Syyrian sota ja demokraattinen oppositio

syyriansota

Syyrian sodan osapuolet: punainen alue: Al-Assadin hallinto; vihreä alue: oppositio/kapinalliset; keltainen alue: SDF; harmaa alue: Daesh/ISIS; sininen alue: Syyrian Al-Qaida

 

Syyrian konfliktin neljä osapuolta ovat Al-Assadin hallinto, pääosin sunniarabeista koostuvat kapinallisryhmät, Daesh/ISIS sekä kurdien ja muiden sekulaarien oppositioryhmien SDF. Tällä hetkellä kapinalliset ja Daesh ovat vaikeuksissa. Al-Assadin hallitus on voimistunut Venäjän pommitusten ansiosta ja SDF on nousemassa merkittäväksi tekijäksi pohjoisessa. Al-Assadin ja SDF:n vahvistumisen seurauksena Turkki ja Saudi-Arabia ovat viemässä joukkojaan Syyriaan, mikä voi eskaloida sodan Syyrian rajojen ulkopuolella kansainväliseksi suursodaksi. Jutun loppuun on koottu tärkeimmät ryhmät, josta SDF muodostuu.  

Syyrian traaginen sisällissota on tuottanut jo viidettä vuotta toinen toistaan synkempiä uutisia hallituksen tynnyripommeista äärijihadistisen Daeshin (ISIS) mestausvideoihin. Bašar al-Assadin autoritaarisen halinnon ja yhä enemmän autoritaariseen sunni-islamistiseen jihadismiin kallistuneen kapinaliikkeen konflikti on näyttänyt varsin toivottomalta, eikä Daeshin ”kalifaatin” kasvaminen uudeksi osapuoleksi ole helpottanut tilannetta.

Joulukuun alussa useiden länsimaiden ”Syyrian kansan legitiimiksi edustajaksi”  tunnustama oppositio pyrki jälleen setvimään rivejään Saudi-Arabian Riadissa järjestetyssä konferenssissa. Kokouksen ulkopuolelle oli kuitenkin jätetty Rojavan autonomisen alueen ja sen tärkeimpien kurdipuolueiden edustajat. Sen sijaan paikalle oli kutsuttu mm. Al-Qaida-yhteyksiä omaavan jihadistisen Ashrar-Ash-Sham liikkeen edustajat, jotka ovat useissa yhteyksissä ilmoittautuneet demokratian jyrkiksi vastustajiksi. Konferenssin taustavoimina häärivät alueen itsevaltaiset monarkiat Saudi-Arabia ja Qatar sekä Recep Tayyip Erdoganin yhä autoritaarisemmin hallitsema Turkki. Riadin kongressin sekalainen joukko islamisteja, maanpakolaispoliitikkoja ja Vapaan Syyrian armeijan nimeä käyttävien aseelliseen ryhmien edustajia valitsi lopulta neuvotteluvaltuuskuntansa johtoon Jaish-Al Islamia (Islamin armeija) edustavan Mohammed Alloushin.

Samaan aikaan Riadin konferenssin kanssa Syyrian sisällä, Rojavassa sijaitsevassa Derikissä pidettiin toinen Syyrian oppositiokongressi. Paikalla olivat Rojavassa toimivien kurdipuolueiden ja -liikkeiden lisäksi ennen kaikkea Syyrian vasemmisto-opposition ja paikallisten oppositio- ja kapinallisryhmien edustajia. Derikissä perustettu Syyrian  demokraattinen yhteenliitymä, arabiankieliseltä lyhenteeltään MSD, on merkittävä askel demokraattisten voimien yhdistämiseksi koko Syyriassa. MSD:n puheenjohtajina toimivat pitkäaikainen ihmisoikeusaktivisti Haytham Manna ja Rojavan TEV-DEM-liikkeen Ilham Ehmed.

MSD:n merkitys Syyrian nykytilanteessa voisi jäädä marginaaliseksi ellei sen takana olisi myös yhä kasvava sotilaallinen voima. Lokakuussa perustettu Syyrian demokraattiset joukot (QSD, engl. SDF) koostuu kurdialue Rojavan itsepuolustusjoukoista (YPG/YPJ) sekä lukuisista pienemmistä ryhmittymistä, jotka ovat taistelleet Daeshia ja/tai Syyrian hallitusta vastaan. Vuoden 2015 aikana SDF:ään kuuluvat joukot ovat työntäneet Daeshin ääri-islamistisia taistelijoita taaemmas ja ja laajentaneet Rojavan itsehallintoalueita yli kaksinkertaisiksi. Kurditaistelijoiden lisäksi SDF:ään riveissä on kasvava joukko arabeja, assyrialaiskristittyjä, turkmeeneja ja muiden etnisten ryhmien edustajia.

SDF:n menestys on kuitenkin ajanut sitä myös törmäyskurssille muiden ryhmittymien kanssa. Epävirallinen tulitauko Syyrian hallituksen kanssa on rikkoutunut viime aikoina useaan otteeseen ja Syyrian ilmavoimat ovat pommittaneet SDF:n hallussa olevia alueita

Aleppossa. Toisaalta SDF on joutunut konfliktiin Aleppon maakunnan islamististen kapinallisten kanssa, jotka ovat useaan otteeseen myös pommittaneet SDF:n hallussa olevaa Sheikh Maqsoudin kaupunginosaa Aleppossa ja Rojavaan kuuluvaa Afrinin kantonia Aleppon maakunnan pohjoisosissa. Konfliktin taustalla on osaltaan joidenkin Aleppon maakunnan maltillisten kapinaryhmien irtautuminen islamistien hallitsemasta kapinallikkeestä ja liittyminen SDF:ään.

Kobanesta länteen

SDF:n yhtenä keskeisenä sotilaallisena tavoitteena on Aleppon pohjoispuolella sijaitsevan Afrinin kantonin ja muun Rojavan välisten alueiden vapauttaminen Daeshin hallinnasta. Näin SDF voisi lopullisesti katkaista Daeshin yhteysreitin Turkkiin. Keskeisenä esteeenä on kuitenkin ollut Turkin vihamielinen suhtautuminen. Turkki on tukenut rajan pinnassa tykistötulella Jarablusin kaupunkiin linnottautuneita Daesh-joukkoja ja estänyt SDF:ää ylittämästä Eufratia idästä Kobanen suunnasta.

23. joulukuuta 2015 SDF käynnisti kuitenkin hyökkäyksen kohti Tishrinin patoa, joka sijaitsee noin 60 kilometriä Jarablusista ja Turkin rajasta etelään. Muutamassa päivässä SDF:n joukot etenivät yli 30 kilometriä ottaen haltuunsa padon luoden sillanpään Eufratin länsipuolelle. Tishrin on strategisesti keskeinen, koska se on yksi harvoja Eufratin yli kulkevia reittejä, joka on säästynyt sodalta. Tishrinin valtaus merkitsee yhden Daeshin keskeisen huoltoreitin katkaisua ja toisaalta SDF:lle reittiä Eufratin länsipuolelle.

Efrinistä itään

Helmikuun alussa Syyrian hallitus käynnisti Venäjän tukemana Aleppon kaupungin pohjoispuolella suurhyökkäyksen, joka onnistui murtamaan Nublin ja Zahran shiia-enemmistöisten kaupunkien saarron ja katkaisemaan kahtia kapinallisten hallussa olevat alueet Aleppon maakunnassa. Afrinin SDF eli YPG ja SDF:ään liitynyt kapinallisryhmä Jaish al-Thuwar (suomeksi Vallankumousarmeija tai Kapinallisarmeija) reagoivat tilanteeseen etenemällä nopeasti kohti itää kapinallisten kontrolloimalle alueelle. SDF on nopeasti ottanut haltuunsa suuren osan Pohjois-Aleppon kapinallisalueesta lähellä Turkin rajaa.

Tulkinnat tapahtuneesta vaihtelevat puhujan mukaan. Monien kapinallislähteiden mielestä kyseessä on selkäänpuukotus, joka on koordinoitu Syyrian hallinnon kanssa. SDF:n näkemyksen mukaan kyseessä on kuitenkin operaatio, joka suuntautuu ennen kaikkea alueella toimivia radikaali-islamistisia ryhmiä, kuten Al-Qaidan Syyrian osastoa, Jabhat al-Nusraa ja sen kanssa läheisissä väleissä olevaa Ahrar Ash-Shamia vastaan. Samalla SDF on estänyt Syyrian hallituksen etenemisen pohjoisemmaksi tilanteessa, jossa mureneva kapinallisrintama on osoittautunut kyvyttömäksi puolustamaan aluetta. SDF:n eteneminen Aleppon pohjoispuolella on kohdannut lopulta vain heikohkoa vastarintaa ja monissa tapauksissa kapinalliskomentajat ovat vetäytyneet neuvottelujen jälkeen tai loikanneet SDF:n riveihin. Joka tapauksessa on selvää, että radikaali-islamistien asema SDF:n valtaamalla alueella on ollut niin vahva, että maltillisemmat kapinallisryhmät ovat olleet haluttomia tai kyvyttömiä puuttumaan näiden toimintaan. Al Nusra ja Ashrar Ash-Sham ovat tehneet hyökkäyksiä kurdialueille jo pitkään muiden kapinallisten katsoessa sivusta.

Tällä hetkellä on epäselvää, tuleeko SDF ottamaan kontrolliinsa myös Azazin kaupungin Turkin rajan pinnassa ja sitä myöten koko Aleppon pohjoispuolella sijaitsevan kapinallisalueen. Joka tapauksessa Afrinin SDF:n joukot ovat nyt vastakkain Daeshin kanssa Maren kaupungin tienoilla ja voivat edetä näiden hallitsemalle alueelle lännestä, jos muu SDF hyökkää idästä Tishrinin suunnasta.

Turkki vs. Venäjä

SDF:n etenemistä ei ole katsottu rajan pohjoispuolella Ankarassa hyvällä. Turkki, samoin kuin Saudi-Arabia ja Qatar ovat pitkään tukeneet avokätisesti Syyrian sunni-islamistisia kapinallisia. Vaikka maat ovat lännen liittolaisia, tämän avun on epäilty valuneen myös Daeshille ja Syyrian Al-Qaidalle. Kun islamistiset ryhmät ovat joutuneet ahtaalle Venäjän intervention, Syyrian hallituksen elpymisen ja SDF:n ristipaineissa, reaktiot tukijoiden keskuudessa ovat olleet kovasanaisia. Saudi-Arabia on alkanut puhua maajoukkojensa interventiosta Syyriaan yhteistyössä Turkin ja muiden Persianlahden maiden kanssa. Virallisena tavoitteena olisi Daeshin vastainen taistelu, mutta käytännössä tavoitteena olisi ilmeisesti turvata sunni-islamistisille kapinallisille tukialue niin SDF:ää kuin Assadia vastaan.

Turkille SDF:n kurdijoukkojen eteneminen on ollut erityinen punainen vaate, sillä Rojavan kurdien valtapuolue PYD ei juuri peittele sympatioitaan Turkissa kiellettyä kurdipuolue PKK:ta ja sen johtajaa Abdullah Öcalania kohtaan. YPG:n riveissä on myös runsaasti Turkin puolelta tulleita PKK:n taistelijoita. SDF edettyä Aleppon pohjoispuolella Turkki on aloittanut tykistöpommitukset SDF:n hallussa oleville alueille. Sinänsä tämä on vain jatkoa jo kuukausia jatkuneille tapauksille, joissa Turkin joukot ovat ampuneet rajan yli kurdialueille, mutta nyt on otettu käyttöön raskaammat aseet, joiden käyttöä on mahdoton kiistää. Samalla Turkki on suunnannut tykistötulta myös Syyrian hallituksen valtaamille alueille lännempänä Latakian maakunnassa, samoilla seuduille, joissa Turkki ampui alas venäläishävittäjän marraskuussa.

Syyrian hallitus on vaatinut YK:ta puuttumaan Turkin ilmeisen laittomaan tykistötulitukseen, mutta YK:lta tuskin on odotettavissa kummoisiakaan toimia NATO-maa Turkkia kohtaan. Isompi este Turkin ja Saudi-Arabian suunnitelmille sen sijaan on Venäjän aktiivinen tuki Assadille. Venäjä on pommittanut rajan pinnassa olevia kapinallisalueita ilmeisesti tukeakseen SDF:n etenemistä. Venäjän ja SDF:n välisen koordinaation taso on kiistanalainen, mutta ilmeisesti Venäjän suunnitelmiin sopii hyvin, että SDF murjoo Turkin tukemia sunni-islamisteja. Niin kauan kuin venäläiset hävittäjät tukevat Assadin joukkoja, Turkin ja Saudi-Arabian interventiohaaveet näyttävät jäävän toteutumatta. Toisaalta tilanne on erittäin tulenarka eskalaatiolle Syyrian rajojen ulkopuolelle. Jos NATO-maa Turkin joukot joutuvat avoimeen yhteenottoon Syyriassa olevien Venäjän asevoimien kanssa, kyse ei ole enää alueellisesta, vaan globaalista kriisistä. Kaikeksi onneksi muut NATO-maat niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa näyttävät varsin haluttomilta lähtemään Turkin rinnalla aseelliseen konfrontaatioon Syyrian rajalla.

USA:n ristiriitainen peli

Yhdysvallat ja muut länsimaat ovat Syyrian sisällissodan alusta lähtien asettuneet opposition tueksi ja vaatineet Assadin eroa. USA on toimittanut Syyrian kapinallisille aseapua viimeistään vuodesta 2012 lähtien, millä on ollut merkittävä rooli sodassa.

Virallisesti avun kohteeksi on pyritty valikoimaan vain ”maltillisia” kapinallisryhmiä, mutta tulkinta maltillisuudesta vaikuttaa olleen paikoin venyvä. CIA:n toimittamia panssarintorjuntaohjuksia ovat saaneet mm. ”Pyhien soturien armeija”, ”Islamin marttyyrien prikaati” ja ”Islamin partisaanien rintama”. Kovin suuri yllätys ei ole sekään, että USA:n toimittamia aseita on välivaiheiden kautta päätynyt niin Syyrian al-Qaidan kuin Daeshin käsiin.

Kun Daesh syksyllä 2014 hyökkäsi YPG:n puolustamaan Kobanen kurdikaupunkiin käytännössä maailman ja median silmien edessä, USA:n ilmavoimat käynnistivät alkunihkeyden jälkeen ilmaiskut YPG:n tueksi. Siitä lähtien YPG:n/SDF:n ja USA:n välille on muodostunut julkisesti hehkutettu yhteistyö. SDF on virallisesti USA:n keskeinen partneri Daeshin vastaisessa taistelussa ja USA:n ilmatuki on siivittänyt SDF:n etenemistä.

Virallisesti hehkutetulla yhteistyöllä on kuitenkin myös rajansa. YPG:n sisarjärjestöt Turkin puolella ovat yhä USA:n terroristilistalla ja ainakin osin Turkin painostuksen vaikutuksesta aseapu YPG:lle on ollut varsin vaatimatonta. Toisin kuin Assadia vastaan taisteleville kapinallisille, Daeshia vastaan taistelevalle SDF:lle ei ole toimitettu esimerkiksi panssarintorjuntaohjuksia eikä kaikesta päätellen muutakaan kehittyneempää aseistusta. Joidenkin lähteiden mukaan USA:n tuki SDF:lle on ilmaiskujen lisäksi rajoittunut lähes pelkästään muutamiin ammustoimituksiin.

Viime päivien taistelut Aleppon pohjoispuolella ovat myös tuoneet esiin USA:n strategian ristiriidat, kun USA:n virallisesti tukema SDF on taistellut yhtä lailla USA:n tukemia kapinallisia vastaan. Taisteluihin osallistuneet islamistiset kapinallisryhmät ovat olleet CIA:n ansiosta paremmin aseistettuja kuin sekulaari SDF.

Poliittisella tasolla vielä merkittävämpi pettymys SDF:lle oli SDF:n ja MSD:n ulossulkeminen Genevessä uudelleen käynnistetyistä Syyrian rauhanneuvotteluista. Turkin painostukseen taipunut USA osoitti olevansa valmis hylkäämään ”partnerinsa” jo heti ensimmäisessä käänteessä.

Onko Syyrian sodalla loppua?

Syyrian sodan kulkua on tähänkin asti ollut vaikea ennustaa ja odottamattomia tekijöitä on pelissä yhä lukuisia. Münchenissä sovitun tulitauon toteutuminen näyttää tällä hetkellä varsin epävarmalta. Vaikka hallituksen ja maltillisten kapinallisten väliset taistelut vaimenisivatkin, sota Daeshia vastaan jatkuu ja todennäköisesti myös tiukan linjan islamistikapinalliset jatkavat taistelua. Syyrian neljästä osapuolesta kapinalliset ja Daesh näyttävät kuitenkin olevan eniten vaikeuksissa. Venäjän ja Iranin tukema hallitus on elpynyt alamäestään ja SDF on nousemassa kovaa vauhtia yhä merkittävämmäksi tekijäksi.

On mahdollista, että kehitys jatkuu ja Syyrian demokraattiset oppositiovoimat kerääntyvät SDF:n ympärille islamististen ryhmien menettäessä alaa. Parhaassa tapauksessa sota voisi loppua rauhansopimukseen, siirtymään kohti demokratiaa ja ääri-islamistien karkottamiseen.

Tällainen lopputulos edellyttäisi kuitenkin sopua myös sotaa eri puolilla lietsoneiden ja siihen osallistuneiden valtioiden kesken. Paljon kärsineet syyrialaiset voivatkin joutua kokemaan vielä monta kierrosta taisteluita, jos maa joutuu olemaan erilaisten geopoliittisten intressien taistelukenttänä.

Appendix: Syyrian demokraattiset joukot (SDF/QSD)

SDF on liittouma joka koostuu useista erilaisista taustoista tulevista aseellisista ryhmistä. Moniin muihin Syyrian sisällisodan kapinalliskoalitioihin nähden se on kuitenkin varsin tiivis ja yhtenäisiin periaatteisiin nojautuva. SDF:n tärkeimpiä osia ovat:

YPG – Kansan itsepuolustusjoukot, Rojavan itsehallintoalueen armeija. SDF:n vahvin osa, poliittisesti lähellä kurdilaista vasemistopuolue PYD:tä. Viiem aikoina YPG:n riveihin on liittynyt myös monia arabeja, turkmeeneja ja muihin etnisiin ryhmiin kuuluvia taistelijoita.

YPJ – Naisten itsepuolustusjoukot- Pelkästään naisista koostuva YPG:n sisarorganisaatio. YPJ:n yksiköt ovat erillisiä ja ne voivat toteuttaa operaatioita itsenäisesti. YPJ:n komentajat voivat kuitenkin olla myös laajempien SDF:n yhteenliittymien komentajia ja SDF:n komentoneuvostossa on olatava vähintään yksi naiskomentaja. Kobanen taistelussa kaupungissa olevia YPG:n, YPJ:n ja FSA:n joukkoja johti YPJ:n naiskomentaja.

MFS – Assyrialaisten sotilaallinen neuvosto. Assyrialaiskristittyjen muodostama sotilaallinen organisaatio. MFS on lähellä vasemmistolaista Assyrialaista liittopuoluetta, joka osallistuu Rojavan aluehallintoon. MFS:ään kuuluu myös naistaistelijoista kostuva siipi.

Jaish-Al-Sanadid – Sankarien armeija. Jazeeran kantonissa toimiva, Shammar-heimoon kuuluvista arabeista muodostettu aseellinen järjestö. Sanadid eroaa alkuperältään muista SDF:n osista sikäli että kyseessä on alun perin Syyrian hallituksen tueksi muodostettu puolisotilaallinen järjestö. Sanadid on kuitenkin erkaantunut Syyrian hallituksesta ja liittoutunut YPG:n kanssa. Shammar-heimon arabit ovat olleet perinteisesti hyvissä väleissä kurdien kanssa ja toisaalta vihamielisissä väleissä Saudi-Arabian kuningashuoneen kanssa.

Jabhat Thuwar al-Raqqa – Raqqan vallankumouksellisten rintama. FSA:han kuulunut kapinallisryhmä joka syntyi taistelemaan Assadin hallintoa vastaan Raqqan maakunnassa. Asettui vastustamaan Daeshin nousua alueella ja joutui ajetuksi pois Raqqasta. Järjestön taistelijat osallistuivat Kobanen taisteluun YPG:n rinnalla ja Raqqan maakunnan pohjoisosien valtaukseen kesällä 2015.

Jaish al-Thuwar -Kapinallisarmeija/Vallankumousarmeija. Lukuisten pienempien FSA:han kuuluneiden ryhmien yhteenliittymä. Toimii ennenkaikkea Aleppon maakunnan pohjoisosissa. JT:hen kuuluu myös pääosin kurdeista koostuva FSA-yksikkö Jabhat-Al-Akrad (Kurdirintama), turkmeeniyksiköitä ja luonnollisesti monia pääsoin arabitaustaisia ryhmiä. SDF:n puhemies Talal Silo on JT:hen kuuluva turkmeeni. Näiden suurimpien ryhmien lisäksi SDF:ään kuulu kasvava joukko pieniä paikallisia ryhmiä, joista osa on uusia ja osa aiemmin FSA:n lipun alla toimineita. Monet SDF:ään kuuluvista kapinallisryhmistä käyttävät myös edelleen FSA:n tunnuksia.

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *