Masennus on uusi realismi

Download PDFLataa PDF lukulaitteeseen tai tulostettavaksi

kuva: Henrik Mikander

kuva: Henrik Mikander

Mitä syrjäytyminen pohjimmiltaan on? Se ei ole työttömyys, mielenterveysongelma tai rikkinäinen tausta. Syrjäytyminen on sitä, kun ymmärtää, että merkittävä osa kaikesta siitä mitä ympärilläsi tapahtuu on jotain, mikä ei tule elämääsi koskaan kuulumaan.

Et tule koskaan valmistumaan yliopistosta. Et tule koskaan ostamaan etelänmatkaa. Et tule koskaan ostaneeksi uutta pukua. Et tule koskaan vuokraamaan itse asuntoa. Ja kaikkein vähiten tulet koskaan omistamaan sellaista.

Kaikella on hintalappu, ja jos menet muualle kuin lähimarkettiin, se hintalappu kaikelle on vain liian korkea. Sinä elät muutamalla satasella kuukaudessa – koko loppuelämäsi. Tarpeeksi, jotta pysyt elossa, mutta liian vähän että pystyisit elämään. Jokainen kahvikuppi, jonka ostat siksi, että tapaat ystävän kaupungilla, muistuttaa sinua siitä, että rahalla olisi saanut jotain muutakin. Kahden kahvikupin hinnalla saisit pariksi päiväksi ruokaa. Ei maistuvaa ruokaa, mutta jotain mikä vie nälän pois.

Asiat jäävät hoitamatta, koska olet liian nälkäinen kulkeaksesi jalan toiselle puolelle kaupunkia. Sinua ympäröi asunnossasi hyvinvoinnin rippeet: muilta ihmisiltä saadut huonekalut ja elektroniikkalaitteet. Ja hyvä niin, koska sinun pitää täyttää päiväsi jollain – ihan millä tahansa, koska kaikki kodin ulkopuolella maksaa rahaa.

Osaat ehkä vielä pitää puolittaista kulissia yllä: pukeudut niin siististi kuin voit, harjaat hampaasi, ajat parran ja käytät halvinta deodoranttia. Etteivät muut näkisi että olet köyhä. Mutta vaatteesi ovat vanhoja ja et ole ostanut talvitakkia moneen vuoteen.

Se on minun maailmani.

Millaista on sisäistää se että asiat eivät koskaan tule muuttumaan paremmiksi? Ei erityisen mukavaa. Mietin joskus, mikä saa muut ihmiset jaksamaan, enkä keksi vastausta. Töitä ei ole. Yrittämiseen ei voi lähteä. Muodollista pätevyyttä mihinkään ei ole. Mitä me 800 000 pienituloista oikeastaan täällä teemme? Emmekö voisi vain kaikki todeta tosiasioita ja lähteä oman käden kautta, koska meidän asemamme ei koskaan ole muuttumassa. Lama alkoi 1990-luvulla ja se ei monilla päättynyt koskaan. Nousukaudet eivät koskettaneet meitä, enkä usko että sellaista muutosta olisi tulossa, joka hyödyttäisi minua.

Merkityksetöntä olemista, tyhjä kalenteri, viikot, kuukaudet ja vuodet vierivät ohi. Se on turruttavaa. Työhakemuksia joiden lähettämisen tietää turhaksi, sosiaalitoimistokäyntejä jotka eivät johda mihinkään, työttömyyskorvauksien hankkiminen suurena saavutuksena. Joskus puoli vuotta ilman tuloja, vuokrat rästissä ja painokin on ehtinyt pudota 15 kiloa sinä aikana. Olen kiitollinen siitä että aliravitsemuksen ansiosta en muista koko ajasta yhtään mitään. Asiat ovat nyt marginaalisesti paremmat koska on ruokaa ja vuokrat maksettu. Merkityksellisemmät, eivät varsinaisesti.

Tällaista on ollut elämä viimeiset seitsemän vuotta. En oikeastaan tiedä miksi. Varmasti osa siitä on omaa vikaani, mutta en voi olla ajattelematta, etteikö yhteiskunta kokonaisuudessaan vaikuta siihen, millaiseksi asiat muodostuvat. Jos ei vaikuta, köyhiäkään ei taitaisi olla sitä 800 000.

En syö psyykelääkeitä eikä minulla ole mitään erityisiä hulluusdiagnooseja. Varmasti joku kutsuisi minua masentuneeksi, mutta itse pidän asennettani realistisena. Psyykelääkkeitä syömällä ihmisen saa jatkamaan olemassaoloaan senkin pisteen jälkeen, kun elämä on muuttunut täysin turhaksi. En pidä sitä järkevänä.

Kokonaan toinen asia on se, miksi köyhyys sallitaan? Köyhät eivät pidä melua itsestään, koska köyhyys on häpeä. Siksi on tärkeää pitää yllä kulissia: syödä ravintolassa muiden mukana, vaikkei siihen oikeasti ole varaa. Haluaisin itse ajatella, että kun ei ole kunniaa eikä mitään menetettävää, pitäisi voida sanoa kovaan ääneen, miten huonosti asiat ovat.

Tätä kirjoittaessa mediassa puhutaan vielä kehysriihestä ja tulevista leikkauksista. Ne eivät varsinaisesti huoleta minua, koska minä tiedän, miltä tulevaisuus näyttää. Paskaltahan se.


share this
Download PDFLataa PDF lukulaitteeseen tai tulostettavaksi