Sipilän uhka ja oikeiston vastamanööverit

fear

Kokoomuksen kannatus on alkanut laskea, samoin demareiden. Etenkin kokoomuksen kannatuksen lasku on uusi ja mielenkiintoinen ilmiö. Kun päätoimittaja Pentikäinen avasi Hesarin EK:n arvostelulle ja nosti esiin Sipilää, tavoitteena oli ehkä hiukan minimoida perussuomalaisten vetovoimaa. Systeemille kävi työtapaturma ja Sipilä alkoi vetää puoleensa muitakin. Tämän takia oikeisto on aloittanut monitahoiset manööverit säilyttääkseen hegemonian itsellään mahdollisen poliittisen muutoksen keskellä.

Ensinnäkin oikeisto käyttää kaikki voimansa pitääkseen kurissa nykyisen hallituksen ja sen epäröivät ja kannatuksensa katoamista pelkäävät kansanedustajat – nyt on kiire saalistaa niin paljon kuin mahdollista, kun oma mies on vielä johdossa: kehysriihen miljardit on muutettava eduskunnan päätöksiksi ja julkisen sektorin leikkaukset on saatava läpi. Katainen vaatii hallituspuolueiden johdolta kurinpalautusta ja uhkailu on kovaa. Demarien kannatuksen huvetessa mahdollinen vuoto vasemmalle on pyrittävä tukkimaan. Oikeistodemarien syleilemä SAK:n vasemmistoryhmä oli päättänyt jo ennen Vasemmistoliiton puoluekokousta, että Yrttiahon on lähdettävä, siis jo ennen pahamaineista 9 minuutin tervehdyspuhetta SKP:n kokouksessa. Yksi erottaminen auttaa kaikkia hallituspuolueita pitämään kapinallisensa kurissa, eikä muiden tarvitse tahrata käsiään epädemokraattisilla toimenpiteillä.

Toiseksi on aloitettu koko yhteiskuntaa koskeva kulttuuriin, tutkimukseen ja mediaan kohdistuva kurinpalautus, irtisanomisilla säikyttely ja muu uhkailu, joka liittyy oikeiston ja demarien kannatuksen laskuun. Tavoitteena on vallata takaisin mediahegemonia, jossa jokainen toimija ymmärtää olla suututtamatta tärkeitä tahoja. Jos ei hyvällä niin pahalla, jos uusliberalismin aate ei enää vedä, niin pelko riittäköön. Demarin päätoimittaja sai potkut, Hesarin päätoimittaja sai potkut. Apunen haukkui teatteriesityksen Neljäs tie, tavalla jollaista lyttäystä ei ole nähty aikoihin ja joka oli tarkoitettu eräänlaiseksi sotahuudoksi merkittävää uutta radikaalia taidetta vastaan. Tutkimusmäärärahojen uudella kohdentamisella halutaan saada toivotunlaista tutkimusta, mutta myös hiljentää tai uudelleensuunnata tutkijoita.

Kolmanneksi varaudutaan ostamaan mahdolliset tulevat vaalien voittajat EK:n puolelle ja rakentamaan uusi hallinto Viinasen Ahon linjoille. Nyt on jo alkanut taitava demagogia pienyrittäjien tuskasta sekä sellaisista sääntelyn ja julkisen sektorin ongelmista, jotka kohdistuvat mahdollisiin perussuomalaisten ja kepun kannattajiin. Vanhan ryssävihan avulla yritetään edetä kohti Natoa, jota myös Soini kannattaa. Tältä pohjalta pyritään rakentamaan tulevan hallituskauden koalitiota. Olemme tekemisissä taitavien kavereiden kanssa.

Nyt kun kaikki säntäilevät tunteilla eri suuntiin, vasemmistossa olisi hyvä nähdä, että piiska viuhuu ja tuulen suuntaa yritetään kääntää jälleen kerran kansalaisten kannalta huonompaan suuntaan. Koettuani vastaavia tapahtumia ja samanlaisia ilmiöitä vuosikymmenien ajalta, tiedän, että osa ymmärtää yskän ja sulkee suunsa ja yksinkertaiset yhtyvät huutoon. Vanhasta kokemuksesta tiedetään sekin, että muutaman vuoden kuluttua kovimmat vasemmiston piiskanheiluttajat ovat jo siirtyneet demareihin, korkeisiin hallintovirkoihin tai yritysmaailman palleille, ja jäljelle jääneet ihmettelevät liikkeen kannatuksen laskua. Ja kuin sattumalta edellä mainittujen piiskanheiluttajien tavoitteena ollut vasemmistopuolueiden yhdistäminenkin on jälleen askeleen lähempänä.

Mielenkiintoista on, saadaanko nettikansa ja uusi nuoriso säikyteltyä tai sotkettua. Entä onnistuuko EK sulkemaan perussuomalaisten suut lupaamalla pientä valtaa, ja ennen kaikkea, miten pehmeäksi Sipilä osoittautuu Kataisen kosinnalle? Onko hän uusi Esko Aho, jolla on Olli Rehnin ajatukset ja miellyttävä olemus? Edessä saattavat olla entistä vaikeammat vuodet, jos perussuomalaisten äärioikeistolaisuus, kepun työreformilinja ja kokoomus taustallaan EK:n valta ja rahat tulevat määrittelemään seuraavan hallituskauden samalla kun ihmiset ovat menettäneet toivonsa vasemmistoon.

Kiinnostava kysymys on myös, suostuvatko isojen ammattiliittojen johtajat edelleen Ihalaisen ja SAK:n pehmeän Lylyn juoksutettaviksi, kun jäsenkunnan edut vaatisivat aivan muuta ja ay-johtajia on jo monta kertaa nöyryytetty niin koulutuspäivä- kuin tupo-ei-tupo-pelleilyissä.

Kansalaismielipiteen muutos, joka näkyy gallupeissa, on siis merkittävä ilmiö. Tympääntyminen kokoomuksen politiikkaan mahdollistaisi myös vasemmistolle kansalaisten eduista lähtevän kansanrintaman rakentamisen, jolloin tavoiteltaisiin todellista sotilaallista liittoutumattomuutta, irtautumista EU:n federalistisesta kehityksestä, valtionyhtiöiden ja julkisen sektorin toimintaedellytysten parantamista, työpaikkoja ja parempaa sosiaaliturvaa, siis kaikkea sitä, mitä kansalaisten valtaosa EVA:nkin tutkimusten mukaan kannattaa.

Päivi Uljas

Facebook-kommentit
5 Comments
  1. Ajat ovat sellaiset, että tarvitaan pitkälle tähtäävää ”kansanrintamayhteistyötä.” Kepu, Vasemmistoliittl ja SDP saisivat yhdistää voimansa ja rakentaa vastuullisesti yhteiskuntaa, kuten nämä tekivät jo vuosikymmeniä. Näillä voimilla voidaan tehdä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä Suomi. Ongelmana on mainostoimistojen avulla valtaan yhdeksi kaudeksi kivunnut kokoomus, joka on populistinen ja haalii nopeita etuja suurpääomille, ja persut, jotka vain haluavat valtaa ja ulkomaalaiset ulos.

  2. Hei

    Kysyisin, mihin perustuu väite, että SAK:n vasemmistoryhmä olisi jo ennen puoluekokousta tehnyt päätöksen, että Yrttiaho on erotettava tai että vasemmistoryhmä olisi ylipäätänsä tehnyt asiassa päätöksen?

  3. Hei

    Jyrki Yrttiaho kertoi minulle, että puoluekokouksessa eräs ammattiyhdistysjohtajista oli sanonut hänelle, että SAK:n vasemmistoryhmässä on jo tehty päätös hänen erottamisestaan.
    Jutussani en tarkoittanut tätä muuta kuin erääksi esimerkiksi; se on vain eräs osa käynnissä olevaa tosi rajua hyökyä.

    Hyödyllistä olisi, jos kävisimme yhdessä pohtimaan, miten estää maalaamani kauhukuva seuraavasta hallituksesta, ja miten rakentaa uskottava demokraattinen vaihtoehto. Juhani Lahtisen kirjoitus tarttui asiaan, johon toivoisin nyt monen tarttuvan.

  4. Hesarin hihastaan vetäisemä ”Taistolaiskortti” pääkirjoituksessaan demonisoi varmuuden vuoksi yhteisrintaman rakentamiselle tärkeän elementin: vasemmistolaisen työväenliikkeen kokemusperäiseen toimintaan luottavat ja teoreettisesti pätevimmät. Kiltiksi lobotomoitu Vasemmistoliito ei ole mukana rakentamassa kasvissyöntiohjelmillaan sellaista rintamaa, joka haastaisi Liberoiden ihannoiman sosiaalidarvinistisen kapitalismin.

  5. Jari Ansio: lue se ohjelma, ennen kuin kutsut sitä vääristyneen mediakuvan kautta ”kasvissyöntiohjelmaksi”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *