Slovenia – Liian pieni kaatumaan

Slovenia saattaa olla seuraava EMU-maa, joka on pelastettava tukipaketilla. Maan tilannetta on verrattu Kyprokseen, jonka pankkikriisi uhkasi kaataa koko euroalueen. Slovenian hallitus on juuri julkistanut laajan leikkausohjelman, joka muun muassa yksityistää 15 valtionyhtiötä.

Metelekova Meston korttelin kokoinen sisäpiha on sunnuntai iltapäivänä hiljainen. Muutama nuori punkkari istuu sixpackeineen treenikämppänsä edessä, paikallinen nainen kertoo brittipariskunnalle korttelin tarinasta ja puolenkymmentä saksalaista opiskelijaa istuskelee entisestä vankilasta tehdyn hostellin terassilla. Piha on yhtä hiljainen kuin koko Ljubljana on ollut viikonlopun. Paikallisilla on tapana matkata vappuviikon lopuksi ulos kaupungista virkistäytymään ja tapaamaan sukulaisia.

Metelkova mesto oli ennen Jugoslavian armeijan Slovenian päämaja. Kortteli vallattiin autonomiseksi sosiaalikeskukseksi pian Slovenian itsenäistyttyä. Aluksi Ljubljanan kaupungin virkamiesten vastarinta oli kovaa, mutta lopulta paikka sai jäädä autonomiseksi alueeksi lähelle kaupungin rautatiesemaa. Nykyisin paikka on kansainvälisesti tunnettu Slovenian vaihtoehtokulttuurin ja autonomisen poliittisen toiminnan keskus.

Baarinpitäjä puhdistaa luudallaan korttelin keikkapaikan terassia. Illalla on luvassa poliittista stand upia. Vaikka paikka on suljettu, saan kuitenkin tilattua oluen ja istahdan juttusille. Slovenian tilanne on kuulemani mukaan “pirullinen”. Talous on taantumassa, pankkisektori kriisissä, ja hallituskokoonpanon värikartasta riippumatta kaikesta leikataan. Ihmiset ovat vihaisia poliitikoille ja talouseliitille. Mutta sloveenit pärjäävät aina, kuulemma.

Miten tähän tultiin? Slovenianhan piti olla uusimmista EU-maista se lupaavin, eräänlainen “varma tapaus.” Sen talouskasvu oli suhteellisen vakaata, sijainti Euroopan isojen talouksien kupeessa erinomainen ja kansalaisten hyvinvointi verrattain korkea. Viime aikoina eurooppalaiset ovat kuitenkin saaneet kuunnella Slovenian ylimmän johdon onttoja vakuutteluja siitä, kuinka “Slovenia ei ole Kypros”.

Slovenia itsenäistyi kesällä 1991 Jugoslavian ollessa hajoamispisteessä. Maa oli Jugoslavian taloudellisesti menestyneintä aluetta vientinsä, teollisuussektorinsa ja maataloutensa ansiosta. Itsenäisyysjulistusta seuranneen 10 päivän sodan jälkeen se säästyi muita alueita riepotelleelta Jugoslavian hajoamissotien katastrofilta. 1990-luvulla maassa nähtiin suhteellisen vakaan talouskasvun aika. Sloveniassa säilyi vahva valtionomistus ja -ohjaus keskeisillä yhteiskunnan sektoreilla, kuten liikenteessä, energiassa, pankeissa ja infrastruktuurissa. Maassa kyettiin myös järjestämään suhteellisen toimivat sosiaali-, terveys- ja koulutussektori ja esimerkiksi työttömyysturva ja eläkkeet ovat olleet kohtuulliset maan palkkatasoon nähden.

Vuonna 2004 Slovenia liittyi yhdessä kymmenen muun maan kanssa EU:n jäseneksi, ja 2007 maasta tuli rahaliitto EMU:n jäsen. 2000-luvun mittaan pääomat virtasivat maahan, alkoi mittava rakennusbuumi, perinteinen teollisuussektori täydentyi uusilla kulttuuri- ja tietotalouden start upeilla, ja erityisesti turismi toi kasvavia rahavirtoja.

Nousuhuumassa maan pankkisektori, josta kolme valtio-omisteista pankkia kattavat kaksi kolmasosaa, antoi löysin rantein halpaa lainaa yrityksille ja kotitalouksille. Sitten tuli vuosi 2008 ja finanssikriisi. Ja maksuvaikeudet.

30 000 slovenialaista vastusti viime marraskuussa Ljubljanassa edellisen hallituksen leikkauspolitiikkaa. Kuva PressTV.

30 000 slovenialaista vastusti viime marraskuussa Ljubljanassa edellisen hallituksen leikkauspolitiikkaa. Kuva PressTV.

Slovenian yrityssektori on nyt lähes yhtä syvästi velkaantunut kuin Espanjan. Pankkien liikkeelle laskemista lainoista 20% on arvioitu olevan roskalainoja, valtion pankkien taseissa näitä lainoja on jopa 35%. Kyproksen pankkien pelastaminen maksoi 10 miljardia euroa. Slovenian pankeissa on arvioitu olevan mätiä lainoja 6,8 miljardin edestä, mikä on viidennes BKT:sta. Maa onkin pyrkinyt pääomittamaan mätää pankkisektoriaan jo hyvän aikaa. Slovenian julkisen velan suhde BKT:stä on kasvanut euroon liittymisvuoden 23 prosentista nykyiseen 53 prosentiin. Samaan aikaan työttömyys on kohonnut vuoden 2008 reilusta kuudesta prosentista nykyiseen 13,6 prosenttiin.

Neljän prosentin alijäämän ja toistaiseksi kohtuullisen julkisvelan valossa maalla ei näyttäisi menevän totaalisen huonosti, onhan esimerkiksi julkisen velan osuus lähes vastaava kuin Suomen nykyinen 53%. Slovenialla on myös toistaiseksi yksi valopilkku: vientituotteiden kova kysyntä pitää slovenialaisten tuotteiden hinnat toistaiseksi kilpailukykyisinä.

Perinteinen teollisuussektori on kuitenkin pahasti pysähdyksissä. Erityisen pahoja ongelmia tuottaa nousuhuuman ruokkima kiinteistökupla ja rakennusbuumin jälkeinen romahdus. Maan kaksi suurinta rakennusyhtiötä on mennyt konkurssiin ja rakennusteollisuuden työpaikoista on kadonnut tuhansia muutamassa vuodessa (vuonna 2008 rakennusteollisuus työllisti yli 70 000, nykyisin vain hieman reilut 40 000 työläistä). Morgan Stanleyn mukaan 18% pankkien lainoista on rakennussektorilla, ja näistä lainoista 60% uhkaa jäädä maksamatta. Slovenian tilanne muistuttaakin Irlantia ja Espanjaa, jotka myös kokivat huikean kiinteistökuplan.

Maan presidentti Borut Pahor on vakuutellut euroalueelle, ettei Sloveniasta tule kuudetta euroalueen pelastettavaa taloutta. Toisin kuin Kyproksen tapauksessa Pahorin mukaan Slovenian pankkisektorin ongelmat on hoidettavissa kansallisesti ilman Troikan puuttumista: Kyproksen pankkisektorin koko oli kahdeksan kertainen verrattuna maan BKT:n, kun Slovenian pankkisektorin koko on vain 1,3 kertainen. Toisaalta presidentti jättää mainitsematta, että Kyproksen talouden koko oli vain 0,2 % euroalueen BKT:sta kun Slovenian on tuplasti suurempi.

Tuore neljän puolueen koalitiohallitus on päättänyt Komission painostuksesta ja mandaattinsa turvin todella kääriä hihansa. Hallitus lainasi kuun vaihteessa kansainvälisiltä markkinoilta 3,5 miljardia pankkikriisin ensihoitoon, vain kaksi päivää sen jälkeen kun kansainvälinen luottoluokitusyhtiö Moody’s pudotti Slovenian luottoluokituksen roskalainaluokkaan. Joukkovelkakirjoilleen Slovenia tarjosi kuuden prosentin koron, mitä voitaneen pitää suhteellisen riskialttiina ottaen huomioon maan taloudellinen tila.

Seuraavaksi tuore hallitus väänsi kiireisesti Euroopan komission siltä vaatiman ohjelman maan talouden tasapainottamiseksi. Tarkoituksena on hoitaa Slovenian talous kuntoon ilman, että se tarvitsee EU:n tukipakettia. Ohjelma kurottiin kasaan pienessä piirissä, ja esimerkiksi tapaamani maan suurimman ammattiliittojen kattojärjestön ekonomistit olivat viimeiseen asti lehtitietojen varassa paketin sisällöstä.

Puolitoista viikkoa sitten komissiolle luovutetun paketin sisältö pitääkin sisällään suurin piirtein ne linjaukset, jotka maan pääministeri Alenka Bratusek oli jo aiemmin medialle todennut. Luvassa on syyskuusta alkaen veronkiristyksiä, mittava pankkisektorin uudelleen organisointi sekä massiivinen yksityistämisohjelma.

Arvonlisäveroa korotetaan kaksi prosenttia ja miljardiluokan roskalainojen hoitoon perustetaan erityinen “roskapankki”. 15 valtio-omisteista yhtiötä myydään, mukaan lukien maan toiseksi suurin pankki Nova KBM (suurimman pankin, NLB:n alasajo on jo suunniteltu aiemmin), maan lentoyhtiö Adria ja maan johtava operaattoripalvelujen tarjoaja Telekom Slovenije. Ohjelman mittakaava ja toteuttamisnopeus suhteessa maan kokoon ovat poikkeuksellisia. Jälleen yhdessä maassa toteutettavan sisäisen devalvaation keinot lienevät sen sijaan kaikille tuttuja.

Maan parlamentti äänesti vielä samassa yhteydessä, että se lykkää joitakin pahimpia talouden sopeuttamistoimia lähitulevaisuuteen. On odotettavissa, että nämä toimet kohdistuvat sosiaaliturvaan, kuten eläkkeisiin ja työttömyysturvaan, ja julkisiin palveluihin. Tuskinpa 700 euron minimipalkkakaan säilyy koskemattomana.

Troikan varjon alla Slovenia siis pyrkii leikkaamaan, säästämään ja lainaamaan itsensä hengiltä. Maan talouskasvun on arvioitu heikkenevän tänä vuonna 2,6 prosenttia ja budjettivajeen kasvavan 7,8 prosenttiin. Tässä tilanteessa Slovenia tuskin selviää pelkällä lupauksella viennistä. Etenkin kun hallituksen sopeutustoimet lyhyellä aikavälillä edelleen heikentävät kotitalouksien kysyntää, pudottavat valtion verotuloja, ja yrityssektorin elvyttämisestä on olemassa vain lupaus.

Slovenian hallituksen leikkausohjelma näyttääkin lähinnä kunniakujalta, jota pitkin Troikka lähitulevaisuudessa aloittaa varsinaisen myllerryksen. Mutta sloveenit pärjäävät aina, kuulemma.


Tero Toivanen

Facebook-kommentit
One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *