Propagandistista työvoimapolitiikkaa?

Aktiivisen työvoimapolitiikan käsitteellä on kuvattu valtiovallan toimia, joilla suoraan puututaan työmarkkinoiden toimintaan esimerkiksi järjestämällä tukityöpaikkoja tai kouluttamalla työttömiä. Kataisen hallituksen ohjelman mukaan ”aktiiviset työvoimapoliittiset toimet” ovat yksi keino, jonka avulla hallitus pyrkii työllisyysasteen nostamiseen ja työttömyysasteen alentamiseen 5 prosentin tasolle.

Tilastokeskuksen ilmoittama uusin työttömyysaste huhtikuulta on 9,0 prosenttia ja työ- ja elinkeinoministeriön laskema 11,7 prosenttia. Tavoite 5 prosentin työttömyydestä on koko ajan etääntynyt. Viime vuosien kokemuksen perusteella voisi määritellä propagandistisen työvoimapolitiikan. Siinä on paljon puhetta, mutta vähän tekoja.

Määrärahojen alikäyttö

Yksi esimerkki tästä on työllisyysmäärärahojen alikäyttö. Viime vuosinakin, kun työttömyys on ollut kasvussa, kipeästi kaivattuja määrärahoja on käytetty sangen tehottomasti. Vuonna 2012 määrärahoja jäi käyttämättä lähes 100 miljoonaa euroa ja vuonna 2013 yli 200 miljoonaa euroa.

Valtion tilinpäätöksestä voidaan lukea, että viime vuonna työ- ja elinkeinoministeriöllä oli käytettävissä työllisyystoimiin 675 miljoonaa euroa. Käytetty määräraha oli kuitenkin vain 462 miljoonaa euroa eli 213 miljoonaa euroa vähemmän. Se on vähemmän kuin esimerkiksi vuonna 2008, jolloin talouskriisi oli vasta iskemässä Suomeen.

Viime vuonna työllisyysmäärärahaa suurennettiin lisäbudjetilla kaksi kertaa. Käytetty rahamäärä oli kuitenkin pienempi kuin alkuperäisen budjetin määräraha. Voi kysyä, olivatko lisäbudjetit tältä kohdin vain propagandavälineitä: hallitus oli panostavinaan työllisyyteen, vaikka todellisuudessa mitään edistystä ei tapahtunut.

Työ- ja elinkeinoministeriön vuosikertomuksessa tilannetta selitetään seuraavasti:

”Se, miksi lisämäärärahoja ei pystytty hyödyntämään paremmin, johtuu osittain vuoden 2013 alussa voimaan tulleista organisaatio- ja lainsäädäntömuutoksista, jotka aiheuttivat viivettä hankintaprosessien käynnistämisessä ja palveluihin ohjaamisessa.”

Se mitä tässä sanotaan kauniisti ”organisaatiomuutoksiksi” merkitsi käytännössä sitä, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista sekä työvoima- ja elinkeinotoimistoista vähennettiin vuoden 2013 aikana runsaat 400 henkilöä. Tämän tiedon löytämiseksi on etsittävä ELY-keskusten yhteinen toimintakertomus vuodelta 2013. Se, että määrärahoja jää käyttämättä, ei ole tämän valossa ihme.

Nuorisotakuu ei toimi

Niin sanottu nuorisotakuu eli nuorten yhteiskuntatakuu on toinen esimerkki pikemminkin propagandistisesta kuin todellisesta työvoimapolitiikasta. Tämä on nykyisen hallituksen lupaus, jonka mukaan kaikille alle 25-vuotiaille työttömille taataan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka. Sekin on kirjoitettu hallitusohjelmaan.

Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan nuorten työttömyyden kestot ovat pidentyneet vuoden 2011 alusta lähtien. Uusimpien tietojen mukaan 45 prosentilla nuorista työttömyyden kesto ylittää 12 viikkoa (eli kolme kuukautta) ja noin 17 prosentilla 26 viikkoa eli puoli vuotta. Jos nuorisotakuu toimisi luvatulla tavalla, näitä ryhmiä ei pitäisi olla käytännössä lainkaan. (Ks. oheinen kuvio).

nuorisotyollisyys

Vihreiden kansanedustaja, entinen työministeri Anni Sinnemäki sanoi 14. toukokuuta eduskunnan välikysymyskeskustelussa:

”Nuorten työttömien määrä on kasvanut yhtäjaksoisesti kuukausi kuukaudelta yli kahden vuoden ajan. Nuorisotakuu oli vihreille todella tärkeä tavoite vaaleissa, ja siksi tuntuu erityisen masentavalta, että sen tavoitteet eivät lainkaan ole toteutuneet. Takuun piti astua voimaan viime vuoden alusta, mutta siitä lähtien nuorten työttömyysjaksot ovat vain pidentyneet, ja yhä suuremmalla osalla nuorista työttömyys kestää yli kolme kuukautta.”

Sen sijaan työministeri Lauri Ihalainen (sd) ja kansanedustaja Johannes Koskinen (sd) kehuivat hanketta toteamalla mm., että 93 prosenttia nuorista työttömistä sai viime vuonna työllistämissuunnitelman ja että 10 000 nuorta on saanut palkkatuettua työtä. Jos tilastoja pengotaan, Sinnemäki on kyllä oikeassa. Ihalainen ja Koskinen eivät esittäneet mitään vertailulukuja aikaisempaan verrattuna.

Työnetsijäpalkkio oli kupla

Jonkun verran vanhempi, yli kymmenen vuoden takainen esimerkki tuloksettomasta, mutta paljon puhetta aiheuttaneesta työvoimapolitiikasta on Lipposen II hallituksen vuoden 2002 budjetissa käyttöön ottama ”työnetsijäpalkkio”. Henkilöille, jotka löysivät työttömälle vähintään kuuden kuukauden työpaikan, luvattiin maksaa palkkio. Tähän varattiin vuosien 2002 ja 2003 budjeteissa yhteensä 24 miljoonaa euroa. Tällä tavoin löydettiin kahden vuoden aikana peräti 50 työpaikkaa, joista 16 kappaletta vuonna 2003. Vuonna 2003 rahaa käytettiin 50 000 euroa. Määrärahasta jäi 99,6 prosenttia käyttämättä ja koko kokeilu lopetettiin vähin äänin. Tämän tarinan voi lukea hallituksen kertomuksesta valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna 2003.

Facebook-kommentit
One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *