Yhteiskunnallinen yrittäjyys – uudenlaisen tuotannon mahdollisuus?

Veera Kaleva & Jaana Pirkkalainen

Mikä ihmeen yhteiskunnallinen yritys?

Termi yhteiskunnallinen yritys on alkanut esiintyä yhä useammin keskusteluissa, joissa käsitellään julkisen palvelutuotannon järjestämistä tulevaisuuden niukkenevissa olosuhteissa. Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän selvittämään yhteiskunnallisten yritysten ”toimintamalliin liittyvää juridiikkaa sekä toimintamallin käyttökelpoisuutta julkisten palveluiden uudistamisessa, työmarkkinoille integroinnissa ja järjestöjen maksullisen toiminnan organisoinnissa”. Ensimmäiset väliraportit ovat jo ilmestyneet ja valmista tulisi olla tammikuussa (TEM 2010c).

Yhteiskunnalliset yrittäjät ovat herättäneet mielenkiintoa  kuntasektorilla jo ennen lakiluonnoksen valmistumista. Tampereella on käynnistetty ensimmäinen suomalaisen julkisen palvelutuotannon ulkoistaminen yhteiskunnalliseksi yritykseksi: ”Yhtenä mielenkiintoisena ja kaupungin arvopohjaan soveltuvana palveluiden tuottajatahona on nähty yhteiskunnalliset yritykset, jotka käyttävät toiminnasta kertyneen liikevoiton toimintansa ja palveluidensa kehittämiseen sekä sitä kautta myös yhteiskunnan eheyttämiseen.” (Tampereen kaupunki 2010)

Keskustelun taustalla vaikuttaa useampikin yhteiskunnallista kehitystä ohjaava virtaus. Ensinnä voidaan todeta, että julkisen talouden kriisiytyminen niin EU:n sisällä kuin maailmalaajuisestikin on herättänyt kansainvälistä keskustelua ja poliittista toimintaa ongelman ratkaisemiseksi. Eräs tällainen poliittinen ratkaisuyritys on EU:n yhteisötaloushanke, johon yhteiskunnalliset yrityksetkin olennaisesti kytkeytyvät (esim. Europarlamentti 2009, TEM 2010b). Toinen yhteiskunnallisten yritysten taustalla vaikuttava virtaus liittyy työvoimapolitiikkaan (TEM 2010a, TEM 2010b). Rakenteellisen työttömyyden raskauttamat kansantaloudet etsivät nyt ratkaisua ongelmaan ns. välityömarkkinoita kehittämällä; yhteiskunnalliset ja Suomessa erityisesti sosiaaliset yritykset ollaan ottamassa olennaiseksi osaksi tätä ratkaisua.

Julkisen sektorin palvelutuotannon siirtäminen ns. yhteiskunnallisissa yrityksissä toteutettavaksi edellyttää yritysmuodon rajaamista ja määrittelyä lainsäädännön kautta: ”Jos yhteiskunnallisia yrityksiä lähdetään tukemaan, on ne määriteltävä joko täsmällisen määritelmän avulla tai jonkinlaisen hyväksymismenettelyn kautta. Tukimuotojen on oltava sellaisia, etteivät ne riko kilpailuneutraliteetin määrityksiä. Italiassa julkisia hankintoja ohjataan voimakkaasti vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia työllistäville osuuskunnille.” (TEM tiedote 12.2.2010). Erityisesti lainsäädännöllinen tarve  määritellä ja rajata yhteiskunnallisen yrityksen käsitettä on sulkenut pois yhteiskunnallisten yritysten  laajemman merkityksen ja sen mahdollisuudet aidon yhteiskunnallisen muutoksen edistämisessä. Jatkossa toimintaympäristön luominen (lainsäädäntö, rahoitusinstrumentit jne.) vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuudet ja tulevaisuuden toimintatavat muotoutuvat.

Yhteiskunnallisista yrityksistä julkisuudessa käyty keskustelu ja mielikuvat niistä ovat jääneet hyvin kapeiksi. Keskittyminen julkishallinnon ja yksityistämispaineiden näkökulmaan estää kokonaisvaltaisemman ja laajemman näkökulman rakentumisen. Ongelmiksi on nähty mm. palkansaajan asema (julkisen vallan keino ulkoistaa yrittämisen riski ja kustannukset tavallisille työntekijöille), epäreilu kilpailu, yksityistämispuhe sinänsä sekä kolmannen sektorin asema (entistä enemmän tuotantoa markkinoille). Kovinkaan moni ei ole uskaltautunut esittämään yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuuksia uudenlaisen tuotannon osana.

Uusi tuotanto

Yhteiskunnallisen yrityksen käsite ei suinkaan ole ongelmaton: ensinnäkin sen kautta peittyy helposti se tosiasia, että kaikki yritystoiminta on yhteiskunnallista, kaikella yrittämisellä on yhteiskunnallisia vaikutuksia ja näin ollen yritystoiminnan yhteiskunnallisesta vastuusta ja roolista olisi keskusteltava. Nyt näyttää siltä, että yhteiskuntavastuu siirretään erityisille yhteiskunnallisille yrityksille ja muutoin jatketaan business as usual.

Toiseksi tuleva lainsäädäntö tulee määrittelemään ne puitteet, joissa tulevien yhteiskunnallisten yrittäjien on toimittava. Ei myöskään ole sanottua, etteivätkö nämä puitteet voisi muotoutua juuri niin uusliberaaleiksi, oikeistolaisiksi ja yhteiskunnallisen toiminnan tilaa kaventavaksi kuin voi pahimmillaan kuvitella.

Näyttää siltä, että sosiaali-ja terveyspalveluiden tuotantoa ollaan perustavanlaatuisesti muuttamassa eikä paluuta vahvan valtion normiohjauspolitiikkaan ja siihen perustuneeseen hyvinvointivaltioon nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä tunnu olevan. Emme tahdo sanoa, etteikö kamppailu hyvinvointivaltion tarjoaman turvan puolesta olisi tärkeää, mutta samaan aikaan yhteiskunnalliset yritykset voivat olla todellinen mahdollisuus miettiä tuotannon järjestämistä ja pääomasuhteen kyseenalaistamista uudelleen, omaehtoisen ja koko yhteiskuntaa hyödyttävän työn kautta.

Yhteiskunnallinen yritys voi siis olla jotain muuta kuin ratkaisu valtiotalouden ja rakenteellisen työttömyyden ongelmiin. Yhteiskunnallinen yrittäminen voi olla uudenlainen tapa organisoida  tuotantoa päämääränä  vastata yhteiskunnalliseen, yhteisölliseen tai ympäristöongelmaan  tai tavoitteeseen.  Yhteiskunnallisuus tarkoittaa yhteiskunnallisista yrityksistä puhuttaessa ensinnäkin sitä, että toiminnan tavoitteena on voiton maksimoinnin sijaan keskittyä jonkin yhteiskunnallisen tai ympäristöön liittyvän ongelman ratkaisemiseen tai tavoitteen saavuttamiseen. Yrityksen menestystä mitataan ensisijassa sen tuottamalla yhteiskunnallisella hyödyllä ja vasta toissijaisesti sen tuottamalla voitolla. Yhteiskunnallisissa yrityksissä keskeistä on voiton jaon rajoittaminen ja ns. varallisuuslukko, jonka tarkoituksena on estää yrityksen kaappaaminen osto- ja omistajuusjärjestelyillä. Tuotettu voitto ohjataan joko yrityksen toiminnan kehittämiseen ja laajentamiseen tai suoraan yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseen.

Yritystoiminnan toinen yhteiskunnallinen ulottuvuus on toiminnan omaehtoisuuden ja demokraattisuuden vaatimus. Yhteiskunnallinen yritys on usein lähtöisin ryhmän tai yhteisön autonomisesta toiminnasta, jolloin ko. henkilöt myös määrittelevät yrityksen tavoitteen, toimintatavat ja organisaatiorakenteen. Yhteiskunnallisten yritysten organisaatiokulttuuria määrittää avoimuus, demokraattisuus ja osallistavuus, minkä tarkoituksena on voimaannuttaa niin työntekijöitä kuin asiakkaitakin. Yhteiskunnallisuus tarkoittaa siis myös avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja  tasavertaisuutta. Myös omistusmuoto voi olla yhteisöllinen ja yhteiskunnalliset yritykset ovatkin esimerkiksi Italiassa toimineet  pienosuuskuntina ja niiden muodostamina konsortioina.

On myös pidettävä mielessä, että yhteiskunnallinen yrittäminen tässä laajemmassa tulkinnassa on mahdollista myös muilla kuin terveys- ja sosiaalipalveluiden toimialalla.

Haaste vasemmistolle

Sen sijaan, että yhteiskunnalliset yritykset latistetaan yksityistämispyrkimysten ja työvoimapolitiikan välikappaleiksi, niitä tulisi pyrkiä määrittelemään osallistavan, demokraattisen ja emansipoivan tuotannon esimerkkeinä. Sen sijaan, että keskustelussa aktiivisesti ylläpidetään tehokkuusajattelua ja sitä kautta lisääntyvän riiston tuotannollista todellisuudetta, pitäisi ne voida nähdä kamppailuna tuotannon uudelleen organisoimisesta. Sen sijaa, että palkkatyön kautta syntyvä lisäarvo ja talouden kasvu liitetään osaksi yhteiskunnallisia yrityksiä, on ne ymmärrettävä yhtenä välineenä kasvun purkamisessa (degrowth, décroissance). Nyt on aika havahtua huomaamaan mahdollisuus muuttaa perustavasti tuotannon rakenteita ja perinteisen palkkatyön hegemoniaa. Ainaisen reaktiivisen vastarinnan ja palkkatyön puolustamisen sijaan vasemmiston olisi vihdoin tartuttava avoimiin ja määrittelemättömiin kysymyksiin ja pyrittävä kamppailemaan niiden sisällöistä. Vasemmiston olisi syytä kääntää katse menneisyydestä ja pohtia tuotannollisten rakenteiden uusia – vasemmistolaisia – muotoja.

Lisätietoa:

TEM 2010a .Yhteinen yritys-hanke. Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset. Uuden talouden edelläkävijöitä? http://www.tem.fi/files/26291/YY-raportti_110210.pdf

TEM 2010b. Yhteinen yritys-hanke. Yhteiskunnalliset yritykset – luova ja yhdistävä toimintatapa.

TEM 2010c. TEM tiedote 12.2.2010: http://www.tem.fi/?89506_m=98571&s=2467

Europarlamentti 2009: http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P6-TA-2009-0062+0+DOC+XML+V0//FI


Facebook-kommentit
3 Comments
  1. Pingback: Tweets that mention Yhteiskunnallinen yrittäjyys – uudenlaisen tuotannon mahdollisuus? -- Topsy.com

  2. Tämä on tärkeä ja kiinnostava näkökulma! Minusta iso ongelma suomalaisessa keskustelussa on se, että yhteiskunnallista yrittäjyyttä tuodaan Suomeen tietyllä tavalla ylhäältä alaspäin. Ministeriön virkamiehet ja hanketyöntekijät pohtivat lainsäädännön tarvetta, vaikka asiasta ei ole käyty perustavaa laatua olevaa poliittista arvokeskustelua.

    Uhkana on, että tässä toistuu samanlainen kehitys kuin vuosituhannen alussa sosiaalisista yrityksistä säädetyn lain kohdalla. Kyseinen laki oli susi jo syntyessään eikä kohtaa ruohonjuuritason todellisuutta. Eipä ihme, ettei sosiaalisia yrityksiä ole hirveästi noussut Suomeen viime vuosina.

    Yhteiskunnallisiin yrityksiin viitataan julkisessa keskustelussa välillä ”ideologisena taivaanrannan maalailuna”, joka ei ymmärrä talouselämän peruslainalaisuuksia. Vaikka arvoilla ja niihin sitoutumisella on usein tärkeä rooli yhteiskunnallisen yrittäjyyden taustalla, historia osoittaa, että yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä on kyse hyvin konkreettisista asioista.

    Yhteiskunnallisille yrityksille on kautta historian ollut tyypillistä monenlaisten, paikallisyhteisöille tärkeiden asioiden edistäminen ja hyvin konkreettisten ongelmien ratkaisupyrkimykset. Myös Suomessa on vuosien saatossa perustettu sekä pienosuuskuntia että järjestöjä, jotka ovat asettaneet talouden sille paikalle, johon se yhteiskunnassa kuuluu: välineeksi erilaisten tavoitteiden saavuttamisessa.

    Ainakin itse toivotan tervetulleeksi tukimallit, jotka tunnistavat ja tunnustavat yhteiskunnallisen yrittäjyyden erityislaadun. Lisäksi tervehdin ilolla tämän artikkelin kaltaisia puheenvuoroja, joissa yhteiskunnallinen yrittäjyys pyritään näkemään mahdollisimman laajana ja yrittäjyydelle uusia merkityksiä antavana ilmiönä.

  3. Hyvä, että yhteiskunnallinen yrittäjyys nousee keskusteluun laajalla rintamalla. Tässä vähän esimerkkejä, ajatuksia ja lähteitä – epäpoliittisesti.

    Yhteiskunnallisen yrityksen (YKY) määritelmä TEM:n raporteissa:
    ”Yhteiskunnallinen yritys on liiketoimintamalli, jonka tavoitteet ovat yhteiskunnallisia ja jonka voitto investoidaan takaisin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi joko yrityksessä tai sen lähiyhteisössä. Osakkeenomistajien tai omistajan voiton maksimointi ei ole sen päätarkoitus”
    (Tämä määritelmä on siis kopioitu Iso-Britanniasta, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu 4/2011)

    Isossa-Britanniassa toimii Social Enterprise Mark Company, joka myöntää yhteiskunnallisen yrityksen merkin yrityksen toiminnan perusteella.
    Saadakseen yhteiskunnallisen yrityksen merkin Iso-Britanniassa yrityksen täytyy:
    – asettaa yhteiskunnallisia tai ympäristöllisiä tavoitteita
    – toimia määrätynlaisella yritysmuodolla tai hallintorakenteella (Britanniassa on monia yritysmuotoja, joita ei ole Suomessa)
    – suunnata vähintään 50% yrityksen voitoista yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseen
    – saada vähintään 50% liikevaihdosta markkinaehtoisesti
    – osoittaa yhteiskunnallisten tavoitteiden täyttymisen
    (Social Enterprise Mark Company internetsivut, Lilja & Mankki 2010)

    TEM ehdottaa vastaavan mallin kehittämistä Suomeen.

    Esimerkkejä YKY:istä:
    – Jamie Oliver’s Fifteen -ravintolat
    – Hub:it
    – GLL, HCT (ks. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 22/2010)
    – ReMake

    Neljä tapaa, joilla YKY:jä voi syntyä:
    – ”perinteinen” yritys muuttuu YKY:ksi
    – järjestö, säätiö tai vastaava kolmannen sektorin toimija muuttuu YKY:ksi
    – julkinen toimija (valtionyhtiö, tulosyksikkö tai vastaava) muuttuu YKY:ksi
    – yhteiskunnallinen yrittäjyys

    Suomalaisessa keskustelussa on keskitytty paljon julkisten palveluiden muuttamiseen ja uusyrittäjyyteen (mm. Hubit).

    Jatketaan keskustelua.

Vastaa käyttäjälle Hanna Moilanen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *