Syyrian kansannousun myöhemmät vaiheet osa 2

Tämä on toinen (ja viimeinen) osa kirjoituksesta, joka käsittelee Syyrian vuonna 2011 alkanutta kansannousua. Tässä osassa kartoitetaan islamististen aseellisten ryhmien nousua valta-asemaan kapinallisten keskuudessa Syyrian arabiankielisillä alueilla. Alussa olevan lyhyen taustoituksen jälkeen esitellään kolme keskeisintä islamistijärjestöä – IS, Jabhat al-Nusra (elokuusta 2016 eteenpäin Jabhat Fateh al-Sham) sekä Ahrar al-Sham – minkä jälkeen siirrytään Syyrian kansannousun ja sodan islamisoitumisen läpikäyntiin enimmäkseen aikajärjestyksessä. Loppupuolella luodaan lyhyt katsaus siihen, miltä kapinallisalueiden islamismi näyttää käytännössä sharia-oikeusistuinten muodossa, sekä siihen, mitä Jabhat al-Nusran muuttuminen Jabhat Fateh al-Shamiksi merkitsee.

Syyrian kansannousun myöhemmät vaiheet

Keväällä 2011 alkaneet arabimaiden kansannousut tuntuvat viisi vuotta myöhemmin kaukaiselta muistolta. Syyriassa vanha valta on pysynyt pystyssä äärimmäisen kovilla otteilla ja ulkovaltojen tuella. Kansannousujen alkuperäiset tavoitteet on pitkälti syrjäyttänyt kahdenlainen vastavallankumous: toisaalta vanha valta, toisaalta islamismi.

PYD:n ja Venäjän liitto vapaata Aleppoa vastaan

Rojavaa hallitseva kurdien PYD/YPG on lähtenyt vastavallankumoukselliselle tielle yrittäessään yhdistää Rojavan kantonit valtaamalla arabienemmistöisiä alueita, väittää Michael Karadjis. Hänen mukaansa yrittämällä yhdistää Rojavan erilliset kantonit Venäjän ilmapommitusten tuella ja tuhoamalla alueen arabikapinallisten vallankumoukselliset neuvostot kurdien autonomialiike kaivaa omaa hautaansa. (Toim.)