Vasemmistoliiton politiikka ja kannatus

Tekstissä pohditaan lyhyesti Vasemmistoliiton tekemien valintojen seurauksia sen tekemään politiikkaan ja kannatukseen. Yksittäisten jäsenten erottamisen sijaan Vasemmistoliiton tulisi hakea vauhtia omaksumalla toimintamalleja eurooppalaisilta sisarpuolueiltaan, jotka ovat kyenneet kokoamaan puolueita ja liikkeitä koalitioiksi ja tarjonneet uskottavaa vaihtoehtoa oikeistolaiselle talouspolitiikalle.

1. Erottamisten vaikutus kannatukseen

Kuvio 1: SKDL:n ja Vasemmistoliiton kannatus eduskuntavaaleissa 1945-2011

Kuvio 1: SKDL:n ja Vasemmistoliiton kannatus eduskuntavaaleissa 1945-2011

Esko-Juhani Tennilä pudotettiin vuoden 1983 eduskuntavaaleissa SKDL:n listoilta ja vuonna 1986 SKDL:stä erotettiin 10 kansanedustajaa. Erottamiset päätyivät SKDL:n hajoamiseen ja Devan perustamiseen. Vasemmistoliitto perustettiin SKDL:n ja SKP:n raunioille 1990, jolloin myös Devan kansanedustajat liittyivät Vasemmistoliittoon. Puolueen osallistuessa Lipposen I hallitukseen vuonna 1995 Tennilä, Veijo Puhjo ja Mikko Kuoppa erotettiin, mutta otettiin jälleen listoille vuoden 1999 vaaleissa.

Vasemmistoliiton osallistuessa 2011 Kataisen hallitukseen kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiarho erotettiin eduskuntaryhmästä heidän äänestäessään epäluottamusta hallitukselle. Tänä kesänä puoluejohto ehdotti puoluehallitukselle Yrttiahon erottamista puolueesta, koska tämä oli arvostellut SKP:n puoluekokouksessa Vasemmistoliiton ja SDP:n tekemää politiikkaa hallituksessa.

Vaikka taustamuuttujia on paljon, kuvion 1 perusteella on syytä pohtia, onko jokaisen erottamisen jälkeen osa kannattajakunnasta jäänyt lopullisesti kotiin. Puhdistautuminen ”änkyröistä” ei ole lisännyt kannatusta, toisin kuin jokaisen erottamistapahtuman yhteydessä on kenties oletettu. Onkin todennäköistä, että Yrttiahon mahdollinen erottaminen tulee vähentämään niiden aktiivien osallistumishalukkuutta puolueen toimintaan, jotka ovat olleet kriittisiä Kataisen hallitusta kohtaan. Ilta-Sanomien julkaiseman tuoreen kyselyn mukaan ainoastaan 19 % Vasemmistoliiton kannattajista luottaa enää hallitukseen ja jopa oppositiossa olevan Keskustan kannattajilta löytyy enemmän luottoa hallitukseen.

Kokoamalla voimia yhteen ja toimimalla Ahon-Viinasen kurjistuslinjaa vastaan Vasemmistoliitto onnistui 1990-luvun alussa katkaisemaan SKDL:n 1980-luvun syöksykierteen. Suunniteltu erottaminen tarkoittaisikin Vasemmistoliiton siirtymistä entistä kauemmaksi puolueen alkuperäisestä ideasta muodostaa vahvaa radikaalivasemmistolaista koalitiota, vaihtoehtoa vanhojen puolueiden ajamalle oikeistopolitiikalle. Muualla Euroopassa Vasemmistoliiton sisarpuolueet, kuten esimerkiksi Kreikassa Syriza, ovat onnistuneet luomaan eri puolueiden ja liikkeiden muodostamia koalitioita ja vastaavaan perinteeseen myös puolueen nimessä oleva “LIITTO” viittaa.*

2. EMU ja poliittinen vaihtoehdottomuus  

Osallistumista Kataisen hallitukseen on perusteltu sillä, etteivät vuoden 2003 jälkeiset oppositiovuodet lisänneet Vasemmistoliiton kannatusta. Mahdollisia syitä ja taustamuuttujia tähänkin on paljon. Tutkimalla äänestysaktiivisuudessa tapahtunutta muutosta (kuvio 2.) voidaan havaita, että 2000-luvun puolivälin jälkeen Vasemmistoliiton kannatuskäyrä ja äänestysaktiivisuus alkavat kulkea eri suuntiin, kun 1980-luvulla SKDL:n kannatuksen ja yleisen äänestysaktiivisuuden viivat kulkivat vielä melko samansuuntaisesti:

Kuvio 2: Vaalikannatus ja äänestysprosentti

Kuvio 2: Vaalikannatus ja äänestysprosentti

Todennäköinen syy tähän on, että uusi yhteiskunnallinen virtaus alkoi kerätä passivoituneiden tyytymättömien ääniä. SMP:n raunioille perustetun Perussuomalaisten kannatus oli vähäistä aina vuoteen 2004 saakka. Mielenkiintoista kyllä, Perussuomalaisten kannatus lähtee nousuun vuosien 2004-2007 välissä. Kunnallisvaaleissa 2008 perussuomalaiset ottavat ensimmäisen vaalivoittonsa ja ajavat eurovaaleissa 2009 jo reilusti Vasemmistoliiton ohi.

Eräänä syynä tähän voidaan pitää Vasemmistoliiton epämääräistä EU-linjaa, koska puolueella ei ollut enää näkyvää EU-kriittistä ehdokasta Esko Seppäsen jäätyä pois eurovaaleista. Vuoden 2004 eurovaaleissa Seppänen oli saanut melkein puolet puolueen äänistä. Mietittäessä puolueen kannatuksen laskua 2000-luvun aikana tulee kiinnittää huomio seuraaviin seikkoihin.

Ensinnäkin Vasemmistoliitto on koko historiansa ajan ollut hallituksissa, joissa Kokoomuksella ja SDP:llä on ollut absoluuttinen enemmistö. Tämä viittaa siihen, että Vasemmistoliitolla ei ole vaalipuheista huolimatta periaatteellista ongelmaa sinipunan tekemän politiikan kanssa. SDP:lle on ollut tärkeää sitouttaa Vasemmistoliitto sinipunaan, mikä on tarkoittanut molemmille puolueille oikeistolaisen talouspolitiikan peesailua ja näkynyt molempien puolueiden kannatuksen laskuna 2000-luvun alusta lähtien. Rafael Paasio arvioi jo 1960-luvulla, että SKDL:n ollessa hallituksessa voidaan harjoittaa oikeistolaisempaa politiikkaa kuin SKDL:n ollessa oppositiossa.

Toisekseen on tutkittava Vasemmistoliiton hallitus- ja oppositiopolitiikan lisäksi tarkemmin puolueen linjaa EU-integraatiosta, rahaliitto EMU:sta, vapaakaupasta sekä erityisesti eurokriisin alettua puolueen suhtautumista Troikan (EU, EKP & IMF) ajamaan talouskuripolitiikkaan (austerity). Viimeisen kahden vuoden aikana Vasemmistoliitto on ollut siunaamassa Euroopan pysyvää vakausmekanismia (EVM), budjettikurisopimusta sekä kriisimaiden taloutta kurjistavia tukipaketeita.** Mikäli Vasemmistoliitto hyväksyy vielä vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, sen talouspoliittinen linja on räikeässä ristiriidassa puolueen periaateohjelmien ja vaalilupausten kanssa.

Perussuomalaisten nousu onkin selkeä indikaattori työväenliikkeen kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta puolustaa kansalaisia vapaakaupan ja taloudellisen integraation oloissa. Tällöin katse kääntyy myös ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ja SAK:n vasemmistoryhmän linjattomuuteen myös oppositiossa olon aikana. Oikeiston vallattua aloitteen talouspolitiikassa, ei Vasemmistoliitto ole toiminut riittävän näkyvästi ja voimakkaasti sitä vastaan sen paremmin työmarkkinoiden kuin kunnanvaltuustojenkaan tasolla. Pienimmän pahan sopimuksilla ollaan tarjouduttu ikäänkuin mannekiineiksi todistamaan oikeiston ja median rakentaman maailman vaihtoehdottomuutta ja vaikeiden päätösten välttämättömyyttä. Samaan aikaan Perussuomalaiset on EU:ta ja vanhoja puolueita kritisoimalla onnistunut profiloitumaan “työväenpuolueena” ja ohittamaan lyhyessä ajassa SKDL:n 1970-luvun kannatusluvut:

puolueet-vaalikannatus

3. Yhteenvetoa

Syrizan eteenpäinmeno kertoo siitä, että Kreikassa vasemmistoryhmien kokoaminen on lisännyt puolueen voimaa. Vasemmistoliiton eurooppalaiset sisarpuolueet ovat omaksuneet erilaisten ryhmittymien yhteisen toiminnan strategian ja tällaista mallia tulee harkita vakavasti myös suomalaisen radikaalivasemmiston keskuudessa, koska jo useaan kertaan kokeiltu erottamislinjan jatkaminen näyttäisi olleen kannatukselle tuhoisaa.

Syrizan menestymistä selittää sen toiminta Troikan kurittamien kreikkalaisten puolustamiseksi. Sen sijaan Suomi on jälleen Saksan rinnalla painamassa muita eurooppalaisia maahan. Poliittisen kannatuksen menettämistäkin sietämättömämpää ja lyhytnäköistä on se, että Vasemmistoliitto on muiden hallituspuolueiden rinnalla tässä rintamassa ajamassa alas muiden maiden sosiaaliturvaa, vaatimassa julkisen sektorin yksityistämistä pilkkahintaan sekä polkemassa palkkoja, työehtoja ja eläkkeitä.

Viitteet

* Joskin sana LIITTO on pudotettu pois puolueen logosta.

** EVM:llä ja tukipaketeilla on oikeutettu kriisimaiden vyönkiristykset sekä budjettikurisopimusta, jolla sitoutuminen alijäämä- ja velkaantumistavoitteisiin Euroopan komission määräysvallan lisääntymisen ja sanktioiden uhalla on ulotettu koko unioniin. Kesän aikana on kuulunut huhuja myös Portugalin II tukipaketista ja Kreikan III tukipaketista, mitkä kertovat karua kieltä kriisimailta vaaditun leikkauspolitiikan toimivuudesta.

Facebook-kommentit
7 Comments
  1. Mielenkiintoisia tilastoja ja pohdintaa. Minusta Perussuomalaisten nousua 2000-luvun alussa ei kuitenkaan ensisiajisesti selitä sen eu-kriittisyys vaan maahanmuuttajavastaisuus, jota erityisesti osa perussuomalaisten nykyisistä ja tuolloisista kansanedustajista piti pääperiaatteenaan. Vasemmistoliitolla ei ollut tässäkään kysymyksessä (EU:N ja talouspolitiikan lisäksi) mitään sanottavaa, eikä ole juuri vieläkään. Sateenkaarilipun heilutus ei poista tarvetta tehdä kokonaisvaltaista yhteiskuntapoliittista analyysiä ja vaihtoehtoa. Jos Vasemmistoliitto aikoo pysyä hengissä ja kenties jopa kasvaa, mihin sillä olisi hyvät mahdollisuudet, ensimmäinen edellytys sille olisi erota tästä hallituksesta.

  2. Eli pitäisikö tämä vasemmiston ”liitto” ymmärtää niin, että SDP:n pitäisi palata juurilleen hupenevan kannatuksensa myötä ja yhdistää voimansa Vasemmistoliiton kanssa yhdistyneeksi vasemmistoksi ja uudeksi puolueeksi.Epäilenpä. SDP pelkää katsoa peiliin ja tarrautuu mieluummin minkä tahansa oikeistopuolueen kaveriksi kuin pyrkisi luomaan todellista eroa tekevää politiikkaa. Samaan konsensukseen pyrkii nähtävästi myös vasemmistoliitto. Tästä voi vain tulla siihen johtopäätökseen että Suomessa ei ole toimivaa demokratiaa. Elämme liberaalidemokraattisessa yhtenäisideologisessa yksipuolue järjestelmässä.

  3. Vesalle

    Työvoiman ylitarjonta ja vapaakauppa ovat aiheuttaneet hyvin usein maahanmuuttovastaisuutta. Kun työntekijöiden asema on heikentynyt, se helposti nähdään lyhyellä sihdillä juuri uusien tulokkaiden syyksi, siksi maahanmuuttovastaisuus ja eu-vastaisuus saattavat olla oireita, jotka ammantavat samasta lähteesta, turvattomuudesta. On vähän omahyväistä viitata omaan kirjoitukseen, mutta teen sen silti, koska keräsin tätä teemaa.

    http://sosialismi.net/blog/2012/01/02/vasemmisto-ay-liike-ja-maahanmuuttokeskustelu/

    Ystävällisin terveisin Päivi Uljas

  4. Tästä analyysistä on jäänyt kokonaan puuttumaan se miten feministinen, valkoisia heteromiehiä jatkuvasti ja epäreilusti demonisoiva diskurssi on vallannut vasemmiston. Ei ole mikään yllätys, että duunarimiehet etsivät jonkin muun puolueen. Vaikka vihreys ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovatkin tärkeitä, niin nämäkin ovat ottaneet huomattavasti tilaa vasemmiston agendalla. Ei ole näkynyt Arhinmäkeä heiluttamassa lippua silloin kun tehtaita ollaan oltu sulkemassa ja potkuja jakamassa.

  5. Kannatus riippuu viime kädessä siitä, kokevatko äänestäjät jonkin puolueen ajavan heidän kannaltaan oikeaa politiikkaa. Erottamiset Vasemmistolitossa ja sen edeltäjissä ovat olleet merkittäviä, koska ne ovat olleet puolueen harjoittaman politiikan konkreettista demonstrointia.
    Mauno Koivisto kirjoitti aikanaan, että SKDL:on mukana ollesa hallitus voi harjoittaa oikeistolaisempaa politiikkaa kuin SKDL:on ollessa oppositiossa.
    Tätä viisautta on Suomessa toteutettu niin, että talouden kriiseissä SKDL ja nyt Vasemmistoliitto otetaan hallitukseen niin sanotusti vastuuta kantamaan.
    Näin tehtiin 1968, 1975, 1995 ja 2011.
    Ja mitään Vasemmistoliitossa ei ole tästä opittu.
    Miksiköhän?
    Matti Tohka

  6. Tästä tekstistä paistaa nyt liian selvästi läpi nykypolitiikan perimmäinen olemus: vallan haalinta ja äänestäjien flirttailu. Tässä on kuitenkin itse politiikan idean suhteen merkittävä ongelma. Politiialla kun pitäisi olla jotain tekemistä sen kanssa mitä kukin pitää elämässään ja sosiaalisessa todellisuudessa oikeana tai tärkeänä, ei sen mikä on suosittua. Miksi vasemmiston pitäisi olla opportunistisempaa mitä sen jäsenet ovat? Jos sen ehdokkaat eivät tarjoa mitään kiinnostavaa äänestäjille – mikä näyttäisi olevan sen ongelma tällä hetkellä – miksi sen täytyisi väkisi pyrkiä tähän? Eikös tässä vieraannuta pahasti politiikan lähtökohdista. Ketä oikeasti kiinnostaa poliitikot, jotka hamuavat valtaa vain vallan itsensä takia ja jotka sitten sitä saadessaan luulevat olevansa jotenkin viisaita ja kansankynttilöitä, vaikka ovat selvsti pelkkiä huomionkipeitä luusereita?

    Vasemmistolla on niin vitusti ideologisia ongelmia, ettei sitä kukaan järki-ihminen halua äänestää, vaikka juuri tätä älymystöähän vasemmisto yrittää kaikkialla firttailla. Vähäjärkisiä taas kiinnostaa enemmän jotkut toiset puolueet. Toisin sanoen vasemmiston kohderyhmä on täysin hukassa, sillä sopivan tyhmiä älyköitä on vain pieni murto-osa äänestäjistä.

    Kreikassa tilanne on toinen sillä siellä politiikka on niin polarisoitunutta. Tämä ei kuitenkaan tarkotia, että Syrizalla olisi sisällöllisesti asiat yhtään suomen vasemmistoa paremmin. Päin vastoin. Kreikasta on kuulunut paljon puhetta siitä, miten Syriza lietsoo fasisminpelkoa, sillä se lisää sen kannatusta. Lieveilmiönä fasistien kannatus myös kasvaa. Ei tämä ole järkevää politiikkaa.

    Ongelman peruna on se, että vasemmistolaisilla ei ole oikeasti mitään kiinnostavaa annettavaa oikeastaan mihinkään. Ollessaan pohjimmiltaan autoritaarinen se ei vastaa vapauden kaipuuseen ja antiautoritaareihin, koska vasemmisto uskoo kapitalismiin, se ei vastaa kommunistien unelmiin eikä sosiaalista oikeudenmukaisutta halajaviin, koska vasemmisto uskoo valtioon ja suurvaltapolitiikkaan se ei kiinnosta suuria valtarakenteita vastustavia. Vasemmisto on kuin huonoa filosofiaa, sen syvempi tutkiskelu paljastaa, että sen ihanteilla ei ole mitään pohjaa.

    Järkevä ihminen kysyisi tässä vaiheessa miksi vasemmiston pitäisi siis olla suosittu, jos se on kerran huono? Vastaus on, ettei sen ei pitäisikään. Luulen, että nykyisistä äänestäjistä valta osa kokee, että se on kahdesta pahasta pienempi. Tämäkään ei ole kovin innostava status. Jos vasemmistolaisittain orientoituneet ihmiset lähtisivät pohtimaan toiveita, haluja ja unelmiaan ilman vasemmiston historian taakkaa ja parlamentarismin pakkoa jotain mielekästä voisi syntyä. Tämä tuskin olisi poliittinen puolue, vaan ehkäpä kohtuullinen lukumäärä vapauteen, solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen uskovia ihmisiä, jotka ehkä pystyisivät oikeasti muuttamaan tai luomaan jotain yhteiseloa parantavaa, sillä heillä on siihen oikea syy.

Vastaa käyttäjälle Keiju Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *