Valeuutisten anatomia Washington Postissa

Huoli ”valeuutisista” on kasvanut Suomessakin Donald J. Trumpin voitettua Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Keskustelussa on kuitenkin sivuutettu se, että myös valtavirtaiset tiedotusvälineet levittävät harhaanjohtavia tai suoranaisen virheellisiä väitteitä, joilla on vakavia poliittisia seurauksia. Adam Johnsonin FAIR.orgissa julkaistu artikkeli (4.1.2017) valaisee asiaa Washington Postin uutisoinnin kautta. Käännös Antti Ronkainen ja Syksy Räsänen. 

“Valeuutisten” kirous on ollut keskeisimpiä Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeisiä medianarratiiveja. Tarina menee kutakuinkin niin, että valeuutiset pyyhkivät internetin yli vahingoittaen Hillary Clintonia ja kenties auttaen Donald Trumpin voittoon.

Tämän joillekin kätevän narratiivin suurin ongelma on, ettei kukaan ole selkeästi määritellyt sitä, mitä “valeuutiset” oikein ovat. “Valeuutiset” käsitetään epämääräisesti harhaanjohtaviksi tai täysin keksityiksi tarinoiksi, mutta – kuten FAIR on aiemmin todennut (12.1.16) – sana voi tarkoittaa mitä tahansa lähtien julkaisuista, jotka ovat samaa mieltä “venäläisten näkökulmien” kanssa aina ulkomaiseen spämmiin.

Viimeaikaiset tapahtumat alleviivaavat tätä epäselvyyttä. Washington Post julkaisi 30.12.2016 sensaatiohakuisen raportin, jonka mukaan venäläiset hakkerit olivat tunkeutuneet Vermontin osavaltion sähkölaitokseen. Sen otsikko levisi sosiaalisessa mediassa: “Viranomaisten mukaan venäläiset hakkerit tunkeutuivat Yhdysvaltojen sähköverkkoon Vermontin sähkölaitoksen kautta”.

Washington Postin juttu (31.12.2016) korjatulla otsikolla ja toimituksen ”ei vainiskaan” -huomautuksella. Onko kyseessä valeuutinen?  

Jättimenestyksen saaneelta jutulta putosi kuitenkin nopeasti pohja, kun kyseessä oleva sähkölaitos Burlington Electric julkaisi lausunnon, jonka mukaan he olivat “havainneet haittaohjelman yhdessä Burlington Electric Departmentin kannettavassa tietokoneessa, joka ei ole yhteydessä [heidän] organisaationsa verkkoon.” Washington Post “päivitti” juttuaan monta kertaa illan aikana ja lisäsi siihen lopulta toimituksen huomautuksen, jonka mukaan ainoa syy huoleen oli yksittäisen työntekijän kannettavassa tietokoneessa ollut “venäläinen haittaohjelma”. Venäläisten tai muidenkaan tekemästä hakkerointiyrityksestä ei sen sijaan ollut todisteita. [Itse asiassa ei ole varmaa, oliko työntekijän koneessa edes haittaohjelmaa. -suom.huom.]

Kaksi päivää myöhemmin, kun juttua oli peruuteltu useaan kertaan, Washington Postin kolumnisti Catherine Rampell viittasi tapaukseen kirjoituksessaan, joka käsitteli Trumpin hallinnon tulevia kyberturvallisuuteen liittyviä haasteita:

Terveystiedot esimerkiksi. Tai kauppaan liittyvät salaisuudet tai arvokas sisäpiirin tieto yritysfuusioista tai huumeoikeudenkäynneistä. Tai finanssimarkkinoita tai pankkien transaktioita koskevat tiedot. Tai äänestyskoneet. Tai ehkä jopa koodi, joka ylläpitää sähköverkkoa, johon venäläiset hakkerit yrittivät Vermontissa vast’ikään tunkeutua.

Rampellin artikkelia muutettiin sen jälkeen kun FAIR ja muut olivat osoittaneet virheen, mutta tapaus osoittaa, kuinka nopeasti täysin virheellinen väite siitä, että Venäjä olisi hakkeroinut, tai edes yrittänyt hakkeroida, amerikkalaista voimalaitosta lähtee leviämään vailla hitusenkaan epäilystä. Kun Rampellin kolumni julkaistiin, ainoa “todiste” venäläisten “hakkerointiyrityksestä” oli haittaohjelman koodi, jota kuka tahansa olisi voinut käyttää. Rampell, johon todennäköisesti vaikutti hänen kollegoidensa alkuperäinen virheellinen uutisointi, oletti sen olevan todiste “hakkerointiyrityksestä”. Washington Post myönsi oletuksen virheelliseksi kaksi tuntia Rampellin kolumnin julkaisemisen jälkeen (2.1.2017). Kuten tavallista, oletuksia heitetään sen mukaan, mikä johtaa eniten sensaatiohakuiseen ja kylmää sotaa lietsovaan johtopäätökseen. “Virheitä” tehdään harvoin, jos koskaan, suuntaan joka lietsoisi vähemmän hysteriaa.

John McCainin mielipidekirjoitus Washington Postissa (22.12.2016) ei huomioinut, että Washington Postin itsensä mukaan (12.6.2015) CIA on käyttänyt Syyriaan miljardi dollaria vuodessa.

Toisessa tapauksessa Washington Post julkaisi senaattori John McCainin kolumnin, jossa hän esitti, ettei Yhdysvallat “ole tehnyt mitään” Syyriassa. Jälleen, jos McCainin editorit olisivat viitsineet lukea omaa lehteään, he olisivat huomanneet Washington Postin uutisoineen, kuinka Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA) on käyttänyt ainakin $1 miljardia vuodessa Syyrian opposition tukemiseen, eli noin 1/15-osan koko budjetistaan.

Kyseessä ei ollut mikään mielipide-ero vaan selvä, räikeä vale: Yhdysvallat ei vain ollut “tehnyt jotakin” vaan se on oli, millä tahansa objektiivisella mittarilla arvioituna, tehnyt aika paljon. Myös mielipidekolumneille voi tehdä faktantarkistuksen. Se, että tämän kirjoituksen peruslähtökohtaa ei oltu tarkistettu, viittaa siihen, että mitä tulee uuden kylmän sodan lietsomiseen – erityisesti sen kuumimmalla rintamalla Syyriassa – Washington Post on laskenut toimitukselliset standardinsa keltaisen lehdistön tasolle.

Kaikki tämä korostaa sitä, miten ongelmallista on rajata harhaanjohtavan tiedon kritiikki Makedoniassa toimiviin halpahintaisiin sisältöfarmeihin, kuten “valeuutisten” kertomuksessa usein tehdään, samalla kun perinteiset julkaisut eristetään valeuutissyytteiltä ilman mitään selvää syytä.

Pohjois-Carolinan yliopiston professori Zeynep Tufekci, jonka marraskuinen kolumni New York Timesissa (15.11.2016) auttoi panemaan alulle viimeisimmän valeuutisia koskevan piehtaroinnin, kritisoi tätä kritiikkiä twiittaamalla: “‘Täydellisiä uutisia’ ei ole eikä ole koskaan ollut. Lopettakaa kutsumasta kaikkia mahdollisia uutisoinnin epäonnistumisia ‘valeuutisiksi’. Asioiden toisiinsa sekoittaminen ei ole analyysiä.” Kun tietoturvatutkija Marcy Wheeler vastasi, että Washington Post oli omien kriteereidensä mukaan syyllistynyt valeuutisointiin, Tufekci nokitti:

Kun Tufekcille huomautettiin, että Washington Post julkaisi anonyymin vuodon ottamatta yhteyttä kyseessä olevaan sähköverkkoon, Tufekci vetosi toimitustyön reaaliteetteihin ja sanoi, ettei kyseessä ollut Trumpin trollisivustojen kaltainen valeuutinen.  

Asian ydin ei tietenkään ole, tuottaako Washington Post yhtä paljon valeuutisia kuin mainitut trollisivustot. Ongelma on, että kun se julkaisee virheellisiä uutisia, sillä on paljon vakavammat seuraukset. Washington Postia luetaan paljon enemmän (se on Yhdysvaltain 9. luetuin uutissivusto ja sillä on noin 47 miljoonaa kuukausittaista lukijaa) kuin marginaalisia sivustoja, ja sen uutisointiin suhtaudutaan huomattavasti hyväuskoisemmin. Lisäksi oletetaan, että Washington Postin virheet on tehty täysin hyvässä uskossa ilman minkäänlaista poliittista tai toimituksellista painetta mustamaalata Yhdysvaltojen tämän päivän ykkösvihollista Venäjää.

Tufekci ja muut ovat kuitenkin kehittäneet niin suppean määritelmän “valeuutisista” että se sulkee ulkopuolelleen kaiken, mikä on peräisin valtavirtatiedotusvälineistä. Kun Tufeckille huomautettiin tästä, hän vahvisti ettei “perinteinen media” voi julkaista valeuutisia, ihan määritelmän mukaan:

Kun tämän tekstin kirjoittaja Adam Johnson kysyi, eikö “perinteinen journalismi” voi määritelmällisesti julkaista valeuutisia, Tufekcin vastasi, että perinteinen media voi kyllä epäonnistua, mutta se ei ole sama asia kuin “valeuutiset”.

Washington Postin harhaanjohtava ja joskus suoranaisen virheellinen uutisointi Venäjään liittyvistä asioista sivuutetaan yksinkertaisesti luonnollisten toimitusprosessien tuloksena, eikä siihen yhdistetä pahantahtoisuutta, poliittista motiivia tai ideologiaa. Syynä on se, että me – Hyvä Perinteinen Amerikkalainen Media – emme tee sellaista. “Valeuutisilmiö”, joka määritelmällisesti ei pysty kattamaan myös valtavirtatiedotusvälineitä on vallanpitäjiä palveleva tautologia, joka suojaa Yhdysvaltojen yritysmediaa lähemmältä tarkastelulta ja kannustaa kansalaisia luottamaan tiettyihin julkaisuihin kriittisen ajattelun sijaan.

Tuore YouGovin mielipidemittaus osoitti, että peräti 46 prosenttia Trumpin kannattajista uskoi “pizzagate”-skandaaliin eli outoon 4Chanilla ja Infowarsissa levinneeseen salaliittoteoriaan, jonka mukaan Clintonin kampanjapäällikkö pyöritti Washington DC:ssä toimivasta pitseriasta käsin lapsiseksirinkiä. Valtavirtatiedotusvälineiden asiantuntijan asemassa olevat kommentoijat oikeutetusti pilkkasivat juttua ja valittivat valeuutisista.

Suurin osa asiantuntijoista kuitenkin ohitti sen, että saman mielipidemittauksen mukaan 50 prosenttia Clintonin kannattajista uskoi, että Venäjän hallitus oli suoraan peukaloinut ääntenlaskua, eli että Vladimir Putinin agentit manipuloivat vaalitulosta. Nämä pelot perustuvat, ainakin osittain, Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaisten (yhä todistamattomiin) väitteisiin, joiden mukaan venäläiset hakkerit vuotivat epämieluisia demokraattisen puolueen keskuskomitean sähköposteja pyrkimyksenään vaikuttaa vaaleihin. Mutta väite, että Venäjä hakkeroi äänestysprosessin, on salaliittoteoria, jonka Valkoinen talokin on toistuvasti kiistänyt. Mistä ihmeestä 50 prosenttia Clintonin kannattajista on sitten saanut idean, että Venäjä hakkeroi vaalit?

New York Timesin, Wall Street Journalin ja ABC Newsin otsikot presidentti Barack Obaman määrättyä sanktioista Venäjälle “vaalihakkeroinnin” vuoksi

Se, että valtamedia edelleen viittaa väitettyyn demokraattisen puolueen keskuskomitean (ja Clintonin vaalipäällikön John Podestan) sähköpostien hakkerointiin “vaalihakkerointina” antaa lukijoille selvän vaikutelman siitä, että venäläiset olisivat, no, hakkeroineet vaalit. Clintonia tukeneet asiantuntijakommentoijat vahvistavat tätä äärimmäisen harhaanjohtavaa tapaa esittää asia, ja he levittivät viikkojen ajan vaalien jälkeen teorioita siitä, että vaalikoneita oli manipuloitu. 

Valeuutisia tulisi mitata uhkana sen mukaan kuinka paljon ne saastuttavat virheellisellä tiedolla. Ottaen huomioon, kuinka monet uskovat Venäjän muuttaneen vaalien ääntenlaskun tuloksen, kyseinen meemi ja sen levittäjät sopivat valeuutisten kuvaukseen täysin. Mutta sille ei anneta sitä nimilappua, joka leimaisi ne vakavaksi ongelmaksi, koska “valeuutiset” (käytännössä ellei tarkoituksella) käsittävät kaiken muun paitsi Yhdysvaltojen yritysmedian.

Adam Johnson on Twitterissä @AdamJohnsonNYC. Washington Postille voi lähettää palautetta sähköpostilla osoitteeseen letters@washpost.com tai Twitterissä @washingtonpost. Muistakaa, että kaikkein tehokkainta on kunnioittava palaute. 

Julkaistu Creative Commons lisenssillä

Facebook-kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *