Vasemmisto etsii työpaikkoja

jallitus

Vuonna 2008 kritisoimme General Intellectin Vasemmisto etsii työtä –kirjassa Vasemmistoa siitä, että se ei suojele työläisiä vaan työpaikkoja. Tämän kevään kehysriihen päätösten jälkeen tämä väite on jälleen kerran osoitettu todeksi.

Mitä muuta Paavo Arhinmäki tarkoitti hehkuttaessaan yhteisöveron alentamista 24 prosentista eurooppalaista keskitasoa alemmas, 20 prosenttiin sillä perusteella, että se kannustaa yrityksiä luomaan työpaikkoja? Pääoma tarvitsee työläistä selvitäkseen hengissä, mutta miksi vasemmiston on toimittava sen poliisina? Mikä tarve vasemmistopoliitikoillamme on esittää mykkäelokuvien humoristisia ”key stone”-cops rooleja? Mistä lähtien vasemmisto on ollut sitä mieltä, että ”työllistäminen”, eli työläisten riistäminen oikeuttaa (suur)yritykset veronalennuksiin? Aivan liian pitkään.

Myös demarit, joita ei tietysti vuosikymmeniin ole enää vasemmistoksi voinut kutsua, näyttävät sitoutuneen leikkauspolitiikkaan jo kiivaammin kuin eurooppalaiset esikuvansa, joilta he aikanaan ”uuden linjansa” omaksuivat. Jopa Saksassa SPD, joka aikanaan oli Schröderin kaudella itse rakentamassa ”kuriin” perustuvaa talousmallia, näyttäisi Steinbeckin johdolla olevan kääntymässä selkeästi elvytys- ja kasvuvetoisemman talouspolitiikan puolelle.

Työväenliikkeen näkökulmasta yhteisöveron alennuksen pitäisi vähintään tarkoittaa, että on vaadittava 4 prosentin palkankorotuksia kaikille työntekijöille, koska nyt yrityksillä on siihen varaa.

Sekään ei tosin kumoaisi Arhinmäen ja kehysriihen merkittävintä poliittista viestiä: ainoastaan kapitalististen yritysten sisällä tapahtuva taloudellinen toiminta on arvoa luovaa ja yhteiskunnallisesti merkityksellistä. Omaishoitajat, freelancerit, opiskelijat ja muut mikroyrittäjät painukoot vittuun! He eivät osallistu pääoman kasaamiseen. Edelleen sama laulu: vain vakituinen palkkatyö ja teollinen pääoma ansaitsevat kansalaisuuden.

Laajemmasta poliittisesta näkökulmasta ja etenkin prekaarin ”tuottamattomaksi” väitetyn työvoiman elämän kannalta kehysriihen päätökset eivät kuitenkaan ole erityisen merkittäviä. Sama poliittinen linja on jatkunut vähintään 20 vuotta: välittömien verojen kevennykset ja ei-progressiivisten välillisten verojen korotukset, julkisten palveluiden leikkaukset, sosiaaliturvan vastikkeellisuuden lisääminen ja reaalisen ostovoiman jäädyttäminen. Tähän asti politiikkaa on tosin noudatettu järkevämmin, pienemmin ja huomaamattomammin askelin. Nyt, kenties järjestelmän kriisin syvetessä, myös äänenpainot ja toimenpiteet ovat muuttuneet epätoivoisemmiksi.

Eläintieteilijöiden kokeissa on havaittu, että jos sammakko saadaan asettumaan aloilleen kattilaan jossa on kylmää vettä, ja jos veden lämpötilaa nostetaan tarpeeksi tasaisesti ja hitaasti, sammakko ei koskaan loikkaa pakoon vaan kiehuu kuoliaaksi. Nyt EK:n ja valtiovarainministeriön kaaderien käsi näyttää hieman lipsahtaneen kaasuliekin nappulalla.

Kehysriihen veropoliittisista ratkaisuista vouhottaminen liittyy tietenkin puhtaasti Vasemmistoliiton hallituksessa olemiseen ja sen arviointiin. Kuulkaa: ei ketään kiinnosta saako vasemmisto tavoitteitaan hallituksessa läpi, tai saavatko vihreät hallituksessa tavoitteitaan läpi. ”Pienten askelten” politiikkaan ei ihmisillä ole aikaa, koska toimeentulonsa perään joutuu juoksemaan niin kovaa kuin pääsee.

Vihreät tosin näyttävät ”hiljaisen hallitusyhteistyönsä” myötä kadonneen täysin poliittiselta kartalta. Muistaako kukaan edes Vihreiden olevan hallituksessa? Muistaako kukaan enää Vihreiden olevan olemassa?

Tässäkin kohtaa Kokoomus ja VM ovat epäilemättä noudattaneet harkittua strategiaa: kirjoitetaan hallitusohjelma maltillisesti, koska kaikki tietävät että ohjelmia käytetään vain suttupaperina valtiovarainministeriön palavereissa. Annetaan ensimmäisenä hallitusvuonna pari porkkanaa – muutaman kympin korotus työttömyysturvaan jne. – ja sitten seuraavana pamautetaan todelliset tavoitteet pöydälle. Vasemmiston ongelma on, että siltä puuttuu kyky hahmottaa itsenäisesti kapitalistisen tuotannon keskeisiä muutoksia ja ristiriitoja. Siksi se päätyy leikkimään itse ”puolueetonta”, yhteiskunnan yleisen edun edistäjää ja uskomaan VM:n ekonomistien ”puolueettomia” esityksiä ja argumentteja, joiden nojalla työläisiä vastaan hyökätään.

Kehysriihen päätöksistä juuri listaamattomien yritysten omistajien osinkoverotuksen muutokset näyttävät närkästyttäneen monet vasemmistolaiset, koska niissä on kyse ”epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta”.

On melko yhdentekevää, saako joku Fazer parisataa tuhatta euroa vuodessa lisää. Tämäntyyppisiin asioihin keskittyminen lietsoo vain henkilökohtaista katkeruutta ”herroja” kohtaan ja vuotaa suoraan perussuomalaiseen – sanan kaikissa merkityksissä – ajatusmaailmaan. Sitähän vasemmisto tosin on muutenkin lähestynyt viime vuosina, kun se on siirtolaisuuspolitiikassaan omaksunut aivan liian usein typerän populistisen ja rasistisen linjan (”tulevat tänne alentamaan palkkoja, viemään työpaikat ja naiset”). Osinkoverotuksen yksityiskohtia koskevat ”oikeudenmukaisen jaon” ongelmat ovat kuitenkin pintakuohuntaa verrattuna kysymyksiin tuotannon ja tulonmuodostuksen uudelleen organisoinnista.

Osinkoverotusta paljon merkittävämpi on kysymys yhteisöveron laskusta. Sen myötä yhteisöverosta tulee Suomessa EU:n keskitasoa matalampi ja olennaista on, että se tulee merkitsemään noin miljardin euron tulonmenetystä valtiolle. Kun Suomi on euromaiden etujoukossa sitoutunut yhä enemmän lapasesta karanneeseen leikkauspolitiikkaan – siis ”valtiontalouden tasapainottamiseen” – tämä miljardi tullaan epäilemättä kattamaan kulutusverojen nostoilla ja julkisten menojen leikkauksilla. Jos ei tänä vuonna, niin seuraavina.

Vasemmiston nyt ”torjuntavoitokseen” julistamaan opintotuen lainaperusteisuuden peruuttamiseen tullaan varmasti vielä hyökkäämään uudelleen, ja painavammin perustein, koska valtionvelkaa on vähennettävä ja menoja supistettava.

Yrityksille tehty miljardin tulonsiirto tullaan kompensoimaan prekaareihin ”oman itsensä yrittäjiin” kohdistuvilla kulutusveroilla sekä julkisten menojen leikkauksilla. Tässä kohtaa kyse ei enää ole pelkästä ”oikeudenmukaisesta jaosta”. Nykykapitalismissa ”julkishyödykkeet” kuten koulutus, terveys ja kulttuuri ovat keskeisiä taloudellisen arvon tuottamisen välineitä ja talouskasvun lähteitä. Siksi niihin tehtävien julkisten investointien leikkaukset merkitsevät tuotannon riskien siirtämistä voittoa tekeviltä yrityksiltä työvoiman itsensä harteille.

Kun yhä suurempi osa tuotannosta tapahtuu muodollisen palkkatyön ulkopuolella, esimerkiksi sosiaaliturvan varassa, merkitsee sen rahoitusriskien siirtäminen myös työvoimakustannusten leikkaamista ”epäsuoraa palkkaa” alentamalla. 1990-luvun alusta lähtien ennen kaikkea sosiaaliturvan rahoitusrakenne on muuttunut olennaisesti niin, että rahoitusvastuu on siirtynyt jatkuvasti enemmän kunnille ja työntekijöille itselleen, sekä lamojen aikana valtiolle.

Veroratkaisusta nousee esiin myös muutama merkille pantava seikka:

1. Arhinmäki ja kumppanit väittävät, että yritysten verotuksen lasku johtaa investointien ja sitä kautta työllisyyden kasvuun. Toisaalta osinkoverotuksen muutoksen on arvioitu tuovan valtiolle lisätuloja 390 miljoonaa euroa vuodessa. Onko osinkoverotuksen tuottoa arvioitaessa oletettu osingonjaon vähenevän, pysyvän samana vai kasvavan? Epäilemme vahvasti, että laskelmissaan VM olettaa, ettei veromuutos vähennä osingonjakoa ja perustanut laskelmansa 390 miljoonan lisätuotosta tälle oletukselle. Tässä tapauksessa edes VM ei siis oleta yhteisöveron laskun lisäävän investointien osuuden kasvua, kuten Arhinmäki väittää. Kehysriihen päätöksiin liittyvissä yleisissä ennusteluvuissa VM ei näytä olettavan investointien kasvavan merkittävästi, sillä ennakoidut kasvuluvut ovat samoja kuin vuodelle 2010.

2. Esimerkiksi Kanadassa tehtyjen tutkimusten perusteella varsinkaan taantuman aikana yritysveron lasku ei ole johtanut investointien kasvamiseen vaan pikemminkin päinvastoin: vuoden 2008 jälkeen yritykset ovat päinvastoin kasvattaneet käteisvarantojaan. Syynä on epäilemättä taantumasta johtuva tehokkaan kysynnän puute, jota julkisten menojen leikkaukset ainoastaan pahentavat.

3. Lyhyellä tähtäimellä ja erityisesti heikossa suhdannetilanteessa yritysveron lasku on todettu lähes kaikkein tehottomimmaksi julkiseksi keinoksi edistää talouskasvua. Yhden dollarin alennuksen yritysverotuksessa on yleensä arvioitu johtavan ainoastaan 0,1-0,2 dollarin talouskasvuun. Tulonsiirrot kotitalouksille, puhumattakaan julkisista investoinneista olisivat ainakin lyhyellä tähtäimellä huomattavasti tehokkaampia talouskasvun edistämisen keinoja:

käppyrä

OECD:n käyttämät keskiarvoluvut näyttävät olevan monia uskottavia tutkimuksia korkeammat, mutta niidenkin mukaan yritysveron lasku on suhteellisesti erittäin tehoton julkisten menojen kasvattamisen muoto [1]. Samaan johtopäätökseen USA:n kohdalla on päätynyt mm. luottoluokituslaitos Moody’s.

Julkisten menojen kerrannaisvaikutukset ovat tietenkin pelkkä pintailmiö, eivätkä tekniset kertoimet kerro mitään taloudellisen dynamiikan syistä. Miksi yritysveron alentaminen on niin tehotonta? Keskeisiä rakenteellisia syitä on – suhdannetilanteesta johtuvan kysynnän heikkouden ohella – oletettavasti kaksi:

1. Kuten jo mainittu, nykyisin taloudellisen kasvun kannalta keskeisiä tuotannontekijöitä ovat ”julkishyödykkeet” tai ulkoisvaikutukset, joihin investoivat ennen kaikkea julkinen sektori sekä nykyisin yhä enemmän yksittäiset työntekijät. Heidän käytettävissä olevien tulojensa määrään yritysveron alentamisen vaikutus on varsin pieni.

2. Finanssivetoisessa kapitalismissa yritysten tuottama arvo mitataan ensisijaisesti pörssissä osakkeiden arvon ylimäärään hetkellä t2 hetkeen t1 verrattuna. Yhä suurempi osa yritysten investoinneista rahoitetaan myös finanssimarkkinoilta tulevilla tuloilla, minkä vuoksi ”uskottavuus” finanssimarkkinoiden silmissä on niiden kannalta keskeistä. Shareholder valuen logiikka ohjaa myös yritysten tuotannollista toimintaa, ja yhä suurempi osa myös perinteisten teollisuusyritysten tuotoista tulee sijoituksista finanssimarkkinoille. Yritysten ensisijainen tavoite on siis osakkeen hinnan kohottaminen keinolla millä hyvänsä. Viime vuosikymmeninä yritysten osakekurssit ovat yleensä nousseet nimenomaan silloin, kun ne ovat irtisanoneet työntekijöitä, eivät silloin kun ne työllistävät lisää, koska yrityksen itsensä palkkaamien työntekijöiden määrää pidetään lähinnä ylimääräisenä kustannustekijänä. Siksi ei ole syytä olettaa, että yritysten käytettävissä olevien varojen määrän nousu johtaisi suoraan työllisyyden kasvuun vaan pikemminkin varat tulevat virtaamaan finanssimarkkinoille. Yhdysvalloissa finanssialan osuus yritysten voitoista oli ennen kriisin alkua jopa 40%, ja on jälleen noussut ainakin yli 30 prosenttiin. Kaikista työntekijöistä finanssialalla työskentelee enää alle 5 %. Suurimmista suomalaisistakin yrityksistä valtaosan omistavat ulkomaiset institutionaaliset sijoittajat.

Millaisilta yhteisöveron alentamisen dynaamiset vaikutukset sitten näyttävät? Kun nykyisessä eurojärjestelmässä keskeisintä on valtiontalouden ”tasapainon” ylläpitäminen, seurauksena voivat olla ainoastaan joko menojen leikkaukset tai välillisten verojen korottaminen. Molemmat tulevat hillitsemään kysyntää ja siten johtamaan entisestään talouskasvun hidastumiseen. Vaikka austerity-politiikan typeryys on osoitettu jo moneen kertaan, näyttää hallitus Vasemmistoa myöten haluavan sitä jatkaa.

Paul de Grauwen ja Yuemei Jin tutkimus helmikuulta 2013 osoittaa selkeästi, että euroalueella leikkaukset ovat ainoastaan heikentäneet taloudellista kasvua ja kasvattaneet julkisen velan osuutta suhteessa BKT:een. Kaikissa niissä maissa (Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja, Italia) joissa laajoja leikkaustoimia on otettu käyttöön, BKT on joko supistunut tai sen kasvu hidastunut huomattavasti, ja jokaisessa näistä maista julkisen velan suhde BKT:hen on kasvanut.

Finanssisektoria talouskasvun hidastuminen ei tosin näytä erityisesti häirinneen, sillä pörssikurssit ovat kohonneet ja finanssisektorin tuotot palautuneet jo usein vähintään kriisiä edeltävälle tasolle.

Kriisin syveneminen tarjoaa taas aina uuden tekosyyn menojen leikkauksille ja riskien siirtämiselle työntekijöiden kannettavaksi. Finanssipääoman kasautuminen ei näytä enää lainkaan tarvitsevan yleistä taloudellista kasvua vaan kapitalismin kehitys näyttää johtavan ainoastaan ”kansakuntien varallisuuden” tuhoutumiseen. Siksi Vasemmiston olisi lopullisesti hylättävä typerä moraalinen oletus, jonka mukaan ”rikkaiden rikastumisesta hyötyvät myös heikoimmat” – vai miten se nyt menee – ja ryhdyttävä tarkastelemaan miten valtion toimet vaikuttavat työn ja tuotannon järjestämiseen.

Nykyisen politiikan järkevyyttä Vasemmiston kannalta on vaikea hahmottaa. Jos vasemmisto ei etsi nykyajan työtä eikä työläisiä, se etsii pelkkiä työpaikkoja. Ehkäpä edellisen hallituskautensa puheenjohtajan tapaan Vasemmiston nykyjohto tulee politiikkaan kyllästyttyään löytämään työpaikkansa vaikka Finanssialan keskusliitosta.

Olennaisimmat kamppailut maailman tulevaisuudesta käydään muualla kuin hallituksessa, ja jos Vasemmisto ei halua joutua niissä työväen vihollisten leiriin, sen on syytä vihdoin loikata pääoman valtiolaivasta ja ”muuttaa kurssiaan”.

Eetu Viren & Jussi Vähämäki

Viite

[1] Kertoimella 0,2, joka Suomessa ja tässä suhdannetilanteessa lienee realistinen, kasvaneet verotuotot olisivat ensimmäisenä vuonna n. 87,2 miljoonaa (jos BKT:n kasvu oletetaan homogeeniseksi suhteessa verotukseen ja keskimääräinen veroaste on Heritage Foundationin arvioima 43,6%). Sitä, miten VM:n virkamiehet ovat laskeneet kerrannaisvaikutusten kumuloitumisen emme osaa arvioida, mutta joka tapauksessa 500 miljoonan ylimääräiseen verotuottoon pääseminen kestää vuosikausia.

 

Facebook-kommentit
One Comment
  1. Paneutumatta itse aiheeseen – kuinkahan suuri osa lukijoista on selvillä että vasemmisto pienellä kirjoitettuna tarkoittaa vasemmistoa ja Vasemmisto isolla kirjoitettuna on lyhennetty erisnimi joka viittaa erääseen puolueeseen jonka nimi on Vasemmistoliitto, josta siis käydään keskustelua onko se vasemmistolainen vai ei?

    Ellei koko nimeä haluta käyttää niin sitten pitäisi käyttää lyhennettä VAS, Vas, vas tai VL, jolloin tekstin ymmärtäminen ei olisi salatiedettä jossa kokonaisten lauseiden merkitys muuttuu hyvin oleellisesti sen mukaan käytetäänkö isoja vai pieniä alkukirjaimia – myös vahingossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *