Työläisten laulu (Circle)

labour

Revalvaatio toivottaa työn ja työttömyyden sankareille ansaittua vappua soittamalla Circlen Työläisten laulun. Esitetty 17.4.2010 Ilokivessä Jyrockin 25-vuotisjuhlavuonna.

Työläisten laulu     

 

Tämä on taas yksi niistä painajaisista
Tuskin se on saatanallinen pieni okkulttiriitti, joka tässä maassa pyörii
Olemme nähneet milloin ystävien koneet putoo maailmalta, taivaalta
Viimeset enkelit ja peli rupee olee sitä myöten selvä
Kavereita kaatui syöpään ku heinää
Toiset hukkuvat laivojen mukana merten pohjaan
Ja toiset haaksirikkoutuu muuten vaan mentaalisesti mielisairaiksi eri maailmoihin
Ja siinäpä romantisoitavaa olis, vaan ku ei
Päivä on monesti lyhyt ihmisen elämässä ja tämä ilta on yksi osotus siitä
Epätoivoisesta räpiköinnistä arjen harmaan helevetin läpi
Ja pakkonauttimisesta nuoruuden viimesistä hetkistä, jotka kestää kolmen vuoden ajan
Känniä ja naimista
Saatanan hevimetallia ja rynkytystä
Siinä on maailman kauneus ystäväni
Mutta mitä sanoo pikku alakerran isäntä ja Saatana siitä, mitä täällä tänään tapahtuu?
Ja mitä sanoo yläkerran isäntä niille, jotka kuvittelevat viettävänsä pyhää ehtoota, kuten katoliset ja ortodoksit?
Tämä on perkeleen epäpyhää tämä
Sinä päivänä ku tuomio koittaa ja jokainen saattovuoteessansa makaa hiljaa
Ja tuumii että milloin lähetään Tuonelan puoleen
Tuona iltana vielä jokainen kattoo vielä kerran itteään peiliin
Ja kysyy iteltään – tuoko minä olin joka täällä eli?
Tuoko se olin joka minä tänne jotain annoin?
Vai annoinko minä mitään?
Annoinko omilleni sen enempää ku vieraillekaan?
Siinäkö on kauneus hytkyä mitättömien sävelten tahtiin?
Ku kaveria kaatuu ku heinää viereltä!
Saattokotien vietävänä ja perkeleen demoneittein riivaamana!
Mielisairauden ikeessä!
Sänkyyn sidottuna ja pilleriä syöden!
Siinä on kauneus kaukana!
Poljetaan pannuhuone lämmittämään!
Ja puhalletaan tulenlieskat vielä jalanpohjaan!
Ja siinä ku alkaa vanhempaa kaatua
Kaatuu veljee ja sisarta
Ja mä sanon että se demoninen päivä, jota tässä nuoruutena muka vietetään
Ennen ku pannaan pystyyn talo, keski-ikänen elämä, pankkilaina, talo, auto ja perhe, koira ja unelma lomamatkasta etelään
Sitä odotellassa jumputellaan
Annetaan maailman olla niinku sillä olis jotain annettavaa
Hyväksykää kuolema tai tehkää elämällänne jotain!
Mutta älkää toljottako!
Tehkää!
Kaivakaa lapiolla niin helvetin syvä kuoppa mitä teidän voimillanne voi kaivaa!
Kattokaa käsivarsianne ja sanokaa, tälläkö kaivetaan kymmenen sentin kuoppa?
Kattokaa päätänne!
Ja sanokaa että tälläkö kaivetaan sitäkään?
Se on niin ontto!
Voiko tällä kaivaa enempää muuta ku kahtakymmentä senttiä pitempään?
Rakennetaanko siihen kivijalka ja sauna?
Ja taloa?
Rakennetaanko siihen mitään?
Ihmisen arvoinen elämä
Jossa on kauneutta ja jonkinlaista mieltä
Olen ikäni kattonu semmosta päläväriä
Joka makaa kotona ja hehkuttaa jotain saatanan levyä, jota ei oo jaksanu ees loppuun kuunnella
Kun ei ole voimaa!
Sinä päivänä ku tuomio tulee
Muistakaa, että te katotte itteenne peilistä ja sanotte:
Määkö se olin, joka täällä ei mitään tehny?!
Vai määkö se olin, joka täällä jotain teki?!
Ja päivät on lyhkäset, ne on saatanan lyhkäset!
Ja siks me soitamme täällä viimeiset sävelet
Ennen ku pannuhuone laskee alas
Ja kuolema on saatanan kaunis ja ruma yhtä aikaa
Ku jalat kylmenee saattohoittopenkillä
Se on rajua peliä!
Kädet menettää tuntonsa!
Silmät ei enää nää!
Vatta kramppaa ja yrjöttää kun ei mikään pysy sisällä!
Kuolema on kaunis ja ruma yhtä aikaa!
Helpottaa!
Ja me elävät ollaan jotka kuolleita kantaa!
Ei kuollut kuollutta kanna!
Ja se on maailman yksinkertasta!
Ja sitten me soitetaan teille viimesen kerran,
Hiljanen työmiehen laulu.

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *