Syriza, euroero ja neuvottelujen jatkaminen

kreikka_oxi

The Washington Postin (9.7.2015) julkaiseman, lähes tuhat kreikkalaista kattavan kyselytutkimuksen mukaan kansanäänestyksessä ”kyllä” äänestäneistä 61% pelkäsi ”ei”-puolen voiton johtavat euroeroon, kun taas ”ei” äänestäneistä 88% uskoi ”ei”:n voiton johtavan neuvottelujen jatkamiseen. Kun tutkimuksesta kävi ilmi myös, että noin 3/4 kaikista vastaajista halusi Kreikan pysyvän euron jäseninä kovasta hinnasta huolimatta, ei kansanäänestyksen ”ei”-tulosta ei voi tulkita siten, että hallituksen kansanäänestyksen jälkeen valitsema neuvottelulinja olisi äänestäjien tahdon pettämistä, sillä tutkimuksen mukaan ”ei” äänestäneet kreikkalaiset näkyvät olevan sillä linjalla, joka hallituksellakin oli ennen äänestystä: ”ei”-tuloksesta toivottiin parempaa selkänojaa jatkoneuvotteluihin.

Teksti: Joonas Laine
Kuva: George Laoutaris: μικρόφωνο. CC-lisenssi (CC BY-ND 2.0)

Siitä lähtien kun Syriza voitti Kreikan vaalit tammikuussa, vasemmalla on seurattu, miten puolue aikoo suoriutua erityisesti juuri Kreikkaa runtelevasta eurooppalaisesta velka- ja valuuttakriisistä. Neuvotteluprosessi (jos sitä sellaiseksi voi kutsua) on jatkunut kuukausia, ja farssi on ollut kuilun partaalla yhtä pitkään.

Mitä Syrizan pitäisi tehdä? Mitä se voi tehdä? Mitä siltä kannattaa odottaa?

Jonkinlainen huipentuma oli viikko sitten järjestetty kansanäänestys siitä, pitäisikö Kreikan hyväksyä troikan asettamat lainaehdot, jotka merkitsivät lisää kovia leikkauksia. Äänestyksen tuloksena yli 60% oli sitä mieltä, että ehtoja ei pidä hyväksyä (The Guardian, 5.7.2015). Tästä huolimatta Alexis Tsiprasin hallitus teki pikapuoliin troikalle uuden tarjouksen, joka ei liiemmin poikennut siitä, minkä hallitus juuri oli vienyt kansanäänestykseen ja joka oli siinä tullut hylätyksi. (Channel 4 News, 1.7.2015.)

Tapahtumat herättivät vasemmalla hämmennystä, ja jotkut pitivät sitä petoksena. Kiinnostavinta on kuitenkin, mitä ”ei” äänestäneet kreikkalaiset mahtavat asiasta ajatella, sillä mahdollinen petoksellisuus liittyy eniten juuri heidän odotuksiinsa.

Kuka äänesti mitenkin

The Washington Postin julkaisemassa, Zürichin yliopiston professori Stefanie Walterin johtamassa ja Makedonian yliopiston tutkimusinstituutin toteuttamassa tutkimuksessa tiedusteltiin puhelimitse lähes tuhannen kreikkalaisen mielipiteitä ja motiiveja päivää ennen kansanäänestystä ja pyrittiin samalla selvittämään, minkälaiset ihmiset äänestäisivät mitäkin. (WP 9.7.2015.)

Haastettelujen perusteella puoluekantansa kertoneista todennäköisimmin ”ei” aikoivat äänestää Syrizan, oikeistopuolue ANEL:in (Syrizan hallitusliittolaisen) sekä natsipuolue kultaisen aamunkoiton kannattajat. Lähes 80% kunkin puolueen kannattajiksi ilmoittautuneista ilmoitti äänestävänsä ”ei”. Vähiten ”ei”:tä ilmoittivat äänestävänsä PASOK:in, Uuden demokratian ja To Potamin kannattajat (kunkin kannattajista noin 10%).

”Ei”:tä suosivat eniten nuoret, vähemmän koulutetut ja työttömät, kun taas ”kyllä” oli suhteellisesti suositumpi ikääntyneempien ja koulutetumpien keskuudessa.

Mitä äänestäneet uskoivat äänensä tarkoittavan

Tutkimuksen tuloksista piirtyy jokseenkin ironinen kuva siitä, mitä ”ei” ja ”kyllä” äänestäneet uskoivat vastapuolen voittamisen merkitsevän: ”kyllä” äänestäneistä 61% pelkäsi ”ei”-puolen voiton johtavan euroeroon, kun taas ”ei” äänestäneistä 88% uskoi ”ei”:n voiton johtavan… neuvottelujen jatkamiseen. Kun ”kyllä” äänestävät eivät halunneet euroeroa ja oletettavasti aikoivat juuri sen vuoksi äänestää kyllä, niin myöskään ”ei” äänestävät eivät ilmeisestikään halunneet euroeroa, sillä vain 5% prosenttia heistä uskoi ”ei”:n voiton merkitsevän euroeroa – tutkimuksesta nimittäin kävi ilmi myös, että noin 3/4 kaikista vastaajista halusi Kreikan pysyvän euron jäseninä kovasta hinnasta huolimatta (ks. tarkemmin alempana).

Näin Walterin ryhmän teettämän haastattelututkimuksen perusteella ”ei”-tulosta ei voi tulkita siten, että hallituksen kansanäänestyksen jälkeen valitsema neuvottelulinja olisi äänestäjien tahdon pettämistä, sillä tutkimuksen mukaan ”ei” äänestäneet kreikkalaiset näkyvät olevan sillä linjalla, joka hallituksellakin oli ennen äänestystä (RTÉ News, 29.6.2015.): ”ei”-tuloksesta toivottiin parempaa selkänojaa jatkoneuvotteluihin.

Viimeistään tässä kohtaa voidaan – ja on syytä – kysyä, onko toive saada ”neuvotteluista” parempia tuloksia realistinen vai ei, ja onko vyönkiristys- ja hirttosilmukkapolitiikan lopettaminen vallitsevissa olosuhteissa tosiasiassa lainkaan yhteensopiva eurojäsenyyden kanssa. Syrizan vasemmistosiivessä onkin oltu sitä mieltä, että euroeron mahdollisuuteen on suhtauduttava vakavana vaihtoehtona ja että siihen tulee valmistautua asianmukaisesti (Jacobin, 10.7.2015).

Vaikka poliittinen tavoitteenasettelu tuleekin aloittaa omista poliittisista lähtökohdista, joille sitten pyritään hakemaan laajempaa tukea, sen sijaan että pyrittäisiin arvailemaan, mitä äänestäjät milloinkin haluavat, ei äänestäjien (tai laajemmin kannattajien) näkemyksiä välttämättä kannata huomiottakaan jättää. Päinvastoin: kansalaisten näkemysten vaikutus (eikä pelkkä ”huomioiminen”) yhteiskunnallisiin päätöksiin on keskeinen osa perinteistä vasemmistolaista vaatimusta suorasta demokratiasta ja sitovista kansanäänestyksistä.[1]

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Syrizan vasemmistosiiven tavoitteiden saavuttaminen on vähintäänkin vaikeaa. Walterin ryhmän tutkimuksen mukaan nimittäin yli 70% kyselyyn vastanneista kannattaa eurojäsenyyttä siinäkin tapauksessa, että se merkitsee vuosia lisää talouskuripolitiikkaa:

”Ymmärtääksemme paremmin sen, miten äänestäjät arvioivat eurossä pysymisen hintaa, teimme kyselykokeen, jossa kerroimme satunnaisesti valitulle joukolle eurossa pysymisen mahdollisista kustannuksista.

”Kysyimme ensin satunnaisesti valitulta verrokkiryhmältä, olisiko Kreikan parempi pysyä eurossa vai ottaa käyttöön kansallinen valuutta. Kokonaista 78,5 prosenttia valitsi euron. Sitten kerroimme toiselle ryhmälle, että asiantuntijoiden mukaan eurossa pysyminen vaatisi lisää eläkkeiden leikkauksia ja veronkorotuksia muutaman kuukauden ajan. Euron kannatus putosi 75,6 prosenttiin. Lopulta kerroimme viimeiselle ryhmälle, että eurossa pysyminen vaatisi 4–5 lisävuotta talouskuripolitiikkaa. Tässä ryhmässä euron kannatus putosi 72,7 prosenttiin.” (WP 9.7.2015.)

Kreikan edellisiin vaaleihin tammikuussa 2015 osallistui useita vasemmistopuolueita, jotka ovat kampanjoineet vähintään euroeron puolesta: Kreikan kommunistinen puolue KKE, antikapitalistinen vasemmisto ANTARSYA, KKE-ML:n ja ML KKE:n vaaliliitto jne.[2] Näiden kannatus tammikuun vaaleissa oli yhteensä reilu 6 prosenttia, mistä pelkästään KKE:n osuus oli 5,47%; muut saivat vain prosentin kymmenyksiä tai vähemmän. Lisäksi voidaan huomauttaa, että euron lisäksi myös EU:sta eroamista kannattavan KKE:n vaalikannatus on talouskriisin aikana pudonnut useita prosenttiyksiköitä siihen nähden, mitä se oli ennen sitä; vuoden 2007 vaaleissa kannatus oli 8,15%, tammikuun 2015 vaaleissa enää 5,5%.

Tältä pohjalta näyttää epätodennäköiseltä, että euroeron kannatus kovin äkkiä nousisi minkään Kreikan sisäisen aloitteen johdosta. Lähinnä näyttää siltä, että kreikkalaiset – niin kansalaiset kuin hallituspuolueetkin – saattavat joutua asiassa tapahtuneen tosiasian eteen.

Mitä pitäisi tehdä?

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole puhtaaksipestä tai puolustella Syrizan hallituspolitiikkaa ja valintoja. Mutta voi kyllä miettiä, miten vasemmistojohtoinen hallitus voisi toimia, jos sen kannattajien (ja kreikkalaisten laajemminkin) valtaenemmistö haluaa kahta täysin ristiriitaista asiaa. Suomalaisen politiikan yhteydessä oikeistopuolueiden, toimittajien tai pankkien ekonomistien puhuessa ”vahvan johtajuuden” tai ”valtiomiestekojen” tarpeesta (esim. ”kipeiden leikkausten” läpiviemiseksi oman vaalimenestyksen kustannuksella) vasemmalla tietenkin nostetaan äläkkä, ja lehtijuttuja varten esiin kaivetaan jokainen pitkäaikaistyötön yksinhuoltajavammainen, joka kärsisi tämän autoritäärisen politiikan seurauksista. Mutta pitäisikö Syrizan (tai jonkun muun Kreikassa valtaapitävän vasemmistopuolueen) osoittaa ”vahvaa johtajuutta” ja raahata kreikkalaiset ulos eurosta ja/tai EU:sta vastoin näiden tahtoa, ilmeisestikin ”näiden omaksi parhaaksi” – siinäkin tapauksessa, että euroeron voitaisiin olettaa olevan pitemmällä aikavälillä parempi vaihtoehto?

Esimerkiksi suosittu vasemmistobloggari Richard Seymour kirjoittaa, että

”Ainoa mahdollinen ja johdonmukainen perusta talouskuripolitiikan vaihtoehdolle oli hyvissä ajoin valmisteltu euroero, sekä yleisen mielipiteen että sotavalmiuden osalta. Mitään muuta ei ollut tulossa. Syrizan johtavat voimat eivät tätä halunneet. Tsipras, Dragasakis tai äskettäin nimetty neuvottelija Tsakalotos eivät suostuisi sekunniksikaan tällaiseen lopputulokseen. Heille euroero oli pahempi asia kuin talouskuri.” (Lenin’s Tomb, 10.7.2015.)

Ehkä näin, mutta Seymour jättää kirjoituksessaan kokonaan mainitsematta, että ”pyhä kansa”, jonka kai jossain mielessä pitäisi olla vapaudenhenkisen vasemmistolaisen politiikan yksi lähtökohta, näyttäisi olevan Syrizan enemmistön kanssa tällä hetkellä samaa mieltä. Teksti jää pelkäksi ylätason politikoinniksi, jossa tavalliset ihmiset ovat lähinnä työttömyyden, itsemurhien, lääkkeiden puutteen ja yleensä poliittisen petoksen uhreja, jotka voidaan oikealla poliittisella linjalla pelastaa. Seymour näkee vain sen mitä haluaa nähdä, eli että kansanäänestyksen tulos oli vastalause talouskuripolitiikkaa vastaan. Varmasti olikin, mutta se ei ollut vain sitä, niinkuin nähdäkseni Walterin ryhmän teettämä tutkimus osoittaa.

Vaikuttaisi siltä, että Tsipras ja Syrizan enemmistö ei ideologisista syistä ole valmis irrottamaan Kreikkaa eurosta, mutta tämä ei sinänsä muuta kysymyksenasettelua. Vaikka valmius ja tahto erota olisi olemassakin, mitä tehdä, jos kreikkalaisten selvä enemmistö ei sitä halua? Walterin ryhmän teettämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että lähes 3/4 valitsisi eurojäsenyyden, vaikka ymmärtää sen hintana olevan 4–5 vuotta lisää talouskuria.

Suomen liittymistä euroon arvostellaan usein sillä perusteella, että ”kansalta ei kysytty”, oletuksena epäilemättä se, että jos olisi kysytty, tuloksena olisi ollut euron torjuminen. Pitäisikö Kreikassa erota eurosta vastoin väestön enemmistön tahtoa – vaikka se olisi järkevääkin? Tarvitaanko ”valtiomiestoimia”?

Kuten on arvosteltu (esim. Lenin’s Tomb 10.7.2015, Jacobin 10.7.2015), hallituksen tavoitteet oikeudenmukaisesta neuvottelutuloksesta olivat epärealistisia (tai osoittautuneet sellaisiksi) ja B-suunnitelman puute joko ideologista sinisilmäisyyttä ja/tai huolimattomuutta; lisäksi hallitus olisi voinut ja sen olisi pitänyt yrittää kampanjoimalla valmistaa kreikkalaisia euroeron mahdollisuuteen – ehkä oman vaalimenestyksensä kustannuksella, mutta suoraselkäisesti (jos tällainen tavoite olisi olemassa). Tämä on varmaankin näin, mutta euroeroon valmistautuminen tai sen kannattaminen joissakin olosuhteissa on vasta tavoitteenasettelua poliittisella ylätasolla. Voi hyvin olla, että tällaiselle tavoitteenasettelulle ei Kreikassa tällä hetkellä ole poliittisesti menestyksen edellytyksiä. (Se ei tarkoita, etteikö tällaista linjaa silti olisi syytä omaksua.)

Myös Walter pohtii asiaa:

”Vaikka enemmistö hallituspuolueita äänestäneistä ei halua Kreikan euroeroa, euroaluesta irtoamisen hyväksyisi silti noin kolmannes hallituspuolueita äänestäneistä. Tämän lisäksi pankkien sulkeminen ja pääomakontrollit ovat jo merkinneet euroeroon liittyvien kustannusten osittaista realisoitumista.

”Jos Tsiprasin hallitus tämän lisäksi onnistuu vakuuttamaan äänestäjät siitä, että euroero on pääosin euroalueen oma vika, hallitus saattaa selviytyä euroerosta. Voi olla niinkin, että euroeron kannatus hallituksen omissa riveissä ehkä mahdollistaa järkeilyn, jonka mukaan ero oli Tsiprasin ensisijainen tavoite alusta asti.”

Tätä kirjoitettaessa on vielä avoin kysymys, missä määrin Syrizan politiikka on ollut ovelaa taktiikkaa ja missä määrin yhdistelmä sekoilua ja itse asetettuja ideologisia rajoitteita. Itse pidän jälkimmäistä todennäköisempänä, mutta en viitsi väittää asiasta mitään kovin vahvaa. Ulkonaiset olosuhteet ovat joka tapauksessa vaikeat, enkä oikein usko että Syrizan vasemmistosiiven tai KKE:n ollessa vallassa asiat menisivät jotenkin paremmin tai helpommin. Tällainen tilanne tuo aina mieleeni metalliliiton toimitsija E. K. Louhikon muistelmat, joissa hän kertoo Turussa vuonna 1917 käydystä metallialan palkkataistelusta seuraavaa:

”Sainpa vielä erään paikallisen henkilön ehdottamaan neuvottelijoiksi kaikkein vaahtosuisimmat ja edesvastuuttomimmiksi tunnetut kaverit. Laskin kohdaltani, että jos saan nämä miehet neuvotteluihin, he siellä kylmien tosiasioiden edessä eivät voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että esitettyjä vaatimuksia on mahdotonta sellaisinaan saada toteutetuiksi. […] Kävi, niin kuin olin odottanut. Kun näille vaahtosuille esitettiin kylmät numerot – sellainen ja sellainen on työtilanne, niin ja niin paljon on tullut tilausten peruutuksia – niin he masentuivat heti.” (Louhikko 1943, s. 115–116.)

Vaikka omat sympatiani ovatkin enemmän Stathis Kouvelakisin, Costas Lapavitsasin ja muun Syrizan vasemmistoryhmän puolella, en silti osaa olla Tsiprasille, Varoufakisille ym. kovin vihainen, vaikka on totta, että odotinkin heiltä rohkeampaa tavoitteenasettelua kuin on käynyt ilmi.

Viitteet:

[1] Oma kansanäänestyksiin liittyvä periaatteellisempi seikka, jota en toistaiseksi ole nähnyt käsiteltävän, on se, onko vasemmiston ylipäätään tuettava sitä, että hallitus voi määrätä kansanäänestyksiä jostakin asiasta. On nimittäin vaara, että hallitus järjestää kansanäänestyksiä lähinnä silloin, kun uskoo saavansa tuloksesta tukea jo päättämälleen politiikalle.

[2] Tarkemmin ks. Kreikan 2015 vaaleihin osallistuneiden puolueiden lista ja tulokset Wikipediasta. Ks. ehkä myös When the Crisis hit the Fan -blogin kirjoitus The People’s Front of Judea.

Lähteet:

Channel 4 News: Greece debt crisis: Tsipras prepares for compromise deal (1.7.2015)

The Guardian: Greek referendum no vote signals huge challenge to eurozone leaders (5.7.2015)

Jacobin: The Alternative to Austerity (10.7.2015)

Lenin’s Tomb: Syriza. Defeat. Victory. Defeat. (10.7.2015)

Louhikko, E. K. Teimme vallankumousta. 1943. Oy Suomen Kirja, Helsinki.

RTÉ News: Greece will be ’better armed’ after referendum, says prime minister (29.6.2015)

Washington Post: What were the Greeks thinking? (9.7.2015)

Facebook-kommentit
2 Comments
  1. The Guardian 25.7.2015:

    ”According to a poll by Metron Analysis for Parapolitika newspaper on Saturday, 61% of Greeks had a positive view of Tsipras, compared with 36% who disapproved. An overwhelming majority – 78% – still wanted Greece to stay in the eurozone against 19% in favour of going back to the drachma.”

  2. Leo Panitch ja Sam Gindin Jacobinissa 27.7.2015:

    ”The latest poll, conducted by the reputable Palmos Analysis from July 15 to 17, shows that even taking into account the harsh new memorandum, 74 percent continue to support staying with the euro — and this includes 66
    percent of Syriza supporters. At least 42 percent of those polled after the signing of the new memorandum indicated they would vote for Syriza today, a substantial increase over the 36 percent in the last election. This gives Syriza more than a 20 percent lead over New Democracy, which is in second place, and would yield a clear majority of the parliament’s 165 seats.”
    https://www.jacobinmag.com/2015/07/tsipras-debt-germany-troika-memorandum/

    Viite kreikankieliseen alkuperäislähteeseen, joka google translaten perusteella näyttäisi vastaavan sitä mitä P ja G kirjoittavat:
    https://left.gr/news/palmos-analysis-me-21-monades-proigeitai-o-syriza-70-tassetai-yper-tis-symfonias-me-skliroys

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *