Sinn Féinin johtaja neljä päivää pidätettynä

Pohjois-Irlannin poliisi (Police Service of Northern Ireland) pidätti Sinn Féinin puheenjohtajan, Gerry Adamsin vappuaattona. Adams, joka on johtanut Sinn Féiniä vuodesta 1983 ja on nykyään kansanedustajana Irlannin parlamentissa, vapautettiin toukokuun 4. päivänä laajan protestoinnin jälkeen. Poliisi kuulusteli Adamsia epäiltynä osallisuudesta vuonna 1972 tapahtuneeseen Jean McConvillen murhaan. IRA tappoi McConvillen, koska tätä epäiltiin ilmiantajaksi. Ruumis löydettiin vasta vuonna 2003, ja poliisi on pitänyt tapausta edelleen avoimena lisätutkimuksille uusien todisteiden ilmaantuessa.

Belfastin Falls Roadilla, joka on kaupungin yksi tärkeimmistä tasavaltalaisalueista, järjestettiin toukokuun 3. päivä Adamsin puolesta laaja mielenosoitus. Samalla paljastettiin uusi, Adamsia tukeva seinämaalaus. Pidätystä vastaan ei kampanjoitu vain Irlannissa vaan myös kansainvälisesti. Vasemmiston europarlamenttiryhmän GUE/NGL:n kärkiehdokas Alexis Tsipras (Syriza) vaati välittömästi Adamsin ehdotonta vapauttamista ja nimitti pidätystä teoksi rauhanprosessia vastaan: “Gerry Adams ei ole yksin. Hänen puolellaan on, Kreikan kansan lisäksi, jokainen syntipukkipolitiikkaa ja opportunistisia vaalia edeltäviä toimia vastustava demokraattinen kansalainen jokaisesta Euroopan nurkasta.” Solidaarisuutta Adamsin puolesta ilmaistiin lisäksi muun muassa Kataloniassa, Baskimaassa, Korsikassa, Italiassa, Australiassa sekä USA:ssa.

Vapauttamistaan seuranneessa lehdistötilaisuudessa Adam painotti olevansa syytön ja tuomitsi murhan, josta häntä epäiltiin. Kuten ennenkin, hän korosti, ettei ole ollut IRA:n jäsen, ja lisäsi, ettei ole koskaan myöskään sanoutunut irti IRA:sta. Adams muistutti, että tasavaltalaiset ovat osallistuneet vahvasti vanhoja kuolemantapauksia selvittäviin tutkimuksiin. Enää ei kuitenkaan eletä 1970-luvulla tai 1980-luvulla. Paluuta menneisyyteen ei ole, ja tasavaltalaiset toteuttavat tavoitteitaan rauhanomaisin keinoin.

Adams sanoi pidätyksestään huolimatta edelleen tukevansa Pohjois-Irlannin poliisia: nykyään reilun oikeusprosessin toteutuminen on mahdollista. Samalla hänen mukaansa pidätys osoitti, että PSNI:n sisällä toimii edelleen “vanha kaarti”, jolle PSNI on Royal Ulster Constabularyn jatke. Tämän vanhan kaartin ajattelu perustuu aikaan, jolloin RUC toimi yhteistyössä lojalistien asejoukkojen kanssa, vailla poliittisesti neutraalin poliisitoiminnan periaatetta. Tämä brittiläisen systeemin pimeä puoli ja pienessä vähemmistössä olevat, edelleen aseellista toimintaa kannattavat tasavaltalaiset eivät kuitenkaan Adamsin mukaan voi voittaa.

Adams myös korosti menneensä poliisin luo Antrimiin täysin vapaaehtoisesti, poliisin otettua yhteyttä hänen lakimieheensä. Siksi pidätys ei olisi ollut missään nimessä tarpeellinen. Lisäksi poliisin esittämä “todistusaineisto” oli samaa, joka on ollut poliisin saatavilla jo noin 40 vuoden ajan: tiedot hänen taustastaan 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeessä, vuodet vankilassa 1970-luvun alussa, valokuvat tasavaltalaisten hautajaisista ja täysin julkinen aineisto, kuten hänen kirjoittamansa kirjat. Uutena aineistona olivat Pohjois-Irlannin poliisin USA:n oikeusistuinten päätöksillä Bostonin yliopistosta saamat haastattelut, jotka ovat peräisin Ed Moloneyn ja Anthony McIntyren Belfast Project -tutkimuksesta.

Kuten Adams lehdistötilaisuudessa painotti, Ed Moloney tunnetaan kriittisestä suhtautumisestaan Sinn Féinin johtoon. Moloney on kirjoittanut mm. kirjan ”A Secret History of the IRA”, jossa hän arvostelee Adamsin menetelmiä puoluekoneiston ja IRA:n kääntämisessä rauhan tielle, samalla kuitenkin pitäen tätä ratkaisevan tärkeänä rauhanprosessin vaikuttajana. Anthony McIntyre puolestaan on entinen IRA:n jäsen, joka on avoimesti kritisoinut Sinn Féiniä. Tutkimusprojektin alullepanija oli lordi Paul Bew, unionistisen puoluejohtajan David Trimblen entinen neuvonantaja. Monet tutkimuksessa haastatelluista henkilöistä lisäksi suhtautuvat hyvin kielteisesti Sinn Féinin johtoon. Nämä seikat herättävät tulkintoja tutkimusprojektin puolueellisuudesta.

Lisäksi Bostonin yliopisto on kritisoinut tutkijoita siitä, että nämä eivät ole ottaneet vastuuta virhearvioinneistaan mitä tulee aineiston pysymiseen suojassa viranomaisten luovutusvaatimuksilta. USA:n akateemisilla instituutioilla ei ole suojaa liittovaltioiden tuomioistuinten haasteita vastaan, ja tämän olisi pitänyt hyvin olla Moloneyn ja McIntyren tiedossa. Bostonin yliopiston historian laitos onkin skandaalin myötä irtisanoutunut Belfast Project -tutkimuksesta.

Luottamus poliisiin rakoilee

Sekä Irlannissa että Pohjois-Irlannissa pidetään eurovaalien ajankohtana lisäksi paikallisvaalit. Gerry Adamsin lisäksi monet muut keskeiset Sinn Féinin poliitikot, kuten Mary Lou McDonald ja Martin McGuinness, ovat väittäneet sekä pidätyksen että sen ajankohdan olleen poliittisesti motivoituja. McGuinness on jopa todennut, että Sinn Féinin tulee nyt uudelleen arvioida, tukeeko se edelleen poliisivoimia, minkä johdosta taas Democratic Unionist Partyn puheenjohtaja Peter Robinson on arvostellut tätä poikkeuksellisen kovasanaisesti.

McGuinnessin mukaan tietenkin poliisin pitää toimia silloin, kun sillä on todistusaineistoa: kukaan ei ole lain yläpuolella. Todellisuus on kuitenkin hyvin toisenlainen, eivätkä poliisi tai unionistijohtajat voi perustellusti vedota tasapuolisuuden periaatteeseen samalla, kun murhiin sotkeentuneita Iso-Britannian viranomaisia ei aseta syytteeseen, mistä on lukuisia esimerkkejä. Iso-Britannian viranomaiset ovat olleet vuosikymmenten ajan suojassa syytteiltä, huolimatta suorista tai epäsuorista yhteyksistään murhiin.

Juuri luottamus (tai sen puute) poliisiin on ollut yksi keskeisistä kysymyksistä Irlannin rauhanprosessissa. Osana tätä prosessia Royal Ulster Constabulary lakkautettiin 2001, ja tilalle tuli Police Service of Northern Ireland. On selvää, että vuosikymmenten ajan poliisin neutraalisuudesta ei ollut tietoakaan. Samalla on selvää, että rauhanprosessi on tuonut edistystä, mutta aiheellisia epäilyksiä on edelleen.

Adamsin pidätys on myös voimistanut keskustelua siitä, minkä pitäisi olla Pohjois-Irlannin konfliktissa (Troubles) väkivaltaiseen aseelliseen toimintaan osallistuneiden taistelijoiden asema nykyaikana. Monet taistelijat vapautettiin vankilasta jo vuosia sitten osana rauhansopimuksia, mutta kysymys on ongelmallinen erityisesti niiden kohdalla, jotka eivät ole kärsineet teoistaan mitään tuomioita. Helppoja vastauksia ei ole, mutta joka tapauksessa on olennaista muistaa, että nimenomaan armahdukset ja vapauttamiset olivat olennainen osa rauhansopimusten ehtoja. Tämä perustuu sen tunnustamiseen, että taistelijat eivät olleet “tavallisia rikollisia” vaan sodan osapuolia ja että siksi heitä ei tule juridisesti kohdella tavallisten rikollisten tavoin.

Juuri tästä oli keskeisesti kyse myös tasavaltalaisvankien tunnetussa vuoden 1981 nälkälakossa, jossa kuoli 10 vankia. Yksi vangeista oli Bobby Sands, jonka kuolemasta tuli 5.5.2014, Adamsin vapautusta seuranneena päivänä, kuluneeksi 33 vuotta. Nälkälakkolaiset vaativat poliittisen vangin statusta. (Suomalaisten oikeistolaisten, kuten Matti Apusen ja Timo Soinin, laajasti ihailema Margaret Thatcher vastusti ehdottomasti poliittisen vangin statuksen myöntämistä ja siten osaltaan aiheutti 10 vangin kuoleman. Juuri Thatcherin valtakaudella brittiviranomaiset myös tekivät yhteistyötä lojalistien kuolemanpartioiden kanssa. Raadollisen ristiriitaista on, että juuri katolinen Soini puolustaa poliitikkoa, joka harjoitti tällaista väkivaltaa uskonnoltaan pääasiassa katolisia tasavaltalaisyhteisöjä kohtaan.)

Kompromissien vaikeus

Mielipidekyselyt ovat ennakoineet Sinn Féinille todella hyvää tulosta tulevissa eurovaaleissa ja jopa asemaa Irlannin suosituimpana puolueena. 3.5.2014 julkaistiin galluptulos, jonka mukaan Sinn Féin voi saada kolme paikkaa Euroopan parlamenttiin. Kysely oli tosin tehty ennen Adamsin pidätystä. Tällä hetkellä Sinn Féinin edustaja Euroopan parlamentissa ja GUE/NGL-vasemmistoryhmässä on Martina Andersson, Derrystä kotoisin oleva entinen IRA:n jäsen, joka vapautui vankilasta vuoden 1998 Pitkänperjantain sopimuksen (Good Friday Agreement) ehtojen ansiosta. Andersson oli vasta lapsi Bloody Sundayn (Derry 1972) aikoihin, mutta se vaikutti häneen silti hyvin merkittävästi.

Euroopan parlamentissa Andersson on vaikuttanut mm. tupakointia ehkäisevään lainsäädäntöön. Hänen keskeisiä teemojaan ovat olleet myös maatalouteen liittyvät kysymykset sekä kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan parlamentin väliset suhteet. Kuten muillakin GUE/NGL:n puolueilla, myös Sinn Féinillä eurovaalikampanjan keskeisinä teemoina ovat sosiaalisesti kestävät ratkaisut EU:n taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin.

Sinn Féin ja unionistipuolueista Democratic Unionist Party ovat merkittävimmät ryhmittymät Pohjois-Irlannin hallinnon “toimeenpanevassa komiteassa” (Executive Committee). Niiden välejä on viime aikoina kiristänyt myös se, että neuvottelut, joiden tarkoituksena oli sopia lipuista, marsseista sekä erilaisista menneisyyden käsittelyn haasteista, kariutuivat vuodenvaihteessa. Neuvotteluita johtivat diplomaatti Richard Haass sekä kansainvälisen oikeuden professori Meghan O’Sullivan, kumpikin USA:sta. Sinn Féin olisi ollut valmis hyväksymään sopimusluonnoksen mutta kompromissihaluttomat unionistipuolueet eivät, vaikka on selvää ja väistämätöntä, että konsensusperiaatteella muotoiltavassa sopimuksessa on jokaiselle epämieluisia kohtia.

Sinn Féinin edustajien puheenvuorojen mukaan tämäkin epäonnistuminen osoitti, että valitettavasti unionistipuolueet eivät kykene katsomaan tulevaisuuteen ja että niiden sanastossa kompromissi tarkoittaa tappiota ja antautumista. Vaikuttaa siltä, että unionistipuolueet olivat mukana neuvotteluissa vain näennäisesti ja antautuivat viime kädessä mielistelemään kannattajiensa äärielementtejä (kuten Orange Order ja Ulster Volunteer Force). Vastaavasti myös Iso-Britannian hallituksen tuki neuvotteluille oli passiivista.

Lojalistien äärielementit ovat vastustaneet väkivaltaisesti mm. Belfastin kaupunginvaltuuston päätöstä rajoittaa Iso-Britannian lipun pitämistä salossa. Ne ovat myös vaatineet oikeutta yhä provokatiivisesti marssia tasavaltalaisten asuinalueiden läpi. Palopommi-iskut, hakkaamiset, uhkailut sekä tasavaltalaisille kulttuurisesti tai uskonnollisesti tärkeiden instituutioiden häirintä ovat myös jatkuneet. Näillä ryhmillä on siis merkittävää vaikutusvaltaa unionistisissa puolueissa. Sen sijaan “tasavaltalaisilla toisinajattelijoilla”, kuten Continuity IRA tai Real IRA (joista kumpikin irtautui 1990-luvulla IRA:sta), jotka edelleen jatkavat aseellista toimintaa, on vain vähän tukea tasavaltalaisissa yhteisöissä eikä lainkaan vaikutusvaltaa edustuksellisessa politiikassa.

Artikkelilähteet: http://www.anphoblacht.com/

Gerry Adamsin blogikirjoitus pidätyksestä

Haassin ja O’Sullivanin neuvottelut

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *