Blockupy Frankfurt 16M: Uusliberaalit tilalliset järjestelyt ja jatkuvan poikkeustilan liike

Download PDFLataa PDF lukulaitteeseen tai tulostettavaksi

 

Katso toimitettu ohjelma Frankfurtin torikokousleirin häädöstä. Video sisältää tilannekatsauksia häädön alusta loppuun saakka sekä häädettyjen haastatteluja (yht. 24 min). Häädön yhteydessä pidätettiin 13 henkilöä yhdeksääntoista maalilitraan liittyvästä jupakasta. Arvaa, kuka sai maalia päälleen… Video sisältää haastatteluja: kysymme muun muassa kuinka häätö vaikuttaa Blockupy-toimintaviikon tapahtumiin ja miltä kaupungin viranomaisten strategia häädetyistä vaikuttaa.

 

YouTube Preview Image

 

 

Kadun varressa on mainosteline, jossa lukee: “Tämän päivän ideat ovat huomispäivän rahaa.” Kaikkialla näkyy pukumiehiä, pukumiehiä pyöräilemässä, kiirehtimässä, syömässä, polttamassa Marlboroa, puhumassa älypuhelimeen. Frankfurt on Saksan talouden helmi ja sekä Saksan että koko euroalueen suurin finanssitoiminnan keskus. Frankfurt on nuori, pankkitoiminnasta syntynyt kaupunki, johon “ei kannata mennä, ellei halua opiskella sijoittamista tai ostaa kalliita vaatteita ja designia”. Näin sanoi vierustoverini lentokoneessa matkalla kaupunkiin.

Frankfurtissa sijaitsee lukuisten muiden pankkien päämajojen lisäksi Euroopan keskuspankin pääkonttori yhdessä kaupungin tunnelmaa voimakkaasti määrittävistä pilvenpiirtäjistä. Kun torivaltaukset saapuivat Eurooppaan, Frankfurtissa päätettiin leiriytyä puistoon juuri EKP:n edustalle. Jättiläismäinen kiiltävä torni kohoaa leirin ylle. Kuinka se vaikuttaa ajattelun ja toiminnan ehtoihin leirissä? Myös koko puistoalueen EKP:n pihamaaksi määrittelevä €-patsas tietää, etteivät leiriytyjät ole tervetulleita tänne, vaikka onnistuivatkin saartamaan symbolin seitsemän kuukauden ajaksi omiin tarkoituksiinsa. Kaikki täällä huokuu nopeutta, kilpailua, kasvua ja suoraviivaisuutta.

Pilvenpiirtäjät eivät ole ainoa finanssivaiheen kapitalismin tuottama ilmestys kaupunkitilassa. Uusliberaali politiikka on viime vuosikymmeninä johtanut myös huomattavaan segregaatioon eri asuinalueiden välillä. Joissain Euroopan suurkaupungeista on jopa mahdollista vetää jakoviiva rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välille (kuten Madridissa) tai vähintäänkin jakaa kaupunki osiin, joista toisissa vilisee golf-kenttiä, yksityiskouluja ja -sairaaloita, leikkikenttiä ja nurmialueita, toisissa keskitulot putoavat edellämainituista runsaasti ja alueen infrastruktuuri on silminnähtävästi huonommassa kunnossa, sosiaalipalvelut ylikuormittuneet ja rikosluvut korkealla.

Suurkaupungin keskusta muodostaa kuitenkin poikkeuksen vastakkaisia ääripäitä kohti kehittyville alueille. Keskustassa käydään jatkuvaa kamppailua siitä, mitä kaupunkitilassa saa tehdä tai kuinka siellä voi elää. Kenties yleisin esimerkki tämän sodankäynnin menetelmistä on gentrifikaatio, prosessi, jossa seksikkäästi boheemien, siirtolaisten ja muun roskasakin eksoottisiksi tekemien keskusta-alueiden vuokrat ja muu hintataso nousevat (koska seksikäs boheemius kiinnostaa myös ylempiä luokkia) ja ajavat vanhat asukkaat pois uusien ja rikkaampien tieltä. Toisella puolen ovat valtaukset ja muut tavat käyttää tilaa epäkaupallisiin tarkoituksiin. Monet tämän taistelun muodoista eivät näy päälle päin vaan kytkeytyvät arkisiin toimiin, näyttävät siltä oman elämän järjestelyltä, jota opetetaan pitämään kunkin omana asiana. Mutta kuten feministit 1970-luvulla: henkilökohtainen on poliittista, kapitalismissa elämän ehdot todella asettaa kapitalismi ja suurkaupungeissa välittömät seuraukset elämään näkyvät kenties kirkkaiten. On aika nostaa olosuhteet pöydälle ja tajuta, ettemme ole yksin.

Frankfurtin keskusta todistaa kaupunkitilan jatkuvan poliittisen järjestelyn puolesta. Sen keskusta on taistelutanner, jossa vain muutamia vuosikymmeniä vanhoja rakennuksia tyhjennetään ja puretaan uusien pilvenpiirtäjien tieltä; jossa finanssipankkiirien maailma sijoittuu vierekkäin narkkarien ja prostituoitujen maailma (Elbe Straße ja muut punaisten lyhtyjen kadut kivenheiton päässä EKP:n tontista) ja finanssipankkiirien maailma. Tämä ei ole auvoista rinnakkaiseloa, vaan jatkuvaa kiistaa oikeudesta alueeseen. Poliisi toimii neuvottelijana, mutta suosii aina voittajatahoa, eikä tämän hetkisestä niskan päällä olijasta ole Frankfurtissa epäilystä.

 

 

16M: Torikokousleirin häätö

Frankfurtin torikokousleiri EKP:n edessä määrättiin häädettäväksi muutamaa päivää ennen Blockupy Frankfurtin alkua ja häädettiin aamulla 16.5. Frankfurtin kaupungin ja sen harjoittaman tilapolitiikan näkökulmasta torikokousleiri on mätäpaise. Se on ruma läiskä kaupungissa, joka haluaa olla pelkkä monumentaalinen ja lasisen kiiltävä skyline (symboli jatkuvalle vilkkaalle bittien siirrolle, rahaliikenteelle, jolla ei todellisuudessa ole kotipaikkaa). Kun poliisit tulivat tuhatpäin tyhjentämään noin 200 hengen leiriä, kyse oli vain siitä, että paise piti puhkaista ennen pahinta: tulehduksen leviämistä, bakteerien moninkertaistumista. Sillä juuri sitä toimintaviikkojen ohjelma ja leiri sen kokoontumispaikkana Frankfurtin kaupungille merkitsee.

Blockupy Frankfurt -toimintaviikon tarkoitus on osoittaa, etteivät saksalaiset ole hallituksensa ja pankkiiriensa kanssa samaa mieltä eurokriisin hoidosta. Lupaus etelä–pohjois-akselin solidaarisuuden kasvattamisesta ja taistelujen yhteiseksi muuttumisesta on läsnä. Väkeä Kreikasta, Italiasta ja Espanjasta on ollut mukana toimintaviikon suunnittelussa ja toteutuksessa. Frankfurt ei ota heitä vastaan mielellään: koko toimintaviikko kaikkine ohjelmineen kiellettiin vain reilu viikkoa ennen tapahtumien alkua.

Alun perin toimintaviikon ohjelma oli kolmiosainen. Ensimmäisen päivän suunnitelmaan kuului leiriytyminen kaupungin finanssikeskuksen puistoihin, lähelle Frankfurtin pysyvää torikokousleiriä. Toinen päivä muodostui pankkitoiminnan ja kaupungin keskeisten kauppakatujen liikenteen pysäyttämisestä useilla eri suunnista saapuvilla kulkueilla. Kolmas päivä, lauantai, oli varattu suurmielenosoitukselle. Samalla viikolla kaupungissa aiottiin myös järjestää reivit: “Rave against the Troika”.

Yllä mainittujen, kaupungin viranomaisten yhdessä poliisin kanssa julistamien kieltojen lisäksi lähes 500 saksalaista sai kirjeen, jossa heitä kiellettiin saapumasta tiettyjen rajojen sisäpuolelle toimintaviikon aikana. Uhkaus, joka vahvistettiin 2 000 euron sakkouhalla, lähti sekä kuukautta aiemmin pidetyssä mielenosoituksessa pidätetyille ja tunnistetuille että useampien järjestöjen ja liikkeiden avainhahmoina pidetyille. Kirjeessä kaupungin karttaan oli piirretty punaiset rajaviivat, joita vastaanottaja ei saisi ylittää koko toimintaviikon aikana.

Kiellot toimivat pelokkeena: strategia sotkee suunnitelmat, työllistää lisää, harhauttaa osallistujia ja tekee spontaanista mukaan lähtemisestä lähes mahdotonta. Lisää hajoita ja hallitse -kikkoja lupaa Frankfurtin poliisin lehdistötilaisuuksissaan esittämä vahva halu jakaa mielenosoittajat “hyviin” ja “huonoihin”. Hyvät mielenosoittajat tekevät mitä poliisi sanoo, huonot eivät. Nähdäkseni tämän jaottelevan diskurssin kritisoimisessa kysymys ei ole kivien heittelyn tai väkivallan puolustamisesta vaan siitä, että mikäli tarpeeksi ihmisiä tyytyy olemaan “hyviä mielenosoittajia”, tilanne on antanut poliisille määrittelyoikeuden protestien kulkuun, laatuun ja kestoon. Sen sijaan olisi sanottava: Me osoitamme mieltä kun haluamme. Me kokoonnumme missä haluamme, niin pitäkän kun on tarvetta ja meitä tulee koko ajan lisää kriisin vaikuttaessa yhä useamman elämään sietämättömällä tavalla. Sanoisin, että nyt meidän on aika ryhtyä sietämättömiksi.

Lopulta, päivää ennen toimintaviikon ohjelman virallista alkua, oikeus tuomitsi valituksen jälkeen kielloista kaksi lainvoimattomiksi. Lauantain suurmielenosoitus luettiin perustuslaillisen kokoontumisvapauden alaiseksi ja sallittiin. Tästä johtuen edellä mainittujen lähes 500 kirjeen sisältämä uhkaus jouduttiin mitätöimään. Kaikki muu ohjelma, reivikemut mukaan lukien, säilyivät Frankfurtissa kiellettyjen asioiden listalla. Perusteena voimassa säilyneille kielloille on viranomaisten mukaan liiallinen häiriö EKP:n työntekijöille ja alueen yrittäjille. Lehdistötilaisuudessa poliisit totesivat EKP:n olevan instituutiona rinnasteinen valtion virastoihin ja laitoksiin ja nauttivan sen vuoksi samasta valtiollisesta suojelusta. Eli ei vittu nyt mitään mielenosoituksia, kun pankkiireita ärsyttää.

 

 

Liike jatkuvassa poikkeustilassa

Viime kuukaudet ja vanhojen eurooppalaisten instituutioiden politiikka talouskriisin edessä on tehnyt kirkkaasti selväksi, että Eurooppa tarvitsee uuden perustuslaillisen prosessin. Prosessi, jonka tarvetta ja mahdollisuuksia on aiemmin käsitelty Revalvaatiossakin, vaatii Euroopan laajuisen liikkeen, mikäli se aikoo ylittää ne kansallisvaltiollisen politiikan rajat, jotka on globaalin finanssikapitalismin toiminnan logiikassakin ylitetty jo ajat sitten.

Mitä sitten vaaditaan tällaisen perustavan, perustuslaillisen, konstitutiivisen prosessin syntymiseksi? Lähtökohta, jota ei voida ohittaa, on riittävästi tilaa ja aikaa. Koska prosessi on Euroopan väen, eikä minkään itseriittoisen etujoukon työ, tarvitaan kaupungista paikka, jossa monet voivat kokoontua. Madridin Puerta del Sol muuttui 15-M:n leiriksi, koska se on ainoa paikka keskustassa kymmenille tuhansille samaan aikaan. Liike vaatii saada jäädä yöksi, koska se tarvitsee aikaa keskustella ja järjestäytyä. Samasta syystä Frankfurtin torikokousleiri oli tärkeä lähtökohta, jota ympäröiville viheralueille Blockupy halusi levittäytyä.

Juuri tila ja aika ovat käytännössä valtaa, jota ei tietenkään jaella ylhäältä alaspäin, poliitikoilta ja pankkiireilta tavallisille (pätkä)duunareille, nuorille, maahanmuuttajille, vanhuksille. Tilan ja ajan valta keskittyy Frankfurtissa muiden suurten kaupunkien tavoin harvoille (kuka saa puiston tai torin käyttöönsä, ketä siedetään kaupungin kaduilla päissään, kuka häädetään, keneltä halutaan tarkastaa paperit, kenen täytyy maksaa, kuka voi maksaa, milloin täytyy poistua). Viime aikoina tilan ja ajan käyttöä on alettu Euroopassa vaikeuttaa käskyin, jotka muistuttavat diktatuureista ja sotilasjuntista: kotiinpaluu iltakymmeneltä! Muista pitää henkilökorttisi mukana! Ei kankaita tai naruja toreille! Ei istuskelua! Ei ryhmiin juuttumista!

Walter Benjamin sanoo, että alistettujen historia on jatkuvan poikkeustilan historiaa. Näyttää siltä, että myös tämän syntymässä olevan liikkeen historia on pelkkää poikkeustilaa Espanjan väkivaltaisista torien tyhjennyksistä Moskovan joukkopidätyksiin ja Iso-Britannian anarkistijahtiin. Torikokousleirin häädön jälkeen Frankfurtissa syötiin hyvin vanhalla työväentalolla ja iloittiin siitä, että päivän ajan Frankfurtissa vallitsi poikkeustila, jonka huomasivat myös kurjuuden tuottajat. Kaupunki joutui pysähtymään päiväksi. Kaaootit¹ valtasivat itselleen tilaa ja aikaa kaupungissa.

 

 

Video: Lasse Poser
Teksti: Lotta Tenhunen
Valokuvat: Eric G.H.

 

1 Saksan iltapäivälehdistö kutsuu mielellään antikapitalististen mielenosoitusten osanottajakuntaa ”kaaooteiksi”, kaaoksen lähettiläiksi pejoratiivisessa mielessä: kyse on liikkeen demonisoinnista ja kuvitellun ”tavallisen kansalaisen” pelottelemisesta (vaihtoehtoijen ajattelu ei ole sallittua, se on pelottavaa ja sitä harjoittavat vain väkivaltaiset kaootit). Liittäessämme käsitteen Hakim Beyn kaaosnäkyihin käsitteestä tulee kenties meidän.

 

 

 


share this
Download PDFLataa PDF lukulaitteeseen tai tulostettavaksi