiilikiertoon. Sen tutkimusjohtaja Charles Millerin mukaan “ikiroutainen maaperä lämpenee jopa Arktisen alueen ilman lämpötilaa nopeammin: viimeisen 30 vuoden sisällä jopa 1,5-2,5 celsiusastetta. Kun maanpinnan lämpö tunkeutuu ikiroutaan, se uhkaa panna liikkeelle sen orgaaniset hiilivarastot ja vapauttaa ne ilmakehään hiilidioksidina ja metaanina. Tämä järkyttää Arktisen alueen hiilitasapainoa ja pahentaa valtavasti ilmaston lämpenemistä.”

Miller pelkää koko ikiroudan sulamisesta koituvia seurauksia: “Muutokset ilmastossa voivat laukaista muodonmuutoksia, jotka eivät ole noin vain peruttavissa elinaikanamme. Seurauksena voi olla nopeita muutoksia maapallon toiminnassa, mikä vaatii mukautumista ihmisiltä ja ekosysteemeiltä.”

Tuore NASA:n tutkimus painottaa aktiivisten ja kasvavien metaanipurkausten löydöstä 150 kilometrin leveydellä. Alueen tutkimusaluksen tieteilijän mukaan kuplintaa on niin kauas kuin silmä kantaa ja merivesi näyttää valtavalta poreammeelta. Kesien 2010 ja 2011 välillä tieteilijät huomasivat, että vuoden aikana 30 senttimetrin metaanipurkaukset olivat kasvaneet kilometrin levyisiksi. Tämä 3 333 prosentin kasvu on esimerkki epälineaarisesta kiivaudesta, jolla osa planeetasta reagoi ilmastohäiriöihin.

Vertaillessaan nykyisiä löydöksiä CARVE:n aikaisempiin, Miller paljastaa toisen hälyttävän asian: “Jotkut mittaamistamme metaani- ja hiilidioksidipitoisuuksista ovat olleet suuria, ja havaitsemme myös hyvin erilaista käyttäytymistä kuin mitä mallinnukset antaisivat olettaa. Keväisen suojasään aikana näimme laajoja alueellisia ja jaksottaisia normaalia korkeampia hiilidioksidin ja metaanin purkauksia sisäisessä Alaskassa ja ympäri sen pohjoisosia, ja ne jatkuivat myöhään, normaalin talventulon jälkeiseen aikaan. Mainitakseni toisen esimerkin, heinäkuussa 2012 todistimme Innokon erämaan soiden yllä metaanitasoja, jotka olivat miljardisosissa ilmaistuna 650 yksikköä normaalitasoa korkeampia. Samanlaisia lukemia voi löytää suurkaupungeista.”

Maaliskuussa 2010 julkaistun Science-lehden mukaan Jäämeren alla olevissa jään peittämissä metaanihydraateissa on yhteensä 1 000 – 10 000 miljardia tonnia hiiltä. Tätä on syytä verrata yhteensä 240 miljardiin tonniin hiiltä, jotka ihmiskunta on päästänyt ilmaan teollisen vallankumouksen alun jälkeen.

Arvovaltaisessa Nature-lehdessä viime heinäkuussa julkaistun tutkimuksen mukaan viidenkymmenen miljardin tonnin “metaaniröyhtäys” Arktisen alueen sulavasta ikijäästä Itä-Siperian meren alla on “mahdollinen millä hetkellä hyvänsä”. Tämä vastaisi ainakin 1,000 miljardia tonnia hiilidioksidia.

Jopa verrattain maltillinen IPCC on varoittanut vastaavasta skenaariosta: “Äkkinäisen ilmastonmuutoksen, ja/tai äkkinäisten maapallon tasapainomuutosten sekä näiden seurausten, mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Lämpeneminen voi aiheuttaa hiilidioksidin ja metaanin päästöjä biosfääriin ja valtameriin.”

Viimeisen kahden vuosisadan aikana metaanin määrä ilmakehässä on kohonnut 0,7 miljoonasosasta 1,7 miljoonasosaan. Metaanin lisäpäästöt ilmakehään voivat joidenkin ilmastotieteilijöiden mukaan tehdä neljästä kuuteen celsiusasteen lämpenemisen väistämättömäksi.

Ihmisen psyyken kykyä vastaanottaa tällaista tietoa testataan. Samaan aikaan tutkimustuloksia vyöryy lisää – eivätkä uutiset ole hyviä.

Ulos käryävästä pannusta, suoraan tuleen

Puntaroidaanpa seuraavaa aikajanaa:

Vuoden 2007 loppu: Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) ilmoittaa, että planeetta lämpenee vuoteen 2100 mennessä yhden celsiusasteen ilmastonmuutoksen johdosta.

Vuoden 2008 loppu: The Hadley Centre for Meteorological Research ennustaa kahden asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä.

Vuoden 2009 puoliväli: YK:n ympäristöohjelma ennustaa 3,5 asteen lämpenemistä vuoteen 2100. Tällainen muutos tuhoaisi ihmisten elinympäristön tältä planeetalta, koska lähes kaikki merien planktoni tuhoutuisi ja siihen yhdistyvät lämpötilan keikahdukset tappaisivat useat maakasvistot. Ihmiset eivät ole koskaan eläneet 3,5 astetta perustasoa lämpimämmällä planeetalla.

Lokakuu 2009: The Hadley Centre for Meteorological Research julkistaa päivitetyn ennusteen neljän asteen lämpenemisestä vuoteen 2060.

Marraskuu 2009: The Global Carbon Project ja Copenhagen Diagnosis ennustavat kuuden ja seitsemän asteen lämpenemistä vuoteen 2100.

Marraskuu 2010: YK:n ympäristöohjelma ennustaa viiden asteen lämpenemistä vuoteen 2050.

2012: Konservatiivisen International Energy Agencyn World Energy Outlookin raportti toteaa, että olemme matkalla kahden asteen lämpenemiseen vuoteen 2017 mennessä.

Marraskuu 2013: The International Energy Agency ennustaa 3,5 asteen lämpenemistä vuoteen 2035. YK:n Kööpenhaminan vuoden 2009 epäonnistunutta ilmastokokousta arvioiva yhteenveto totesi: “Pitkällä aikavälillä nykyisillä CO2-pitoisuuksilla merenpinnan taso voi olla 23 metriä nykyistä korkeammalla, ja lämpötila kuusi astetta lämpimämpi tai sitäkin korkeampi. Nämä arviot perustuvat todellisiin, pitkän aikavälin ilmastotilastoihin, eivät mallinnuksiin.”

Marraskuussa 2013 julkistettiin kahdeksantoista arvostetun tieteilijän, joiden joukossa mm. entinen NASA:n Goddar Instituutin johtaja James Hansen, tutkimus. Se osoitti, että pitkään kansainvälisesti hyväksytty tähtäin rajoittaa globaalin lämpeneminen kahteen celsiusasteeseen on ollut virheellinen ja aivan liikaa yhden celsiuksen yli, jonka rajoissa lämpenemisen tulisi olla, jotta voitaisiin välttää ilmastonmuutoksen katastrofaaliset seuraukset.

On myös pidettävä mielessä, että useat merkittävät arviot tulevaisuuden globaalista lämpötilasta olettavat vain harvoin pahinta mahdollista itseään ruokkivista palautekytkennöistä, kuten juuri metaanin vapautumisesta ilmakehään.

“Asioiden tila on järkyttävä”

Ilmastonmuutokseen liittyviä kuolemia arvioidaan tapahtuvan vuosittain jo viisi miljoonaa. Prosessi näyttäisi myös kiihtyvän nopeammin kuin useimmat ilmastomallit osasivat ennustaa. Jopa metaanin vapautuminen Arktiselta voidaan jättää huomioimatta, ja silti jotkut tutkijat maalaavat erittäin synkkiä tulevaisuuskuvia. Esimerkiksi kanadalainen biologi Neil Dawe kertoi elokuussa, ettei yllättyisi, jos seuraava sukupolvi todistaisi ihmislajin sukupuuton. Hän on todistanut ”elämän keskinäisen verkoston hyvin nopeaa purkautumista” Vancouverin ympäristössä. ”Talouskasvu on suurin luonnon ekologian tuhoaja”, Dawe sanoo. ”He, jotka ajattelevat kasvavan talouden ja terveen ympäristön olevan yhdistettävissä, ovat yksinkertaisesti väärässä. Jos emme hidasta kasvua, luonto tekee sen puolestamme.” Eikä hän ole kovinkaan toiveikas, että ihmiset pystyisivät pelastamaan itsensä. “Kaikki menee vain huonompaan suuntaan, mutta jatkamme kuten ennenkin. Ekosysteemit ovat joustavia, ne eivät vain rankaise tyhmyydestä välittömästi.”

Arizonan yliopiston Guy McPhersonilla on samankaltaisia pelkoja: “Planeetallamme tulee elämään hyvin vähän ihmisiä elinkelpoisen ympäristön puutteen vuoksi”, hän sanoo. Viimeaikaisia tutkimuksia, jotka osoittavat ilmaston lämpenemisen verottavan elinympäristöä, hän kommentoi: “Ne keskittyvät tutkimaan vain hiilidioksidia ilmakehässä.”

Kysymys siis kuuluu: voisiko sukupuutto tai lähes sukupuuttoon kuolemisen kaltainen tapahtuma kohdata ihmiskuntaa ilmastonmuutoksen vuoksi, ja voisiko tämä kenties tapahtua käsittämättömän nopeasti? Vastaavaa on tapahtunut menneisyydessä. Vuoden 2013 lokakuussa julkaistun tutkimuksen mukaan 55 miljoonaa vuotta sitten maan keskilämpötila vaikuttaa nousseen viisi celsiusastetta kolmessatoista vuodessa. Elokuussa 2013 Science raportoi, että lähiaikoina ilmasto muuttuu kymmenen kertaa nopeammin kuin koskaan aiemmin viimeisen 65 miljoonan vuoden aikana.

”Arktinen alue lämpenee nopeammin kuin mikään muu alue maapallolla”, ilmastotieteilijä James Hansen on todennut. ”Arktisen merijään sulamisella voi olla peruuttamattomia seurauksia. Jos sulaminen johtaa Jäämeren ja sen pohjan lämpenemiseen, metaanihydraatteja alkaa vapautua. Se on käännekohta, jonka emme halua tapahtuvan. Tämä on väistämätöntä, jos poltamme kaikki fossiiliset polttoaineet. Lopulta se johtaa useiden asteiden lämpenemiseen, eikä ole varmaa, selviäisikö sivilisaatio niin äärimmäisestä ilmastonmuutoksesta.”

Silti jo kauan ennen kuin ihmiskunta on polttanut kaikki maapallon fossiilisten polttoaineiden varannot, valtavia määriä metaania tulee vapautumaan. Vaikka ihmiskeho pystyisi kestämään 6-9° celsciusasteen lämpötilanousun, viljelykasvit ja ruoantuotantoon käyttämämme elinympäristö eivät sitä kestäisi. Kuten McPherson asian muotoili: ”En näe, miten elinympäristömme voisi olla olemassa jos lämpötila nousee 3,5–4° celsiusta. Ilmasto on lämmennyt jo keskimäärin 0,85 astetta, ja samalla olemme jo laukaisseet useimmat näistä itseään ruokkivista palautekytkennöistä.”

McPherson lisää: ”Kaikki todisteet viittaavat 3,5-5 asteen nousuun vuoden 1850 tasosta vuosisadan puoliväliin mennessä, mahdollisesti jopa paljon aiemmin. Tämä takaa jo käynnissä olevan positiivisen takaisinkytkentäprosessin, joka johtaa 4,5-6 asteen nousuun. Se on elämälle tappava taso. Osittain tähän vaikuttaa se, että ihmisten on syötävä, eivätkä kasvit pysty sopeutumaan muutoksiin tarpeeksi nopeasti, jotta tuottaisivat ruokaa 7-9 miljardille – joten kuolemme.”

Jos McPhersonin kommentti sopeutumiskyvyn puutteesta kuulostaa liioittelulta, huomioikaamme, että elokuussa julkaistun tutkimuksen mukaan evoluutio etenee ilmastonmuutosta 10 000 kertaa hitaammin. Palautekytkentöjen asiantuntija David Wasdel on myös todennut: ”Todistamamme ilmastonmuutos tapahtuu 200-300 kertaa nopeammin kuin yksikään aiempi sukupuuttoaalto.”

Wasdel mainitsee erityisen hälyttäviksi raportit, jotka osoittavat, että jo neljäkymmentä prosenttia valtamerien ruokaketjun perustasta, kasviplanktonista on hävinnyt. Kato on seurausta ilmastonmuutoksen aiheuttamasta happamoitumisesta ja lämpötilavaihteluista. (Center for Ocean Solutionsin mukaan “valtameret ovat imeneet lähes puolet teollisen vallankumouksen jälkeisistä hiilidioksiidipäästöistä. Vaikka tämä on hillinnyt kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusta, se on myös muuttanut merien ekosysteemejä 100 kertaa nopeammin kuin mikään muutos viimeisen 650 000 vuoden aikana.”)

”Tämä on jo massasukupuutto”, Wasdel lisää. ”Kysymys kuuluukin: Kuinka pitkälle se etenee? Kuinka vakavaa siitä tulee? Jos emme pysty saamaan lämpötilannousua hallintaan, korkea, mahdollisesti viiden-kuuden asteen nousu, tuhoaa 60-80% maapallon väestöstä ja lajeista.”

Mitä seuraavaksi?

Marraskuussa 2012 jopa Maailmanpankin pääjohtaja Jim Yong Kim varoitti: ”Neljä astetta lämpimämpi maailma voidaan ja pitää välttää. Ilmastonmuutosta vastustavien toimien puute johtaa siihen, että lapsemme perivät täysin erilaisen maailman kuin missä elämme nyt.”

Maailmanpankin teettämä raportti varoitti, että olemme matkalla kohti “+4 maailmaa”, jota leimaavat äärimmäiset kuumuusaallot ja hengenvaarallinen merenpinnannousu.

Kolme YK:n ilmastoneuvotteluja johtanutta diplomaattia väittävät, että on vain pieni mahdollisuus, että seuraava ilmastosopimus – jos se ikinä tullaan hyväksymään – voi estää maailman ylikuumenemisen. Ybo de Boer kommentoi: ”Ei ole mahdollista, että vuonna 2015 päästäisiin sopimukseen kahdesta asteesta. Ainoa tapa tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi ajaa alas koko maailmantalous.” Boer oli YK:n ilmastonmuutossihteeristön päällikkö vuonna 2009, kun yritykset ilmastosopimuksesta Kööpenhaminan huippukokouksessa kariutuivat.

Ilmasto- ja meritutkija Ira Leifer on erityisen huolissaan muuttuvista sademääristä, joita hiljattain vuotanut hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mietintöluonnos ennustaa tulevaisuudelle. ”Tarkastellessani +4 maailmalle arvioituja malleja, näen todella vähän sateita laajoilla alueilla, joilla on suuria väestömääriä. Mistä esimerkiksi espanjalaiset saavat tarvitsemansa veden, jos siitä tulee kuin Algeria? Osassa maailmaa on suuria väestömääriä alueilla, joissa on paljon sadetta ja viljelykasveja. Jos nämä alueet alkavat muistuttaa Pohjois-Afrikkaa sateiden ja viljelykasvien katoamisen myötä, mikä pitää ihmiset hengissä?”

IPCC:n raportin mukaan voimme odottaa sadealueiden siirtymää yhä pohjoisemmaksi, kuivattaen alueita, joilla nyt on runsaasti vettä. Historia osoittaa, että kun ravinto loppuu, nälänhätä ja taudit leviävät ja sodat alkavat. Kaikki nämä asiat, joita tutkijat pelkäävät, voivat tapahtua ennennäkemättömissä mittasuhteissa, ottaen huomioon erityisesti nykyisen globaalin maailmantalouden keskinäisriippuvuuden.

”Jotkut tutkijat ovat todenneet, että meidän tulisi tehdä suunnitelmia sopeutuaksemme +4 maailmaan, Leifer kommentoi. ”Mieleen tulee, kuinka suuri osa väestöstä voi sopeutua moiseen maailmaan. Näkemykseni on, että vain noin muutama tuhat ihmistä, jotka hakevat turvapaikkaa Arktikselta ja Antarktikselta.”

Ei kovin yllättäen, tällaisia mielipiteitä omaavat tieteilijät eivät ole niitä piirien suosituimpia tyyppejä. Esimerkiksi McPhersonia on nimitelty “McSukupuutoksi”, mihin hän on vastannut: ”Raportoin vain muiden tieteilijöiden tuloksista. Näistä lähes kaikki on julkaistu edistyneissä ja arvostetuissa julkaisuissa. En usko, että kukaan väittää vastaan sellaisille lähteille kuten NASA, Nature, Science tai Proceedings of the National Academy of Sciences. Edellämainitut sekä muut julkaisut, joita käytän, ovat varsin tunnettuja ja ammentavat legitiimeistä lähteistä kuten NOAA:sta [the National Oceanic and Atmospheric Administration]. En keksi näitä juttuja, vaan yhdistelen löytämiäni tuloksia, mikä näyttäisi olevan useille ihmisille vaikeasti sulateltavaa.”

McPherson ei ole toiveikas tulevaisuuden suhteen. Hän ei usko valtioiden halukkuuteen tehdä radikaaleja muutoksia, jotka olisivat välttämättömiä kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Hän ei myöskään odota valtavirtamedian panostavan asiaan: ”Sivilisaation loppumisella ei tehdä rahaa, vielä vähemmän ihmisen sukupuutolla.” Sijoitus planeetan tuhoamisen puolesta sen sijaan on hyvä veto: ”Niin kauan kuin kyse on rahasta, kaikki tämä tulee jatkumaan.”

Leifer sen sijaan uskoo, että ihmisen moraalinen velvollisuus on olla antamatta periksi ja että polku maailman tuhoutumisen välttämiseksi voidaan löytää. ”Lyhyellä aikavälillä oikeanlainen ihmisten toiminta on saatava taloudellisesti kannattavaksi, silloin se voi tapahtua nopeasti.” Hän arvioi ihmiskunnan halukkuutta toimia ilmastonmuutoksen lieventämiseksi vertauksen avulla: ”Ihmiset tekevät kaikenlaisia asioita vähentääkseen riskiä sairastua syöpään. Ei siksi, että se takaisi, ettet saa syöpää, vaan koska teet voitavasi suojataksesi itseäsi ja vähentääksesi sairastumisriskiä.”

Merkit pahentuneesta ilmastokriisistä ovat kaikkialla ympärillämme, haluammepa nähdä niitä tai emme. Tiedeyhteisö todellakin ymmärtää tämän. Kuten myös lukuisat yhteisöt ympäri maapalloa, joihin ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo iskeneet rajusti. Samoin on käynnissä erilaisia valmistautumisia ilmastokatastrofeihin, kuten voimakkaisiin tulviin, kuivuuteen, metsäpaloihin, lämpöaaltoihin ja myrskyihin. Evakuointi Etelä-Tyynenmeren saarilta on jo alkanut. Pakon sanelemana ihmiset ovat alkaneet opettaa lapsilleen, kuinka mukautua ja elää tilassa, mihin olemme maailmamme ajamassa.

Veljentyttäreni ja -poikani tekevät jotain vastaavaa. He kasvattavat vihanneksia takapihallaan ja heidän kahdeksan kanaansa tarjoavat munia koko perheelle. Heidän vanhempansa opettavat heille kuinka elää yhä enemmän omavaraisesti. Mikään näistä sydämellisistä toimista ei voi kuitenkaan lieventää sitä, mitä ilmastonmuutos on aiheuttamassa.

Olen 45-vuotias ja mietin usein, miten sukupolveni tulee selviämään lähestyvästä ilmastokriisistä. Mitä maailmalle tapahtuu, jos Arktiset alueet ovat jäättömiä vain muutaman vuoden kuluttua? Millaista elämäni on, jos todistan 3,5 asteen lämpötilanousun?

Ennen kaikkea mietin, kuinka tulevat sukupolvet selviävät.

Facebook-kommentit
12 Comments
  1. Mielenkiintoinen ja karu juttu.

    Jäin sellaista miettimään, että löytyykö noille tekstin ehkäpä kohtalokkaimmille johtopäätöksille jokin täsmällinen lähde?

    Kohtalokas väite johtopäätöksineen: ”YK:n ympäristöohjelma ennustaa 3,5 asteen lämpenemistä vuoteen 2100. Tällainen muutos tuhoaisi ihmisten elinympäristön tältä planeetalta, koska lähes kaikki merien planktoni tuhoutuisi ja siihen yhdistyvät lämpötilan keikahdukset tappaisivat useat maakasvistot…”

    Ainakaan tuosta viitatusta YK:n ympäristöohjelmasta en meinannut löytää esitettyjä johtopäätöksiä suoraan.

    Osaisivatko jutun kääntäjät sanoa, edustavatko johtopäätökset näin ollen enemmän Darh Jamailin omia tulkintoja kuin YK:n ympäristöohjelman laatijoiden johtopäätöksiä?

  2. Ei ole mitään hätää. Ihminen pilaa elinmahdollisuudet itseltään ja suurimmalta osalta näkyvää eliökuntaa jo hyvissä ajoin ennen vuotta 2100 muilla saasteilla ja lyhytnäköisellä luonnonvarojen ”hyödyntämisellä”.

  3. nooh, itse en ole hankkimassa lapsia ja varmaan kuolen ennenkuin kakka osuu kunnolla tuulettimeen…

  4. Pingback: Toivosta ja toivottomuudesta | Armo ja arki

  5. Pingback: happy ending | Sopulipopulaatio

  6. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa tahdotaan puhua vain ”luomukeinoista”. Luomukeinoilla tarkoitan sitä, että ihmisiä painostetaan lopettamaan hiilidioksidin tuottaminen ja annetaan luonnolle edellytyksiä sitoa hiili luonnollisella tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa lihan syönnin rajua vähentämistä ja kaiken kulutuksen radikaalia rajoittamista mukaanlukien fossiilisten polttoaineiden käyttö. Käytännössä elintason laskua. Ei itsekkäät ihmiset sellaista halua.

    Itse en usko, että kaikkein pahimmat kauhuskenariot toteutuvat. Kun paskaa on räpsynyt tuulettimeen siinä määrin, että kiinalaiset sekä ameriikan konservatiivitkin sen viimein hahmottavat, niin toimeen viimein tartutaan. Luomukeinot eivät enää siinä vaiheessa riitä. On turvauduttava teknokeinoihin.

    Teknokeinoja on mm. meren lannoitus (levät lisääntyvät ja sitovat hiilidioksidia), hiilivoiman käytön vähentäminen ja ydinvoiman käytön radikaali lisääminen, hiilidioksidin varastointi, pilvien tuottaminen vesihöyryllä/kemikaaleilla, heijastimien/linssien sirottelu avaruuteen geosynkroniselle radalle, lihan syönnin rajoittaminen, päästöjen ja fossiilisten polttoaineiden rankaisuverotus jne.

    Näillä keinoilla saadaan ihan oikeasti keinotekoisesti viilennettyä maapalloa. Nämä ratkaisut ovat kalliita, eivätkä ne ratkaise ongelmaa. Niillä hoidetaan ja helpotetaan lähinnä oireita. Lisäksi ne aiheuttavat takuuvarmasti omat välilliset ongelmansa. Silti näillä tavoilla voidaan pitkittää pahinta skenariota hamaan tulevaisuuteen ja ehkä jopa keksiä joitain pysyvämpiäkin ratkaisuja ongelman hoitamiseksi vuosikymmenten saatossa.

    Toivon toki ettei näitä vippaskonsteja tarvitsisi käyttää. Vahvasti epäilen, että jossain välissä niitä käytetään.

  7. Näin äkkivilkaisulla jutussa ei mainittu käytännössä mitään eläintuotannosta, joka on pääsyyllinen kaikkiin suuriin ympäristöongelmiin, mukaanlukien lajien kuudenteen sukupuuttoaaltoon. World watch instituutin tutkimusten mukaan eläintuotanto aiheuttaa jopa 51% kaikista kasvihuonekaasuista, kun kaikki eläintuotannon päästölähteet otetaan huomioon. Joka tapauksessa eläintuotanto saastuttaa paljon enemmän kuin kaikki maailman kulkuneuvot yhteensä. Se tuhoaa metsät ja saastuttaa ilmakehän lisäksi myös vesistöt ja maaperän. Myös YK on todennut että veganismi voisi pelastaa maapallon tuholta. http://www.theguardian.com/environment/2010/jun/02/un-report-meat-free-diet

  8. Pingback: Helsyviesti 6.11.2015 | Helsyviesti

Vastaa käyttäjälle sampo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *