Suomi on työttömyyskriisissä

tuotantolinja

Tänään julkaistut työvoimatilastot kertoivat työllisyystilanteen Suomessa heikentyneen edelleen elokuun aikana. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan työllisiä oli 40 000 vähemmän kuin viime vuonna ja työllisyysaste supistui 0,6 prosenttia edellisen vuoden elokuusta. Myös työttömyysaste aleni, mikä nykytilanteessa kuvaa työllisyystilanteen parantumisen sijaan ihmisten liikkumista työvoiman ulkopuolelle.

Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastossa työttömien määrä lisääntyi edellisestä vuodesta lähes 19 prosenttia ja pitkäaikaistyöttömien eli yli vuoden työttöminä olleiden yli 22 prosenttia. TEM:n rekistereissä työttömiä oli elokuussa peräti 20 000 enemmän kuin keskellä globaalia finanssikriisiä vuonna 2009. Nämä luvut kertovat karusti, kuinka huonoon tilaan suomalaiset työmarkkinat ja Suomen talous on viime kuukausien aikana ajautunut. Suomi on työttömyyskriisissä.

Pahinta tilanteessa on se, ettei työttömyyskriisi tunnu liikuttavan ketään. Päinvastoin joka puolella toistellaan, kuinka Suomen talouden ongelmat ovat rakenteellisia eivätkä suhdanneperäisiä, minkä vuoksi elvytys- ja kysynnänsäätelypolitiikan tielle on turha lähteä. Kun vielä vuonna 2009 hallitus puolusti ja jossain määrin jopa harjoitti elvyttävää talouspolitiikkaa, tänään on tarjolla ainoastaan lisää leikkauksia ja veronkorotuksia.

Suomen talouden ja ennen kaikkea talouspolitiikan tila ei näytä enää heikolta, vaan lohduttomalta. Jos tällaiset työttömyys- ja työllisyysluvut eivät herätä päättäjiä muuttamaan talouspolitiikan suuntaa tai edes hiukan epäilemään nyt harjoitettavaa talouspolitiikkaa, Suomen taloudessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on edessä todellisen kurjistumisen tie.

Tämä on hätätiedote suomalaisille päättäjille: Etsikää vaihtoehtoja talouspolitiikalle valtavirtaisen ajattelun ulkopuolelta. Haastakaa ja kritisoikaa vallitsevia ajatusrakenteita. Katkaiskaa syvenevä yhteiskunnallinen noidankehä. Älkää viivytelkö.

Facebook-kommentit
5 Comments
  1. PK yrityksiä on myyty koko 2000 luku kovalla kiireellä isolle pääomalle (esim.amerikkalaisille). Oli kova poru ulkomaalaisesta rahasta. Nimenomaan sellaisille yrityksille joiden kasvu perustuu yritysostoihin-ei innovaaatioihin. Missä ollaan nyt? Tuotannon supistuksesissa ja siirroissa. Mihinkä laitettiin se löysä raha mitä saatiin ”hyvinä” 2000 luvun alkuvuosina? Ei ainakaan työpaikkoja luoviin investointeihin. Ja samat puolueet jyllää edelleen kukkona tunkiolla.Näitä riimejä nyt sitten lauletaan tippalinssissä tässä rahattomassa ”vapaa-ajan”yhteiskunnassa.

  2. Ratkaisu on varsin yksinkertainen; lyhennetään työaikaa.
    4 -päiväinen työvikko käyttöön. Siinä se.

  3. Kannatan työnuudelleen jakoa. todennäköisesti jäisi ihmisille paremmin aikaa kehittää ja opiskella (eli luoda sitä ”innovaatioyhteiskuntaa”). Nythän menestys on muutettu rahaksi ei ajaksi. Työnteollakaan ei tunnu nykyään rikastuvan, joten ei taida jäädä juuri muuta vaihtoehtoa.Vai mitä Vasemmistoliitto?

  4. Työllä on todellista arvoa vaan pomoille, kaikille muille se on kahle jalassa ja myrkkyä vesissä. Eroon työstä!

  5. Työllä on todellista arvoa vaan pomoille, kaikille muille se on kahle jalassa ja myrkkyä vesissä. Eroon työstä!
    Kyllä mä tahdon töitä ja sillä olisi arvoa mulle. Tosin tätä ei tartte sitten vasemmistolaisittain ajatella eli siten että tekisin sitä terapiaksi tyyliin työkokeilu vaan ihan sen elannon saamisen takia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *