Tyynenmeren vapaakauppasopimus lisää suuryhtiöiden valtaa

map-tpp

Yhdysvallat on solmimassa kaksi erillistä vapaakauppasopimusta. Niistä ensimmäinen on transatlanttinen vapaakauppasopimus (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP), joka koskee välittömästi Eurooppaa ja Suomea. Revalvaatio uutisoi viime viikolla, miten suunnitteilla olevan sopimuksen investointisuoja uhkaa demokraattisesti valittuja hallituksia.

Toinen on Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus (Trans-Pacific Partnership, TTP), jonka osapuolina ovat Yhdysvaltojen lisäksi Japani, Meksiko, Kanada, Australia, Malesia, Chile, Singapore, Peru, Vietnam, Uusi Seelanti ja Brunei. Eli “kaikki muut paitsi Kiina”. TPP on historian suurin vapaakauppasopimus, joka koskee 40 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

WikiLeaks julkaisi keskiviikkona 13.11. TTP-sopimuksen tekijänoikeuksia käsittelevän luvun. Kyse on sopimuksen ehkä kiistanalaisimmasta osiosta, jonka pääasiallinen tavoite on suojella erilaisten immateriaalioikeuksien omistajien taloudellisia ja juridisia etuja. Sydney Morning Herald -lehden haastattelema immateriaalioikeuksien asiantuntija Matthew Rimmer onkin todennut, että sopimus on laadittu suuryritysten ehdoilla. Etenkin Hollywood, musiikkiteollisuus, suuret IT-alan yhtiöt kuten Microsoft sekä lääketeollisuus kokonaisuudessaan ovat sen edunsaajina.

Itse sopimusasiakirja on vajaat 100 sivua pitkä, mutta sen ongelmallisimpiin kohtiin kuuluvat:

  • Kasvi- ja eläinlajien ja niiden geneettisen muokkaamisoikeuden patentoitavuus*

  • Patenttioikeuksien keinotekoinen jatkaminen erityisesti lääketeollisuuden piirissä

  • Yhdysvaltain tekijänoikeuslainsäädännön ulottaminen Tyynellemerelle

  • Internet-palveluntarjoajien tekeminen vastuullisiksi heidän verkoissaan tehdyistä tekijänoikeusrikkomuksista

Toteutuessaan sopimus harmonisoisi omaisuuden suojan allekirjoittajamaissa ja sillä olisi kauskantoisia seurauksia esimerkiksi lääketeollisuuden, julkaisutoiminnan, kansalaisyhteiskunnan, internetin käytön ja biologisten patenttien suhteen. Vaikka sopimuksen on tarkoitus hyödyttää kaikkia osapuolia, Yhdysvallat, Australia ja Japani dominoivat ja ohjaavat neuvotteluita Yhdysvaltojen haluamaan suuntaan. Tämä näkyy esimerkiksi vaatimuksina kriminalisoida tekijänoikeusrikkomukset sekä avokätisyydestä lääkeyhtiöitä ja niiden patenttisuojaa kohtaan.

Sopimuksen mukaan esimerkiksi kasvi- ja eläinlajeja olisi mahdollista patentoida. Yhdysvaltojen vaatiman “Monsanto-klausuulin” johdosta patenttioikeus koskisi myös kasvi- ja eläinlajien geneettistä muokkaamisoikeutta, mikä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi viljelysmenetelmien patentoimista. Lisäksi sopimus antaisi lääkefirmoille oikeuden jatkaa keinotekoisesti tuotteidensa patenttisuojaa yli niiden määräajan (evergreening), minkä varjolla kansalaisilla voidaan maksattaa korkeita hintoja pidempään kuin mitä laki sallii.

Sopimus myös ulottaisi Yhdysvaltojen 1998 säädetyn tietosuojalain (DMCA) koko Tyynellemerelle. Laki muun muassa pakottaa lisäämään mediasoittimiin kopionestotekniikkaa, asettaa internet-palveluntarjoajille rajoituksia sekä yleisesti ottaen antaa sisällöntuottajille ja palveluntarjoajille oikeuden määrittää, miten kuluttajat heidän tuotteitaan käyttävät.

Ajatus kaupan vapauttamisesta herättää suuressa yleisössä luultavasti positiivisia mielikuvia. Tosiasioiden valossa “vapaakauppasopimusten” keskeisenä tehtävänä näyttää kuitenkin olevan kilpailussa jälkeen jääneiden suuryritysten etujen vahtiminen. Vapaa markkinatalous on näistä Yhdysvaltain neuvottelemista sopimuksista kaukana ja kuten tunnettua, “kuollut vie elävänkin mukanaan”.

* Varhaisena historiallisena esimerkkinä toimii OncoMouse-niminen hiirilaji, jota käytetään syöpätutkimuksissa. DuPont-yhtiö omisti vuonna 1988 patentoidun eläinlajin vuoteen 2005 asti, jolloin patentti raukesi. Nykyään se omistaa enää nimen OncoMouse, joka on rekisteröity tavaramerkki.

Facebook-kommentit
One Comment
  1. Pingback: Pelin jälkeen: luokkasodan fläppitaulu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *