Revalvaation sävellyskilpailu

Äänekosken edesmenneen runoilevan proletaari-filosofin Taisto Pajarin jäämistöstä, joka sattuman kautta on päätynyt Revalvaation toimituskunnan haltuun, on löytynyt merkittävä kansallis-patrioottinen runoelma Sinivalkoinen, joka tiivistää suomalaisen kansan viisisataavuotisen luokkataistelun ydinkohdat eeppisen laulelman muotoon.

Koska tämä merkittävä runoelma – kuten Eino Leinon kuolemattomat runot Vesa-Matti Loirin tulkitsemina – ansaitsee saada myös musiikillisen muodon, Revalvaation toimistuskunta julistaa alkaneeksi sävellyskilpailun, jonka tarkoituksena on saattaa T. Pajarin runoelma musiikkiteokseksi.

Jos Revalvaation sävellyskilpailu osoittautuu suomalaista työväenkulttuuria rikastuttavaksi menestykseksi, voidaan kilpailun jatkaminen seuraavina vuosina nousee myös mahdollisuudeksi, sillä T. Pajarin jäämistöstä on löydettävissä useita vastaavia kuolemattomia mestariteoksia.

Sävellyskilpailun periaatteet

Sävellyskilpailu on avoin kaikille halukkaille ja on toivottavaa, että mahdollisimman moni osallistuu mittelöön.

Sävellykset on toimitettava 4.1.2011 mennessä Revalvaation toimituskunnalle osoitteeseen toimitus [at] revalvaatio.org. Tuona päivänä Pietarin työläis- ja sotilasneuvostojen keskuskomitea vahvisti Leninin ja kansankomissaarien neuvoston päätöksen hyväksyä Suomen hallituksen itsenäisyyspyyntö. Sävellyksen voi jättää nuottien muodossa tai esimerkiksi mp3-formaattiin tallennettuna lauluna, johon on liitetty säestyksessä käytettävä soinnutus.

Voittaneen sävellyksen tekijälle annetaan palkinnoksi litran pullo suomalaisen sielunkärsimyksen ydinverta eli Koskenkorva-viinaa. Kilpailun ratkettua nouseva outlaw-iskelmä artisti Leevi Launis äänittää kappaleesta version, joka julkaistaan palkintojenjaon ja voittajien julkistamisen yhteydessä 27.1.2011, päivänä, joka on paitsi Taisto Pajarin syntymäpäivä, myös päivä, jolloin toimeenpaneva komitea määräsi punakaartit liikekannelle Helsingissä 1918.

Voittajan valitsee Revalvaation toimituskunnan arvovaltainen raati. Paras sävelmä voittakoon!

* * * * *

Alla on T. Pajarin Sinivalkoinen runoelman iskevät sanat. Seuraava tehtävä olkoonkin kuolemattoman sävelen kehittäminen niille!

Sinivalkoinen

Taas ruhtinaiden sotavelat maksettava on
Ja talonpojan selkää pyhkii raippa armoton
Linnaleirit, verot kantaa Kruunun kova käsi
Ainut johon luottaa voit on toiset lähelläsi
Ilkka kaivaa sotakirveen routaisesta maasta
Aika tullut lakaista pois aateliston saasta
Kapinaansa nuijamiehet nousee yhteistuumin
Mut aateliston pyövelit sen murskaa perinjuurin

Talonpojan tappolinja jatkui vuosisadat
Rahvaan raataminen täytti aateliston padat
Nälänhädät, taudit niitti kansaa niin kuin heinää
Edistyksen aatteet törmäs taantumuksen seinään
Kansa oppi nöyräksi ja Jumalaansa kiitti
Papit uskon aateliston luokkavaltaan liitti
Saarijärven Paavo kynti tilaa hallanarkaa
Vaan auttanut ei usko meidän omaa Paavo-parkaa

Täällä kansa on kärsinyt paljon
Se on raatanut päivät ja yöt
Vasta silloin se hukkaan mennyt on
Jos sukupolvien unohtaa työt
Täällä kansa on hävinnyt kaiken
Mutta silti se vain yrittää
Monet murheet vieraina olleet sen
Niiden mittaa ei voi käsittää

Kun omista ei maata, niin maattomana työtä
Sä toisille saat tehdä ja kiristellä vyötä
Jussi raivaa suosta pellon, pappi kahvit keittää
Kun pelto sadon kantaa, pappi Jussin ulos heittää
Kun maattomat ja torpparit vaatii oikeutensa
Niin tilanherra santarmit kutsuu turvaksensa
Taas köyhä kansa kokoontuu punalipun alla
Ja valkopilvet vaeltavat sinitaivahalla

Täällä kansa on kärsinyt paljon
Se on raatanut päivät ja yöt
Vasta silloin se hukkaan mennyt on
Jos sukupolvien unohtaa työt
Täällä kansa on hävinnyt kaiken
Mutta silti se vain yrittää
Monet murheet vieraina olleet sen
Niiden mittaa ei voi käsittää

Kun sodan jälkeen köyhillekin pellot jaetaan
Niin Koskelankin perhe oman peltotilkun saa
Vaan pientilaa kovin kauan kannata ei pitää
Niin muutto maalta kaupunkiin alkaa päässä itää
Siis laudat lyödään ikkunaan ja pellot pakettiin
Mut sarkapaita maalaisen ei vaihdu shakettiin
Vaan tehtaanpillin ääneen, joka meitä muistuttaa
Että yhtälailla maattomana me myös jatketaan

Täällä kansa on kärsinyt paljon
Se on raatanut päivät ja yöt
Vasta silloin se hukkaan mennyt on
Jos sukupolvien unohtaa työt
Täällä kansa on hävinnyt kaiken
Mutta silti se vain yrittää
Monet murheet vieraina olleet sen
Niiden mittaa ei voi käsittää

Taisto Pajari

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *